Osana Green Deal -pakettia julkaistiin 14. heinäkuuta massiivinen säädösehdotusten paketti Fit for 55, jonka tavoitteena on vähentää kasvihuonekaasupäästöjä vähintään 55 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Mittavaan pakettiin sisältyi myös esitys uudeksi energiaverodirektiiviksi.

Nykyinen energiaverodirektiivi on lähes 20 vuotta vanha ja komissiossakin on tunnistettu, ettei se edistä riittävällä tavalla EU:n ilmasto- ja energiatavoitteita. Itseasiassa nykyinen direktiivi jopa suosii fossiilisten polttoaineiden käyttöä. Volyymiperusteinen verotus asettaa ne biopolttoaineisiin nähden edullisempaan asemaan, sillä volyymiin perustuvassa verotuksessa energiasisällöltään alhaisempia biopolttoaineita tarvitaan suurempi määrä saman energiamäärän tuottamiseen. Nykyinen direktiivi ei sisällä uusia, vuoden 2003 jälkeen kehitettyjä vähäpäästöisempiä energianlähteitä, vaan niitä verotetaan niiden fossiilisten vastineiden perusteella. Direktiiviä on yritetty uudistaa aiemminkin, mutta verolait vaativat jäsenvaltioiden yksimielisyyttä. Edellisellä uudistusyrityksellä yksimielisyyttä ei saavutettu ja loppujen lopuksi uudistusyritys kuivui kokoon.

Direktiiviesityksen odotettiin selkeyttävän verotusta. Poikkeuksia onkin karsittu merkittävästi, sillä esitys ei sisällä lainkaan maakohtaisia poikkeuksia, joita nykyisessä direktiivissä on mittava määrä. Silti useita mahdollisuuksia alennuksiin on jätetty jäsenvaltioiden päätettäväksi. Esityksessä tuodaan verotuksen piiriin useita uusia energiatuotteita, kuten vety ja tietyt puupolttoaineet. Niiden kehittyneille kestäville muodoille on kuitenkin jäsenvaltioissa mahdollista päättää alennetuista verokannoista tai jopa verottomuudesta.

Lisäksi jäsenvaltioilla on mahdollisuus soveltaa alennettuja verokantoja kotitalouksille, energiaintensiiviselle liiketoiminnalle sekä tietyille erityissektoreille, kuten maa- ja metsätaloudelle. Haavoittuville kotitalouksille on mahdollistettu verottomuus jopa kymmeneksi vuodeksi. Esityksessä on annettu neuvostolle myös mahdollisuus antaa toimeenpanosäädöksiä, joilla jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön lisäpoikkeuksia tai -vähennyksiä.

On hyvä, että mahdollisuus päättää veronalennuksista on jätetty jäsenmaiden omaan harkintaan eikä esitys sisällä pakottavaa säätelyä, sillä esimerkiksi mahdolliset sosiaaliset vaikutukset on parempi hoitaa muilla tavoilla kuin energiaverotuksen kautta. Suomen energia-alan näkymien kannalta haastavuutta jäsenvaltioiden itsenäisiin päätösmahdollisuuksiin tuo se, ettei hallitusohjelman sisältämää, moneen kertaan päätettyä energiaverotiekarttatyötä ole vieläkään saatu käyntiin.

Ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi on tärkeää huomioida puupolttoaineiden rooli turpeen ja kivihiilen korvaajana. Nykyisellään energiaverottomien puupolttoaineiden muuttaminen verolliseksi on kuitenkin pulpahdellut pinnalle verotuskeskustelussa aika ajoin. Sopii toivoa, etteivät kansalliset päättäjät koe puupolttoaineiden sisällyttämistä direktiiviesitykseen kannusteeksi verottaa niitä. Uusien tekniikoiden kehittymistä odoteltaessa puupolttoaineilla on merkittävä rooli alas ajettavien polttoaineiden korvaajana. Esitys mahdollistaa kansallisella päätöksellä niiden verovapauden jatkossakin. Tämänkin vuoksi kannustan energiaverodirektiiviesitystä analysoitaessa pitämään mielessä myös kotimaisen näkökulman. Suomalainen energia-ala on hyvää vauhtia matkalla hiilineutraaliuteen. Ei anneta yllättävien veroratkaisujen laittaa kapuloita rattaisiin.