Pienempi sähkösyöppö kuin moni muu

Datateollisuus tulee!

18.03.2026, kello 14:41

Teksti Petri Sallinen | Kuva Scanstockphoto

Datateollisuus on uusi perusteollisuuden muoto — ei enempää eikä vähempää. Datakeskusten rakentaminen ja käyttäminen tarjoavat suomalaisille työtä, jos mahdollisuuteen tartutaan taitavasti. Sähkösyöpöiksi väitettyjen keskusten ruokahalu taas on väitettyä pienempi.

Tällä hetkellä Suomessa toimii 33 datakeskusta. Ne haukkaavat yhteensä 285 megawattia sähkötehoa. Sähköä kuluu, kun koneet jauhavat dataa, toteuttavat hakukoneille osoitettuja toiveita ja kun jäähdyttimet viilentävät konesalien prosessoreita.

Suomen datakeskusyhdistys — Finnish Data Center Association — arvioi, että vuonna 2030 Suomessa toimivat datakeskukset käyttävät Suomen sähköstä noin viisi prosenttia. Sähkötehoa keskukset tarvitsevat tuolloin 1200 megawattia — vähän vähemmän kuin mitä Olkiluoto 3 tarjoaa.

Onko datakeskusten tarvitsema sähköteho paljon vai vähän? Ovatko datakeskukset ylipäätään niin pahoja sähkösyöppöjä kuin mitä julkisuudessa on väitetty?

— Keskustelussa kannattaa muistaa mittakaava ja se, miten suomalainen sähköjärjestelmä toimii, toteaa kantaverkkoyhtiö Fingridin johtava asiantuntija Risto Kuusi.

Kuusi muistuttaa, että Suomen 500 000 sähkölämmitteistä kiinteistöä ja lukemattomat lämpöpumput varaavat yli 6000 megawatin tehon silloin, kun pakkasta on 20 astetta Etelä-Suomea myöten. Sähkölämmitys varaa tehoa vaikeasti ennustettavien säätilojen mukaan ja yleensä lyhyiksi ajoiksi.

— Hyvin kylmän ja normaalin talvipäivän välinen ero on tehontarpeen osalta useita tuhansia megawatteja.

Satunnaisesti — tai kerran kymmenessä vuodessa — tarvittavan suuren tehon ylläpitäminen on taloudellisesti haastava yhtälö.

— Kuka rakentaa ja ylläpitää tällaista kapasiteettia ja millä taloudellisella logiikalla, Kuusi kysyy.

Kuusen mielestä sähkölämmitys on Suomen energiajärjestelmän kannalta ”haastava erityiskysymys”. Datakeskukset sen sijaan käyttävät sähköä tasaisesti.

— Datakeskusten tarvitsema sähkömäärä ja tehontarve voidaan arvioida jo etukäteen, koska suunnitteluun, luvitukseen ja rakentamiseen kuluu kuitenkin muutamia vuosia.

Kuusi huomauttaa, että sähkönkäytön kasvua ei tarvitse pelätä. Suomella on kyky rakentaa uutta sähköntuotantoa eurooppalaisittain edulliseen hintaan, jos sähkölle on kysyntää.

— Useat eri sähköintensiiviset teollisuudenalat voivat kasvaa Suomessa samanaikaisesti. Meidän ei tarvitse pelätä sitä, vievätkö datakeskukset sähkön vedyntuotannolta tai viekö vedyntuotanto sähkön joiltain muilta toiminnoilta.

— Oleellista on se, että sähköntuotantoon voidaan ja halutaan investoida.

PPA-sopimukset ovat Kuusen mielestä hyvä tapa varmistaa suunnitteilla olevan datakeskuksen sähkönsaanti. Kun ankkuriostaja sitoutuu ostamaan tietyn määrän sähköä tietyllä hinnalla ja tietyksi määräajaksi, on asetelma myös sähköntuottajan kannalta edullisempi.

— Aikaisessa vaiheessa tehty PPA-sopimus varmistaa sen, että sähköntuotanto kasvaa oikea-aikaisesti ja riittävän nopeasti.

Säätövoimakysymys ratkaistava joka tapauksessa

Kuusi kertoo, että kantaverkkoyhtiö Fingridille on kertynyt datakeskuksia koskevia liityntätiedusteluja jo 35 000 megawatin edestä — ja saman verran muunlaisia liityntätiedusteluja. Jos kaikki hankkeet toteutuisivat, kasvaisi Suomen sähkönkäyttö enemmän kuin kaksinkertaiseksi.

— Suomi sähköistyy kaikilla toimialoilla eikä tämä ole sattumaa. Suomessa tuotettu sähkö on ollut Euroopassa jo viimeiset viisi vuotta halvimpien joukossa.

Kuusi huomauttaa, että Suomen on ratkaistava säätövoimakysymys riippumatta siitä, rakennetaanko Suomeen uusia datakeskuksia vai ei. Koska datakeskuksien yhteyteen rakennetaan yleensä varavoimaa, saattaisi tämä tarjota yhden ratkaisun säätövoiman hankintaan.

— Voitaisiinko datakeskusten varavoimalaitoksilla tuottaa valtakunnan verkkoon säätövoimaa ja minkälaisilla ehdoilla? Sähköverkon varmuus Suomessa on niin hyvä, että datakeskusten varavoimalaitokset ovat suurimman osan ajasta tyhjän panttina.

24/7-sähköä kilpailukykyisesti

Datakeskukset tarvitsevat sähköä 24/7. Kuusen mielestä suomalainen sähköjärjestelmä kykenee tähän.

— Kootaan perusvoimaksi maatuulivoimaa, joka tuottaa sähköä enemmän talvisin ja öisin. Lisätään mukaan aurinkovoimaa, joka tuottaa sähköä enemmän kesäisin ja päiväsaikaa. Näin kaksi erilaista tuotantomuotoa tasapainottaa toisiaan. Sähkövarastojen avulla taas ylijäämäsähköä voidaan käyttää silloin, kun kumpikaan tuotantomuoto ei ole toiminnassa.

Näin saatava peitto ei vielä riitä. Kuusi täydentäisi kokonaisuutta Wärtsilän moottorivoimalaitoksista saatavalla sähköllä, vesivoimalla ja yhteistuotantosähköllä.

— Ydinsähkö sopii kuvioon hyvin, mutta se on erittäin kallista.

Kuusi on tyytyväinen siihen, että Suomen sähköjärjestelmä toimii teknologianeutraalisti eikä kukaan ole rakastunut mihinkään tiettyyn tuotantomuotoon. Tämä on avain siihen, että sähkön hinta pysyy edullisena.

Ulkomaista rahaa tarjolla

Tähän mennessä datatalouden toimijat ovat investoineet Suomeen noin kahdeksan miljardia euroa. Elinkeinoelämän keskusliiton vihreän siirtymän investointeja keräävän dataikkunan mukaan tulossa saattaa olla vielä 24 miljardin investoinnit. Tosin kaikki dataikkunassa julkaistut hankkeet eivät toteudu.

Toiminnassa olevat datakeskukset käyttävät sähköä yhteensä 285 megawatin teholla, mutta jo tämän vuoden lopussa tehontarve nousee 480 megawattiin. Kun hallitus muutti datakeskuksia koskevaa sähköverokäytäntöä ja siirsi datakeskukset pois alemmasta veroluokasta, aiheutti tämä alalle epävarmuutta. Osa hankkeista hidastui selvästi — investoijat jäivät odottamaan, mitä tulee tilalle.

Datakeskuksia koskevat investointiarvot sisältävät vain rakennuksen ja infrastruktuurin pystyttämisestä aiheutuvat kustannukset — eivät rakennuksen sisälle asennettavien palvelimien hintaa. Yleensä ne ovat liikesalaisuuksia.

Suomen datakeskusyhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Veijo Terho kuitenkin tietää, mitä datakeskuksen sisuskalut suurin piirtein maksavat.

— Sadan megawatin tehoisen datakeskuksen rakennus ja sitä ympäröivä infrastruktuuri maksaa noin miljardin ja sen sisälle asennettavat palvelimet maksavat kolmesta neljään miljardia.

Parhaimmillaan keskuksen rakentamiseen tehty investoi jää hyödyttämään suomalaista kansantaloutta, mutta keskuksen sisukalujen hankintaan tehty investointi hyödyntää lähinnä taiwanilaisia valmistajia.

— Suomeen tehdyistä kahdeksan miljardin datakeskusinvestoinneista puolet on tekniikkaa: sähköntuotantoon, sähkönsiirtoon ja sähkönsyöttiin liittyvää tekniikkaa ja jäähdyttämistä. Näiden toteuttaminen sopii hyvin suomalaisille yrityksille, Terho kertoo.

Suomella on monta vahvuutta

Datatalouden yrityksiä houkuttelee Suomeen edullinen ja puhdas sähkö. Investointipäätökseen ei niinkään vaikuta se, millä hinnalla itse rakennus ja siihen liittyvä infrastruktuuri saadaan valmiiksi. Tärkeämpää on aikataulu: kuinka nopeasti laitos saadaan toimintakuntoon.

Kilpailu kuitenkin kiristyy. Tällä hetkellä Suomen pahimmat kilpailijat ovat Ruotsi ja Norja. Naapurimaihin datakeskuksia vetävät samat asiat: puhdas ja edullinen sähkö. Jos datakeskus sijoittuu Pohjois-Ruotsiin, ei suomalainen kansantalous menetä pelkästään ulkomaisen investoijan pääomia. Ruotsiin rakennettu laitos kilpailee suomalaisten kanssa myös Pohjois-Ruotsissa tuotetusta sähköstä, jota rajajohtoja pitkin voidaan tuoda Suomeen silloin, kun hinta on kohdallaan.

EU-alueella Portugali ja Espanja kykenevät tarjoamaan yhä halvempaa ja puhtaampaa sähköä datatalouden yrityksille, mutta Etelä-Euroopassa ei ole kaukolämpöverkkoja. Datakeskusten käyttämästä sähköstä peräti 80 prosenttia muuttuu lämmöksi — hukkalämmöksi, joka sopii kaukolämpöverkkojen raakaa-aineeksi. Tämän ovat huomanneet myös datatalouden yritykset.

Etelä-Suomeen sijoittuneiden datakeskusten lämpöä käytetään jo suurten kaupunkien kaukolämpöverkoissa. Selvästi pienemmässä Kouvolassa tilanne on toinen, koska alueen kaukolämpöverkot eivät voi ottaa vastaan kaikkea sitä lämpöä, mitä alueelle suunnitellut datakeskukset tuottavat. Kouvolaan datakeskuksia houkuttelee paperiteollisuuden jälkeensä jättämä järeä sähköinfra.

Terho toteaa, että datakeskusten hukkalämpöjä voidaan käyttää muuallakin.

— Niillä voidaan lämmittää kasvihuoneita ja kuivattaa puuta. Kemianteollisuudessakin tarvitaan lämpöä.

Terho arvelee, että Suomessa taantuvat paperiteollisuuden paikkakunnat — esimerkiksi Kajaani ja Lappeenranta — houkuttelevat valmiin sähköinfran vuoksi datatalouden yrityksiä.

Osaajia tarvitaan

Datakeskusten rakentaminen voi olla suomalaisen kansantalouden piriste. Samalla asetelma paljastaa suomalaisen työvoimatarjonnan puutteet. Suomessa on pulaa osaavasta työvoimasta — erityisesti datakeskusten käyttöönottoon liittyviä osaajia tarvitaan. Pulaa on insinööreistä asentajiin ja huollon hallitsevista ammattilaisista putkimiehiin ja sähkömiehiin.

Petteri Orpon hallituksen teettämän ”Datakeskusten kansallisen tiekartan” mukaan vuoteen 2030 mennessä on tarjolla 44 000 henkilötyövuotta käsittävät projekti, mikäli Suomeen rakennetaan 1200 megawattia datakeskuskapasiteettia. Rakennustäiden lisäksi yhtä laitosta käyttämään tarvitaan 50—200 henkilöä.

Loputtomasti laitoksia ei kuitenkaan rakenneta, vaan jonkun vaiheen jälkeen olemassa olevia laitoksia vain laajennetaan.

Caverion Oy on ollut mukana yhdeksän datakeskuksen rakentamisprojektissa Suomessa. Datakeskusten rakentaminen on omanlaisensa kansainvälinen markkina, joka on suurten datajättien käsissä.

— Kansainvälisesti toimivilla jäteillä on omat tapansa toimia ja vakiintuneet kumppanit, jotka seuraavat perässä ympäri maailmaa. Parhaimmillaan kaikki tarvittava on pakattu kontteihin, jotta paikallisesti ei tarvittaisi mitään. Vakiintuneeseen kumppaniverkostoon on vaikea päästä sisälle, kertoo Caverion Oy:n toimitusjohtaja Ville Tamminen.

Caverionilta kesti yli neljä vuotta vakuuttaa datakeskustoimijat siitä, että Caverion osaa rakentaa datakeskuksia.

— Mäntsälän datakeskus toteutettiin puolessa vuodessa. Samalla opettelimme tekemään kolmivuorotyötä, mikä ei tällä alalla ole kovin tavallista, Tamminen toteaa.

Suomalaisilla rakentajilla työturvallisuusstandardit ovat huippuluokkaa, millä on merkitystä datakeskushankkeissa. Toinen vahvuus on kansallisten rakennusmääräysten hyvä tuntemus, jotta hanke etenisi mahdollisimman nopeasti.

Tamminen huomauttaa, että datakeskusten rakentamisessa tekniikan osuus on aivan eri luokkaa kuin perinteisessä kiinteistörakentamisessa tai koulurakentamisessa.

— Koulurakentamisessa perinteisen talotekniikan osuus on viidennes. Datakeskusrakennuksessa tekniikan osuus on puolet, mutta itse datasalissa kaksi kolmasosaa ilman palvelimia.

Tamminen on hämmentynyt datakeskusrakentamiseen liittyvästä negatiivisesta keskustelusta.

— Mikä tahansa muu teollisuustoimiala juhlisi sitä suurena voittona, jos Suomeen olisi tarjolla miljardiluokan ulkomaisia investointeja.

Tamminen kysyy, käytiinkö silloin samanlaista keskustelua sähkön riittävyydestä, kun terästeollisuus, sahateollisuus ja metsäteollisuus suunnittelivat investointejaan Suomeen.

— Sähköntuotantoinvestoinnit seuraavat kyllä sähkönkysynnässä tapahtuvia muutoksia.

Seuraavien viiden vuoden aikana EU-alueella datakeskusten rakentamiseen investoidaan arvioiden mukaan 90 miljardia euroa. Tästä Suomen osuus voisi olla varovaisesti arvioiden 24 miljardia euroa.

#energiatalous #kaukolämpö