Datakeskuskeskustelu kuohuaa — Miksi Irlannissa sähkön hinta ottaa hittiä ja Suomessa tilanne on toinen?

09.09.2026, kello 13:55

Teksti Pekka Salomaa | Kuva Scanstockphoto

Alla olevan kirjoittamisen jälkeen Google räjäytti 13 miljardin investointipomminsa. 

Julkisuudessa on väitetty, että Suomessa datakeskustoimialan kasvua pitää pikaisesti hillitä tai asettaa datakeskuksille erityisiä velvoitteita, jottemme joudu ”Irlannin tielle” ja koe vastaavaa sähkön kallistumista. Mutta mistä johtuvat Irlannin korkeat sähkön hinnat? 

Irlannin saaren — Irlannin tasavalta ja Pohjois-Irlanti muodostavat yhteisen sähköjärjestelmän ja hinta-alueen — sähkön kulutus on vain hieman yli kolmannes Suomen vastaavasta. Saaresta on yhteensä 1000 megawatin yhteydet Ison-Britannian saarelle. Suomella on suhteessa järjestelmän kokoon nähden vahvemmat yhteydet Ruotsiin ja Viroon sekä edelleen muualle Pohjolaan ja Baltiaan. Norja ja Ruotsi pystyvät vesivoimansa ansiosta tarjoamaan meille joustokykyä. Naapureissamme sähkö on usein myös suhteellisen edullista. Iso-Britannia on Pohjolaan verrattuna huonompi sähkökaveri. Suomen asema kansainvälisillä sähkömarkkinoilla on selvästi vahvempi kuin Irlannin. 

Irlannin sähkön hinta on jo muutamia vuosia ollut EU:n korkein tai ainakin kärkisijoilla. Suomessa tukkusähkö on tänä vuonna tähän mennessä verotta maksanut keskimäärin vajaat kuusi senttiä kilowattitunnilta ja ennätysedullisena viime vuonna nelisen senttiä. Irlannissa vuosikeskiarvot ovat vuodesta 2023 lähtien pyörineet 10–14 sentissä, kun keskihinta ennen pandemiaa 2019 oli vielä viisi senttiä. 

Irlannin tilanteen selittävä tekijä on maakaasun hinta ja maakaasuriippuvuus. Kansainvälinen nesteytetyn maakaasun eli LNG:n hinta menee varsin suoraan sähkön hintaan. Maakaasun osuus saaren sähkön hankinnasta oli viime vuonna liki 43 prosenttia ja tuulivoiman vajaa kolmannes.  

Noinkin suuren tuulivoimaosuuden pitäisi Suomen kokemuksien mukaan painaa sähkön hintaa jo melko usein hyvinkin edulliseksi. Näin Irlannissa ei kuitenkaan käy.  

Irlannin korkea sähkön hinta johtuu rakenteellisista syistä.  

Tuulivoimaa ei ole pystytty rakentamaan vastaamaan kasvaneeseen kysyntään, koska olemassa olevan verkon siirtokyky ei riitä. Tuulivoimaa on eniten ja sen rakentamiselle olisi parhaat edellytykset saaren länsi- ja luoteisrannikolla. Luvat, kunnallisen päätöksenteon hitaus ja pitkät oikeusprosessit rajoittavat ja hidastavat sähköntuotannon rakentamista.  

Toiseksi kaasuvoimalaitoksia on pakko ajaa jatkuvasti verkon vakauden ja saarekkeen rakenteen vuoksi. Sähköjärjestelmä tarvitsee synkronista inertiaa ja säätökapasiteettia, joita tuulivoima ei tarjoa. Tämän takia kaasuvoimaloiden on oltava koko ajan käynnissä. Ne tarjoavat sähköjärjestelmän vakauden vaatimaa taajuussäätöä, jännitteensäätöä, inertiaa ja varavoimaa. Tuulivoima voisi korvata näitä, mutta se vaatisi massiivisia akku- ym. investointeja. Vaikka tuulivoiman osuus on suhteellisen korkea, kaasu asettaa hinnan lähes jatkuvasti, koska se on marginaalituottaja lähes kaikilla tunneilla. 

Kolmanneksi uudet sähkönkäyttäjät — datakeskukset — sijaitsevat sähkötuotannon kannalta väärissä paikoissa: ne eivät ole keskittyneet tuulivoiman läheisyyteen, vaan itään Dublinin metropolialueelle, jossa on hyvät kuituyhteydet, iso lentokenttä, IT-osaajia ja yritysten pääkonttoreita. Verkko lännestä itään on riittämätön. Sen vahvistaminen on hidasta ja kallista. 

On paljon puhuttu siitä, että Irlannissa datakeskuksien sähkönkäyttö on kuusinkertaistunut kymmenessä vuodessa ja että niiden osuus sähkönkäytöstä oli viime vuonna noin 23 prosenttia. Sillä on tietenkin osuutensa sähkön hinnannousuun. Se ei kuitenkaan ole ratkaiseva. Vuonna 2019 sähkön hinta oli vielä hyvinkin normaali, vaikka datakeskuksien osuus oli jo tuolloin 10–12 prosenttia. Maakaasun ”pakkokäyttö”, sen asema sähkön hinnan asettajana sekä kyvyttömyys lisätä tai hyödyntää muuta tuotantoa ja kehittää sähköverkkoja ovat nostaneet sähkön hinnan EU-vertailussa huipputasolle. 

Joitain johtopäätöksiä voidaan vetää Suomeen. Kalliin kaasun asema on meillä huomattavasti pienempi. Meillä on vahvat yhteydet Ruotsiin ja Viroon. Meillä on vesivoimaa, ydinvoimaa sekä sähkön ja lämmön yhteistuotantoa, jotka tarjoavat systeemipalveluja sähköjärjestelmälle. 

Siksi Suomi ei ole lainkaan yhtä riippuvainen kaasusta marginaalihinnan asettajana. Suomessa voidaan lisätä etenkin tuuli- ja aurinkovoiman tuotantoa huomattavia määriä — hankkeita on valmiina luvitettuina tai kaavoitettuina odottamassa lisäkysyntää ja investointipäätöksiä. 

En ole huolissani, että sähkön keskimääräinen hinta räjähtäisi käsiin. Toki hintojen vaihtelu jatkuu. 

On selvää, että Suomessa on kehitystyötä vailla edelleen hetkelliset tai jopa pari viikkoa kestävät tilanteet, joissa kulutus on sähkön tuotannon ja tuontimahdollisuuksien ylärajoilla — sähkön piikkihinnat ja jopa riittävyys. Parinkin viikon kallis jakso kylmään aikaan voi nostaa sähkölämmittäjän vuotuista laskua selvästi. 

Mikä voisi piikkihintojen välttämisessä ja riittävyyden turvaamisessa olla datakeskuksien rooli — pystyisivätkö ne joustamaan kulutuksessaan? Ilmeisesti usein se ei onnistu. Pitäisikö sitten datakeskuksien varavoimaratkaisujen olla sellaisia, jotka pystyisivät osallistumaan markkinoille silloin, kun hinta piikkaa? Tarvittaisiin toisenlaisia ratkaisuja kuin nykyiset datakeskusten dieselgeneraattorit, joita voi käyttää vain verkon vikatilanteissa.  

Olisiko siinä palveluntarjonnan paikka energia-alalta?

#energia ja Eurooppa #sähkömarkkinat #sähkönkäyttö