Sähkömarkkinoiden vapautuminen synnytti uuden järjestön

Energiateollisuus ry 20 vuotta

16.05.2024, kello 09:00

Teksti Jukka Relander | Kuva Pekka Hannila

Sähkömarkkinoiden vapautuminen vuonna 1995 muutti kaiken. Energia-alan edunvalvonnan tarve kasvoi, muuttui ja synnytti jännitteitä. Energiateollisuus ry:n ensimmäinen toimitusjohtaja Juha Naukkarinen oli mukana muutoksen ytimessä.

Tukkusähkömarkkinat olivat hyvin keskittyneet Suomessa 1990-luvun alussa. Käytännössä myyjiä oli vain kaksi: teollisuuden omistama Teollisuuden Sähkönmyynti ja valtiollinen Imatran Voima. Tukkusähköä myyvät sähköntuottajat olivat onnistuneet neuvottelemaan vähittäismyyntiyhtiöiden kanssa jopa kymmenen vuoden pituisia kiinteähintaisia tukkusähkösopimuksia.

Naukkarisen mukaan sopimuksia solmittaessa ei osattu varautua markkinoilla tapahtuviin hintamuutoksiin.

— Sopimuksiin sitoutuneet vähittäismyyntiyhtiöt pelkäsivät, että ne joutuvat ostamaan sähköä kalliimmalla hinnalla kuin voisivat markkinoille sitä myydessään saada. Yhtiöt halusivat muutoksia tukkusopimuksiin.

Kun sähkömarkkinat avautuivat, laski sähkön hinta. Tämä aiheutti osalle vähittäismyyntiyhtiöistä merkittäviä tappiota, koska kiinteähintaiset tukkuhankintasopimukset eivät joustaneet.

— Aika paljon puhuttiin myös siitä, että markkinaympäristö johtaisi pienten yhtiöiden nopeaan poistumiseen markkinoilta ja että jäljelle jäisi vain muutama suuri yhtiö. Tuottajat ostivat vähittäismyyntiyhtiötä ja kilpailivat näin loppuasiakkaista muiden sähköyhtiöiden kanssa.

Syntyneet jännitteet vaikuttivat Naukkarisen mukaan osaltaan siihen, että suuremmat yhtiöt perustivat Energia-alan Keskusliitto Finergyn hoitamaan omaa edunvalvontaansa.

Tarve yhteiselle järjestölle oli kuitenkin olemassa, ja se korostui, kun vuonna 1995 alkanut sähkömarkkinoiden vapautuminen kasvatti edunvalvonnan tarvetta. Samalla alalle syntyi jännitteitä.

— Erilaiset intressit nousivat aika vahvasti esiin, ja näistä väännettiin kättä, Naukkarinen kertoo.

Alan yhteinen järjestö

Markkinat alkoivat kuitenkin toimia. Sähkömarkkinat laajenivat pohjoismaisiksi ja lopulta myös eurooppalaisiksi. Tukkusähkösopimuksia soviteltiin tuottajien ja sähkön vähittäismyyntiyhtiöiden kesken. Viimeiset kiinteähintaiset pitkät hankintasopimukset päättyivät vuonna 2005. Tuottajien ja ostajien välinen sähkökauppa siirtyi vähitellen sähköpörssiin ja toimijoita oli nyt enemmän.

Energia-alan järjestöjen väliset jännitteet pienenivät, kun markkinatilanne vakiintui. Ajatus energia-alan yhdestä ja yhteisestä järjestöstä alkoi kypsyä.

Alaa edustaneet järjestöt olivat puhuneet eri painotuksilla ja äänillä. Se koettiin Naukkarisen mukaan ongelmaksi.

— Järjestöt pystyivät tekemään omista näkökulmistaan terävämpiä kannanottoja, jotka ehkä olivat monesti jäsenistön mieleen. Mutta kun erilaiset näkemykset törmäsivät päättäjien pöydissä toisiinsa, huomattiin, että se ei ehkä ollut oikein järkevää, Naukkarinen muistelee.

Keskeinen vaikutin Energiateollisuus ry:n perustamisen taustalla oli myös EU:n merkityksen kasvu. Ala halusi lisää vaikutusvaltaa siellä, missä sitä koskevia päätöksiä tehtiin.

Tahto muutokseen tuli Naukkarisen mukaan jäsenkunnalta. Neljällä järjestöllä oli toki ollut yhteistyötä aikaisemminkin, mutta nyt haluttiin koota resurssit ja puhua yhdellä äänellä.

Kaukolämpö istui luontevasti syntyneeseen kokonaisuuteen. Sähkön ja kaukolämmön yhteistuotanto oli merkittävässä roolissa, ja järjestöjen jäsenet olivat osittain samoja. Energiateollisuus ry:stä tuli myös työmarkkinajärjestö ja samalla Elinkeinoelämän Keskusliitto EK:n jäsen.

Energiateollisuus ry perustettiin syksyllä 2004. Sen toiminta käynnistyi vuoden 2005 alussa. Juha Naukkarisen työ uuden järjestön toimitusjohtajana alkoi samana päivänä.

Yhteisen järjestön lähtökohta

Uuden järjestön tärkein lähtökohta oli Naukkarisen mukaan löytää toimintamalli, jossa mikään jäsenryhmittymä ei koe jäävänsä muiden jalkoihin ja jossa millään osapuolella ei ole liian suurta valtaa. Tätä tavoiteltiin sovittelemalla yhteen yhtiöiden toimintavolyymeja, jäsenmaksuja, äänivaltaa ja edustuksia eri toimielimissä.

— Yhteen sovittelun tavoitteena oli tukea keskustelevaa ja yhteiseen sopimiseen perustuvaa päätöksentekoa, Naukkarinen muistelee.

Näin pystyttiin luomaan kokonaisuus, jonka niin pienet, keskisuuret kuin suurimmatkin yritykset kokivat osaltaan kohtuulliseksi.

Edunvalvonnan onnistumisen kannalta tärkeä kulmakivi on järjestön ja koko toimialan hyvä maine ja uskottavuus.

— Jos haluat vaikuttaa ympäröivään yhteiskuntaan, kyllähän sinuun täytyy olla sellainen luottamus, että sinua kuunnellaan. Hyvän maineen vahvistamiseksi teimme työtä yhdessä jäsenkuntamme kanssa muun muassa erityisillä mainetalkoilla.

Energiateollisuutta on tutkimusten perusteella pidetty ilmasto- ja ympäristökysymyksissä elinkeinoelämän toimialoista selvästi vastuullisimpana. Sähkönmyyntiyhtiöiden asiakastyytyväisyys on hyvällä tasolla, pohjoismaisessa vertailussa ylivoimaisena ykkösenä. Tälläkin on alan maineen kannalta merkitystä, koska käytännössä kaikki kansalaiset ja päättäjät ovat sähköyhtiöiden asiakkaita.

Ilmastopolitiikasta kokoava teema

Merkittävä tekijä maineen rakentamisessa oli se, että hiilineutraalia tulevaisuutta alettiin pohtia aika pian järjestön perustamisen jälkeen.

— Vuonna 2008 aloitimme laajan selvitystyön, jossa rakensimme polkua hiilineutraaliin tulevaisuuteen, Naukkarinen kertoo.

Selvitystyössä oli mukana neljä eri tutkimuslaitosta. Työ tehtiin yhteistyössä eri sidosryhmien ja jäsenten kanssa. Työ valmistui vuonna 2009.

— Käsitykseni mukaan aloitimme tämänkaltaisen vision rakentamisen ensimmäisenä toimialajärjestönä koko Euroopassa. Muut tulivat sitten perässä.

Syntyneen vision tavoitteena oli luoda hiilineutraali energiantuotanto, kasvattaa energiatehokkuutta, parantaa energiaomavaraisuutta ja tehdä tämä kaikki siten, että kansalaisten hyvinvointi ja elinkeinoelämän kilpailukyky pystytään turvaamaan.

— Taustalla oli ihan oikea ja aito tahtotila vähentää päästöjä, Naukkarinen muistuttaa.

— Sitoutuminen vähähiilisyyteen antoi myös uutta uskottavuutta yhteiskunnallisessa keskustelussa. Toki visiotyö antoi myös eväitä sekä keskusteluun että vaikuttamiseen.

Tyytyväisyys ei ollut itsestäänselvyys

Energiateollisuus ry:n henkilökunta oli osaavaa alusta lähtien, mutta kun samaan taloon tultiin eri järjestöistä, aiheutui tästä myös jännitteitä.

— Heti toiminnan alussa asetimme tavoitteeksi, että saamme sekä henkilöstötyytyväisyyden että jäsentyytyväisyyden kiitettävälle tasolle, Naukkarinen kertoo.

— Tyytyväisyys näissä molemmissa oli alkuvaiheessa monista eri syistä aika matalalla.

Henkilöstötyytyväisyydessä tilanne parani vuosi vuodelta, kunnes se asettui kiitettävälle tasolle.

— Jäsentyytyväisyyden osalta tavoitetta ei kyllä aivan saavutettu. Jotkut jäsenet esimerkiksi kokivat, että sovittelun kautta syntyneet kannanotot eivät olleet riittävän teräviä ja vahvoja. Mutta selvää parannusta tässäkin tapahtui ja varsin nopeasti noustiin hyvälle tasolle, Naukkarinen muistelee.

Kun Jukka Leskelä vastaanotti toimitusjohtajan tehtävän syyskuussa 2016, hän sai tehtäväkseen alan hiilineutraalisuustavoitteen toteuttamisen.

— Sanoisin, että kun alun perin asetettiin hiilineutraalisuustavoite vuoteen 2050, ala on edennyt paljon nopeammin kuin osattiin kuvitella, Naukkarinen kommentoi.

Sitä, että koko teollisuus on lähtenyt mukaan ilmastotyöhön Naukkarinen pitää melkoisena saavutuksena.

Muutoinkin Naukkarinen pitää kehityssuuntaa hyvänä. Päästökaupan rooli ohjauskeinona on merkittävästi vahvistunut. Sähköomavaraisuuskin on parantunut.

— Olemme jo lähes täysin omavaraisia. Tämä vahvistaa kauppatasetta ja kansantalouttamme, ja samalla sähkömme on eurooppalaisessa vertailussa aivan edullisimmassa päässä.

Hyvinhän tämä meni.

Naukkarinen on kiireinen eläkeläinen. Hallituspaikkoja on edelleen useita, musiikkiharrastus jatkuu ja karatestakin lienee piakkoin tulossa musta vyö.

#energiahistoria #energiapolitiikka