Kolumni Markkinat

Jukka Leskelä

Kirjoittaja on Energiateollisuus ry:n toimitusjohtaja

Sähkön tuonti Venäjältä loppui

15.05.2022, kello 08:00

Kuva: Scanstockphoto

Sähkön tuonti Venäjältä loppui

Perjantaina klo 15.48 RAO Nordic antoi sähköpörssitiedotteen, jossa se ilmoitti keskeyttävänsä sähkön tuonnin Venäjältä. Syyksi ilmoitettiin se, että myydystä sähköstä on vaikeuksia saada maksuja. Keskeytys on voimassa toistaiseksi, aikomuksena palauttaa sähkökauppa, kun maksuasiat saadaan kuntoon. Päätös oli tehty jo aiemmin, koska RAO Nordic ei ollut jättänyt tarjouksia aamulla sähköpörssiin. Myöhemmin yhtiö täsmensi, että se ei ole saanut maksuja toukokuun kuudennen päivän jälkeen.

Maksuasioista ei ole tähän mennessä uutisoitu enempää, mutta ne liittynevät EU:n Venäjän aloittaman sodan johdosta asettamiin pakotteisiin.

Sähkötoimitusten loppuminen Venäjältä herättää paljon ajatuksia. Loppuuko se nyt kokonaan? Oliko tämä pakotteiden aikaansaannos vai venäläisten vastaliike Suomen edellisenä päivänä tekemään Nato-päätökseen? Miten selviämme ilman venäläistä sähköä? Loppuuko seuraavaksi kaasukauppa – sitähän tässä oikeastaan odotettiin, kun Suomen valtiojohto ilmoitti, että ei hyväksy Venäjän asettamia uusia maksuehtoja.

Sähköä Suomessa nyt riittää. Kulutus on kesän kynnyksellä melko alhainen. Tämän vuoden kuluessa meille rakentuu uutta tuotantoa enemmän kuin mitä Venäjältä on sähköä edes mahdollista vuositasolla tuoda, kun Olkiluodon kolmosyksikkö otetaan kaupalliseen tuotantoon ja tuulivoimaa saadaan paljon lisää.

Talvella voi huippukulutustilanteissa olla tiukkaa – niin kuin on voinut olla aiempinakin vuosina. Kotimaisen tuotannon merkitys ja markkinoiden toimivuus Baltian ja Pohjoismaiden kanssa korostuvat.

Suomen sähkön toimitusvarmuutta ei voi laskea eikä sitä ole rakennettu Venäjän tuonnin varaan. Luottamus Venäjään oli joka tapauksessa jo mennyt. Se on vuosikymmeniksi pommitettu, ryöstetty ja raiskattu Ukrainassa.

Tviittasin tuoreeltaan Venäjän tuonnin loppumisesta perjantai-iltana. Valtaosa kommentoijista oli sitä mieltä, että Suomen olisi jo pitänyt aikaa sitten omatoimisesti katkaista sähkökauppa Venäjän kanssa eikä hankkia sieltä muutakaan energiaa Venäjän sotakassaa lihottamaan. Kansalaiset eivät venäläistä energiaa halua. He haluavat Natoon, lisää ydinvoimaa ja energiayhteydet poikki Venäjälle.

Itseäni huolettaa se, että energian hinta on jo nyt korkealla ja tarjonnan väheneminen voi sitä nostaa ennestään. Kestääkö asiakkaiden kärsivällisyys myös maksaa laskut? Itse uskon, että kotimainen tuotanto korvaa Venäjän tuonnin nopeasti ja että meillä ei pidemmän päälle ole odotettavissa kohtuuttomia energianhintoja. Mutta sodan vallitessa ja koko Eurooppaa koettelevan energian hintakriisin vaikutukset näkyvät myös meillä. Sodan aikana on sotahinnat.

Päättyipä sähkökauppa Venäjän kanssa nyt viikoksi tai vuosiksi, meidän on suhtauduttava oman energiatulevaisuutemme kehittämiseen niin, että emme tarvitse venäläistä energiaa. Öljyn ja hiilen hankinta on jo lopetettu. Hakkeen tuonti samoin, se kylläkin Venäjän itsensä toimesta.

Onneksi olemme jo toteuttaneet energiamurrosta erittäin pitkälle. Sähkön ja lämmön tuotanto on Suomessa jo lähes kokonaan irti fossiilienergiasta ja niiltä osin, joissa niitä käytetään, on jo suunnitelmat ja investoinnit tiedossa tai käynnissä niistä luopumiseksi. Tämä voidaan viedä loppuun kohtuullisin kustannuksin.

Olemme kuitenkin nyt menettäneet jo yhden ydinvoimahankkeen ja nyt kun ehkä menetimme saman verran sähköä Venäjän tuonnin loputtua, on tarve uusille investoinneille suuri. Tuulivoimaa rakennetaan hurjasti. Sen lisäksi on oleellista säilyttää nykyiset tuotantoedellytykset ja rakentaa myös muuta uutta tuotantoa. Siirtyminen vetytalouteen edellyttää huomattavasti lisäsähköä. Säädön haasteet kasvavat. Vesivoiman ja markkinoiden tarjoaman jouston merkitys on valtavan tärkeä.

Jos sähkön tuonti Venäjältä loppuu, on se myös historiallisesti iso muutos. Sähköä Venäjältä on tuotu Suomeen vuosikymmenten ajan. Tai aluksi se oli Neuvostoliitto. Ensimmäiset yhteydet vesivoimalaitoksilta Ivaloon avattiin vuonna 1960 ja Imatralle 1965. Isot 400 kilovoltin yhteydet käynnistyivät 1981 ja niitä vahvistettiin vielä 2003. Pitkään sähköä tuli sieltä tasaisesti ja paljon, viime vuosina markkinoiden mukaan vaihtelevasti. Toissa vuonna vain 4 %, viime vuonna 11 % vuosikulutuksestamme.

Uudet yhteydet ovat sittemmin rakennettu etelään ja länteen. Sinne olemme katseet nyt muutenkin kääntäneet. Samalla kääntyy selkä Venäjälle.

#energiatalous #energiaturvallisuus #sähkön hinta
Jaa artikkeli:
Vastuullista journalismia

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakkolliset kentät merkitty *

Kommentit ()

Ei kommentteja

Aiheeseen liittyvää