Hintakatot ovat kallis tapa torjua ongelmaa

Energiaköyhyys kurittaa yli 40 miljoonaa eurooppalaista

08.10.2026, kello 12:43

Teksti Juha Europaeus | Kuva Scanstockphoto

Yli 40 miljoonaa eurooppalaista ei viime vuonna kyennyt lämmittämään kotiaan riittävästi. Ongelma on syvin Etelä- ja Itä-Euroopassa. Vanha rakennuskanta, pieni tulotaso ja ohut sosiaaliturva kietoutuvat toisiinsa tavalla, joka poikkeaa Pohjois-Euroopasta.

EU:n energiatehokkuusdirektiivin ja sosiaalisen ilmastorahaston asetuksen mukaan energiaköyhyydellä tarkoitetaan kotitalouden kyvyttömyyttä saada riittävästi keskeisiä energiapalveluita: lämmitystä, lämmintä vettä, jäähdytystä, valaistusta ja sähköä kodinkoneille. Ilmiölle on tunnistettu kolme toisiinsa kietoutuvaa ajuria: energiamenojen suuri osuus kotitalouden budjetista, yleisesti matala tulotaso sekä rakennusten heikko energiatehokkuus. Kun kaikki kolme osuvat samaan talouteen, energialasku voi viedä jopa 30–50 prosenttia käytettävissä olevista tuloista.

Luvut kertovat karua kieltä

Eurostatin helmikuussa 2026 julkaisemien tuoreimpien lukujen mukaan 9,2 prosenttia EU:n väestöstä ei kyennyt lämmittämään kotiaan riittävästi vuonna 2024. Osuus laski edellisvuodesta, jolloin luku oli 10,6 prosenttia.

Ensimmäistä kertaa vuoden 2021 jälkeen suunta kääntyi laskuun. Tämä selittyy osin sähkön ja kaasun hintojen laskulla sekä energiatehokkuustoimilla.

Maiden väliset erot ovat suuria. Vuonna 2024 pahiten kärsivät Bulgaria ja Kreikka, joissa molemmissa 19,0 prosenttia väestöstä ei kyennyt lämmittämään kotiaan riittävästi sekä Liettua (18,0 %) ja Espanja (17,5 %). Alhaisimmat osuudet olivat Suomessa (2,7 %) sekä Puolassa ja Sloveniassa (3,3 %) sekä Virossa ja Luxemburgissa (3,6 %).

Sama alue voi sisältää hyvin erilaisia tilanteita. Subjektiivinen kokemus lämmön riittävyydestä vaihtelee myös raportointikulttuurin mukaan.

Euroopan komission yhteinen tutkimuskeskus JRC julkaisi kesäkuussa 2025 raportin, jonka mukaan maaseutu on kaupunkeja järjestelmällisesti pahemmassa asemassa. Maaseudun kotitaloudet käyttävät keskimäärin noin seitsemän prosenttia menoistaan energiaan.

Tilanne on erityisen vaikea Bulgariassa, Romaniassa ja Kreikassa. Syynä on yhdistelmä pieniä tuloja sekä vanhempaa, suurempaa ja huonommin eristettyä asuntokantaa kuin kaupungeissa.

Vanha rakennuskanta ja ohut sosiaaliturva

Suuri osa Keski- ja Itä-Euroopan ongelmasta juontuu rakennuskannasta. Esimerkiksi Bulgariassa tyypillisen, kaukolämmittämättömän kerrostalon lämmitystarve on keskimäärin noin 140 kilowattituntia neliötä kohden vuodessa, moninkertaisesti verrattuna moderniin, hyvin eristettyyn rakennukseen. Vuosina 1945–1980 rakennetuissa taloissa asuvat kotitaloudet ovat erityisen alttiita korkeille energiakuluille, koska peruskorjaukset ja lisäeristys ovat jääneet tekemättä.

Rakennuskannan lisäksi ratkaisevaa on sosiaaliturvan kattavuus. Monissa itäisen ja eteläisen Euroopan maissa tulonsiirtojärjestelmät ovat suppeampia kuin esimerkiksi Pohjoismaissa, joissa energiakuluja voidaan tasata toimeentulotuen, asumistuen ja progressiivisen verotuksen kautta.

Kun vastaavaa turvaverkkoa ei ole tai se on ohuempi, energian hinnannousu iskee suoraan kotitalouden käytettävissä oleviin tuloihin. Tämä koskettaa erityisesti yksinhuoltajia, eläkeläisiä ja yksin asuvia, jotka toistuvat tutkimuksissa energiaköyhyyden riskiryhminä kautta Keski- ja Itä-Euroopan.

Hintakatot hillitsivät kriisiä — mutta kalliisti

Kun energian hinnat nousivat jyrkästi vuosina 2022–2023, useat maat turvautuivat suoraan hintasäännöstelyyn kuluttajien suojaamiseksi.

Puola jäädytti kotitalouksien sähkön hinnan vuoden 2022 tasolle, 412 zlotyyn (96 €) megawattitunnilta, ja jatkoi jäädytystä vuoden 2024 alkupuolelle. Suoja koski kulutusta 2 000 kilowattituntiin asti vuodessa. Vammaisille rajaa nostettiin 2 600 kilowattituntiin. Suurperheille sekä maanviljelijöille rajaa nostettiin 3 000 kilowattituntiin.

Kotitalouksia, jotka onnistuivat vähentämään kulutustaan kymmenen prosenttia, palkittiin vastaavalla hinnanalennuksella. Hallituksen oman arvion mukaan hintakattojen ja -jäädytysten kokonaiskustannus vuosina 2022–2023 oli lähes 100 miljardia zlotya (23 miljardia euroa), ja vuoden 2024 jatko maksoi valtiolle vielä reilut kahdeksan miljardia zlotya (1,9 miljardia euroa) lisää.

Kattoa jatkettiin useaan otteeseen läpi vuoden 2025. Vuoden 2026 alussa kattoja ei enää ollut voimassa — tukitoimi osoittautui tehokkaaksi mutta kalliiksi ja väliaikaiseksi ratkaisuksi.

Espanja ja Portugali valitsivat toisenlaisen reitin, niin kutsutun Iberian poikkeuksen. EU-komissio hyväksyi kesäkuussa 2022 järjestelyn, jossa maakaasun ja sähkön hinta irrotettiin toisistaan sähköntuotannossa.

Kaasun hinnalle asetettiin kattotaso, aluksi keskimäärin noin 50 euroa megawattitunnilta, ja kaasuvoimaloille maksettiin valtion varoista korvausta katon ja markkinahinnan erotuksesta. Mekanismi puolitti sähkölaskun arviolta noin 40 prosentille espanjalaisista ja portugalilaisista kuluttajista. Sitä perusteltiin maiden heikoilla sähköverkon yhteyksillä muuhun Eurooppaan, vähäisellä venäläiskaasun riippuvuudella ja uusiutuvan energian suurella osuudella. Järjestelyä jatkettiin useaan otteeseen vuoteen 2023 ja osin vuoteen 2024 asti.

Molemmat esimerkit osoittavat, että suora hintasäännöstely toimii akuutissa kriisissä, mutta se on kallista veronmaksajille eikä korjaa energiaköyhyyden juurisyitä eli huonoa rakennuskantaa ja matalaa tulotasoa.

EU:n vastaus: rahastoja ja toimintasuunnitelmia

Kestävämpää ratkaisua yritetään nyt sosiaalisen ilmastorahaston kautta. Rahasto käynnistyi vuonna 2026, ja se jakaa jäsenmaille yhteensä 65 miljardia euroa vuoteen 2032 mennessä.

Rahoitus kerätään pääosin uudesta ETS2 -päästökauppajärjestelmästä, joka kattaa rakennusten lämmityksen ja tieliikenteen polttoaineet. Suurimmat saajat suhteessa jaettuun summaan ovat Puola (17,6 %), Ranska (11,2 %), Italia (10,8 %), Espanja (10,5 %) ja Romania (9,3 %).

Rahaa on tarkoitus käyttää sekä väliaikaiseen tulotukeen että rakenteellisiin investointeihin, kuten rakennusten peruskorjauksiin, lämpöpumppuihin ja aurinkopaneeleihin. Edellytyksenä on, että jäsenmaa on saanut kansallisen sosiaalisen ilmastosuunnitelmansa komission hyväksymäksi.

Järjestelyyn liittyy kuitenkin ajoitusriski. ETS2:n oli alun perin tarkoitus käynnistyä kaupankäynnillä vuonna 2027, mutta EU:n lainsäätäjät sopivat marraskuussa 2025 vuoden lykkäyksestä vuoteen 2028.

Päästöoikeuden hinta nostaa väistämättä lämmitys- ja polttoainekustannuksia erityisesti niissä maissa, joissa lämmitys nojaa yhä vahvasti fossiilisiin polttoaineisiin. Kustannusten nousu osuu juuri niihin Keski- ja Itä-Euroopan maihin, joissa energiaköyhyys on jo nyt yleisintä.

Sosiaalisen ilmastorahaston on tarkoitus tasata tätä vaikutusta. Ongelmana on ajoitus: rahasto ehtii tuskin täyteen laajuuteensa ennen kuin päästökauppa nostaa hintoja, joten tukitoimille jää vain vähän aikaa ennen hinnannousua.

Komissio julkaisi vuonna 2025 myös kohtuuhintaisen energian toimintasuunnitelman. Se kokoaa lyhyen aikavälin ja rakenteellisia toimia sähkölaskujen leikkaamiseksi ja kuluttajien suojaamiseksi hintapiikeiltä. Komission oman arvion mukaan vuoden 2026 aikana tarvitaan vielä lisätoimia, jotta apu ulottuisi nopeasti ja kestävästi sekä teollisuuteen että kotitalouksiin.

Seuraava lasku on jo tulossa

EU:n rakennuskannan energiaremontit etenevät tällä hetkellä noin yhden prosentin vuosivauhtia, kun tavoitteena on vähintään kaksinkertaistaa tahti vuoteen 2030 mennessä. Noin 75 prosentissa EU:n rakennuksista on yhä heikko energiatehokkuus. Jos peruskorjaustahti ei nopeudu erityisesti Keski- ja Itä-Euroopassa, sosiaalisen ilmastorahaston rahat kuluvat pääosin tilapäiseen tulotukeen sen sijaan, että ne muuttaisivat rakennuskantaa pysyvästi energiatehokkaammaksi.

Ratkaiseva testi tulee vuonna 2028, kun ETS2 nostaa lämmitys- ja polttoainekustannuksia samaan aikaan kuin sosiaalisen ilmastorahaston rahoitus on täydessä käytössä. Silloin selviää, ehtikö rahasto todella nopeuttaa peruskorjauksia vai jäikö se lähinnä väliaikaiseksi tulonsiirroksi.

#energiamarkkinat #energiatalous