YK:n ilmastokokous Belémissä 10.–21.11.2025

Ilmastojohtajuus tarjolla

06.11.2025, kello 10:56

Teksti Petri Sallinen | Kuva Scanstockphoto

Yhdysvallat on irtautunut kansainvälisestä ilmastosopimuksesta ja Kiina haluaa pitää kiinni kehittyvien maiden statuksesta. Mikä maa olisi valmis ottamaan ilmastojohtajuuden?

Pariisin ilmastosopimus syntyi vuonna 2015 hyvin erilaisissa poliittisissa oloissa. Silloin maailman johtajat rakensivat yhteistuumin sopimuksen, jonka tavoitteena on pysäyttää maailmaa uhkaava ilmaston lämpeneminen.

Pariisin ilmastosopimus on kansainvälinen sopimus, joka sitoo oikeudellisesti kaikkia niitä maita, jotka ovat sopimuksen allekirjoittaneet. Sopimuksen tavoitteena on rajata ilmaston lämpeneminen 1,5 asteeseen — mieluiten sen alle. Lähes kaikki maailman maat sitoutuivat Pariisin sopimukseen.

Sopimusta pidettiin ”historiallisena” ja sen varaan nykyinenkin ilmastopolitiikka rakentuu. Pariisiin sopimuksen perintö uhkaa kuitenkin näivettyä, kun maailma muuttuu. Sodat ja väkivalta — geopolitiikka — on työntänyt ilmastopolitiikan kaltaiset pehmoaiheet sivummalle.

Viime vuonna ilmaston lämpeneminen ylitti jo kriittisen 1,5 asteen rajan. Pariisin sopimuksen ydintavoite on karkaamassa käsistä ja sitä on yhä vaikeampi saavuttaa.

Brasilian Belémissä 10.–21.11.2025 järjestettävän COP30 ilmastokokouksen suurimpia haasteita ovat geopoliittiset jännitteet ja multilateralismi, eli kyky ja halu — tai kyvyttömyys haluttomuus — tehdä yhdessä ilmastomuutosta koskevia päätöksiä. Kiistaa saattaa aiheuttaa pelkästään se, millä eri tavoilla maat painottavat kokouksessa käsiteltäviä asioita.

Ulkopoliittisen instituutin tutkijatohtori Karoliina Pietarila toteaa, että jo kymmenen vuotta vanha Pariisiin sopimus on kestänyt hyvin maailmanpolitiikassa tapahtuneita muutoksia. Pietarila esiintyi ympäristöministeriön järjestämässä Mitä on ilmassa -tilaisuudessa 30.10.2025.

— Pariisin sopimus on yllättävän tukeva ja joustava. Kun Yhdysvallat irtautui Pariisin ilmastosopimuksesta, muut maat eivät seuranneet perässä.

Riittävätkö uudet lupaukset?

Kansalliset lupaukset (Nationally Determined Contribution, NDC) ovat Pariisin ilmastosopimuksen kova ydin. Lupaus on yhtä kuin kansallinen tavoite vähentää ilmastopäästöjä vuoteen 2035 mennessä. Kansallisista tavoitteista johdetaan käytännön toimet, jotka leikkaavat päästöjä.

Tavoitteita päivitetään viiden vuoden välein, eli joka viides vuosi Pariisin sopimukseen sitoutuneet maat kertovat kansainvälisessä kokouksessa uudet päästövähennystavoitteensa. Kansallisten lupausten käsittely on Belémin kokouksen mielenkiintoisinta antia.

Tähän mennessä 64 maata on kertonut uusista tavoitteistaan — virallisesti tai epävirallisesti. Niiden avulla saavutetaan noin 10 prosentin päästövähennykset vuoteen 2035 mennessä, kun päästöjä pitäisi saada leikattua 60 prosenttia.

Lupaajien joukosta puuttuu kuitenkin vielä monia suuria maita, esimerkiksi kymmenen G20-maata. Euroopan unionin lupaukset saatiin viime hetkellä valmiiksi kovan väännön jälkeen. Nyt Euroopan unioni sitoutuu vähentämään nettopäästöjään 90 prosenttia vuoteen 2040 mennessä. Vertailuna käytetään vuoden 1990 päästöjä.

Päästövähennystavoitteiden käsittely EU-maiden kesken ei ollut helppoa. Pullikointia esiintyi. Kompromissina hyväksyttiin se, että viisi prosenttia päästövähennyksistä voidaan toteuttaa EU:n ulkopuolella.

Suomen päästövähennystavoitteet on johdettu EU:n yhteisistä tavoitteista. Niiden mukaan Suomen pitäisi olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Asia on kirjattu Suomessa ilmastolakiin, joka sitoo kaikenlaisilla kokoonpanoilla toimivia hallituksia.

Nyt on näytön paikka

Belémin ilmastokokous on todellinen mittari sille, kuinka tosissaan maailman maat suhtautuvat ilmastonmuutoksen hillintää. Esimerkiksi Kiina, Intia ja Brasilia ovat suuria päästelijöitä. Maiden päästövähennyslupauksia odotetaan mielenkiinnolla.

Elinkeinoelämän rooli ilmastopolitiikan toteuttamisessa on merkittävä. Päästövähennysten toteuttaminen sujuu helpommin, kun yritykset ovat mukana ja kun talouselämä kokee siirtymän lisäävän liiketoimintamahdollisuuksia.

— Päästövähennysten vauhtia on syytä kiihdyttää. Siihen tarvitaan kaikkien valtioiden panos. Yrityksemme pystyvät osoittamaan, että teknologiset ratkaisut ilmastokriisin ratkaisuun ovat suurelta osin jo olemassa — nyt tarvitaan vain johdonmukainen suunta yritysten investoinneille, toteaa Elinkeinoelämän Keskusliiton (EK) vihreän kasvun johtaja Ulla Heinonen.

Suomalainen elinkeinoelämä on uskottava esimerkki siitä, miten kilpailukyky ja kunnianhimoiset ilmastotoimet voidaan sovittaa yhteen. Suomessa on vireillä jo yli 300 miljardin euron puhtaan siirtymän investointisuunnitelmat. Ne ovat konkreettisia esimerkkejä ilmastomuutoksen torjunnan tuomista liiketoimintamahdollisuuksista.

Ilmastojohtajuuden tyhjiö

Pietarilan mielestä merkittävin kansainväliseen ilmastopolitiikkaan vaikuttanut tekijä oli Donald Trumpin toinen presidenttikausi. Samalla Yhdysvallat aiheutti ilmastojohtajuuden tyhjiön irtautumalla Pariisin ilmastosopimuksesta.

— Trumpin hallinnon tekemät linjaukset kansainväliseen ilmastopolitiikkaan ovat merkittäviä. Muutosten vaikutuksia voidaan tarkastella ilmastojohtajuudessa tapahtuneiden U-käännösten kautta, Pietarila analysoi.

Pietarilan mukaan ilmastojohtajuutta esiintyy neljässä eri muodossa. Niistä yksi on esimerkillä johtaminen, jolloin muut seuraavat ilmastojohtajaksi nousseen maan konkreettisia toimia ja esityksiä. Toinen johtajuuden muoto on kansainvälisten asenteiden ja ennakkoluulojen muokkaaminen.

Kolmantena on diplomaattinen johtajuus, eli konsensushakuinen toiminta eri maiden ja toimijoiden kesken. Neljäs muoto on materiaalinen johtajuus: erilaisten hankkeiden taloudellinen tukeminen.

— Presidentti Joe Bidenin kaudella Yhdysvallat hyödynsi kaikkia neljää johtajuuden muotoa kansainvälisessä ilmastopolitiikassa, vaikka Bidenin harjoittama ilmastopolitiikka ei esimerkiksi öljyntuotannon näkökulmasta kestä kriittistä tarkastelua, Pietarila toteaa.

Pietarilan mielestä Bidenin hallinnon säätämä Inflation Reduction Act on oivallinen ilmentymä esimerkillä johtamisesta. Sen sanotaan olleen Yhdysvaltojen historian mittavin puhtaan energian käyttöä koskeva lainsäädäntöpaketti. 370 miljardin dollarin paketti on yhdistelmä erilaisia verokannustimia, avustuksia ja lainatakuita. Paketin tavoitteena oli parantaa Yhdysvaltojen talouden kilpailukykyä ja teollisuuden tuottavuutta, mutta myös kannustaa uusiin innovaatioihin.

Toteutuessaan lakipaketti olisi leikannut Yhdysvaltojen hiilidioksidipäästöjä 40 prosentilla vuoteen 2030 mennessä. Vähenemä olisi kattanut suuren osan amerikkalaisten tekemistä kansainvälisistä sitoumuksista.

Trumpin kaudella Bidenin rakentamaa lainsäädäntöä on kuitenkin purettu. Samalla puhtaan energian edistämiseen liittyviä rahoitusjärjestelmiä on lakkautettu.

— Bidenin aikana rakennetun säätelyn purkaminen ei pysäytä kokonaan Yhdysvaltojen vihreää siirtymää, mutta sen vaikutukset ovat merkittäviä kansainvälisessä ilmastopolitiikassa, Pietarila huomauttaa.

Kapuloita rattaisiin?

Toisella kaudellaan presidentti Donald Trump on yrittänyt vakuuttaa kansainvälisiä toimijoita ja valtioita uusiutuvan energian käytön haitallisuudesta. Perinteisesti Yhdysvalloilla on ollut ilmastopolitiikassa ja ilmastokokouksissa merkittävä rooli yhtenä suurvaltana, jonka sanomisia on kuunneltu. Nyt amerikkalaisilla ei ole enää samanlaista asemaa.

Pietarila kuitenkin pohtii sitä, aikooko Yhdysvallat tästä eteenpäin aktiivisesti hankaloittaa kansainvälisen ilmastopolitiikan toteuttamista. Merkkejä tästä on jo nähtävissä. Yhdysvallat on mm. perunut ilmastorahoitukseen liittyviä lupauksiaan ja vetäytynyt energian käyttöön liittyvistä kumppanuussopimuksista Indonesian ja Etelä-Afrikan kanssa.

— Ilmastopolitiikan jarruttaminen voi tarkoittaa ilmastotoimien tahallista estämistä tai hidastamista. Tällä hetkellä amerikkalaisten jarruttaminen on hienovaraista viivyttelyä tai disinformaation levittämistä, Pietarila kertoo.

— Tänä vuonna Trumpin hallinto on nostanut myös esille vanhoja näkemyksiä, joiden mukaan ilmastonmuutos ei olisi ihmisten aiheuttamaa.

Pietarilan mukaan jarruttamiseen perustuva politiikka näyttää globaalille pohjoiselle huonoa esimerkkiä ja aiheuttaa turhautumista globaalissa etelässä.

Muuttuuko politiikan heiluriliike?

Trumpin hallinnon harjoittaman ilmastopolitiikan ajallinen ulottuvuus on vielä arvoitus. Optimististen arvioiden mukaan kyse on vain tavanomaisesta poliittisesta heiluriliikkeestä, joka heilahtaa toiseen suuntaan ja palautuu normaaliksi, kun Trumpin valtakausi päättyy.

Pessimististen arvioiden mukaan Make America Great Again -liike on onnistunut muuttamaan pysyvästi Yhdysvaltojen poliittista järjestelmää. Tämä voi tarkoittaa sitä, että heiluriliikkeitä ei enää tapahdu samaan tapaan kuin aikaisemmin: poliittinen ja oikeudellinen koneisto ei enää palaudu ennalleen.

— Trumpin ensimmäisen kauden jälkeen Kiinan ja Yhdysvaltojen ilmastoyhteistyön palautuminen oli Bidenin kaudella hidasta, Pietarila muistuttaa.

Kiinasta ilmastojohtaja?

Johtajalla on oltava motiivi johtaa. Pietarilan mukaan ilmastojohtajuudessa motiivi johtamiseen syntyy siitä, kun kansalliset intressit ovat linjassa kansainvälisen ilmastopolitiikan tavoitteiden kanssa.

Kiinan uusiutuvan energian käytön merkittävä kasvu on johtanut siihen, että maalla on vahva taloudellinen intressi vauhdittaa vihreää siirtymää.

— Vähähiilinen energia on aikakautemme trendi, totesi Kiinan presidentti Xi Jinping viime syksynä.

Kiina rakentaa lähes kaksi kertaa enemmän tuuli- ja aurinkoenergiavoimalaitoksia kuin kaikki muut maat yhteensä. Lisäksi Kiina myy uusiutuvan energian tekniikkaa ympäri maailman. Kiinalta voidaan siis odottaa jo melko paljon kansainvälisessä ilmastopolitiikassa.

Onko Kiina nyt ottamassa johtajan paikan ilmastopolitiikassa? Pietarlan mukaan vain osittain — ei kaikissa neljässä johtajuuden muodossa.

— Ennakkotietojen perusteella Kiina on tuomassa Belémin ilmastokokoukseen melko vaatimattoman päästövähennyslupauksen. Kansainvälisessä ilmastopolitiikassa Kiina haluaa olla ”rakentava osapuoli”, ei varsinainen johtaja. Kiina olisi ehkä valmis jakamaan ilmastojohtajuuden jonkun muun kanssa.

Toistaiseksi Kiina ei halua luopua kehittyvän maan statuksesta.

— Tällä hetkellä Kiina haluaa luoda kuvaa vastuullisesta suurvallasta etenkin globaalin etelän silmissä. Jonkinasteista muutosta on kuitenkin tapahtumassa, koska Kiina on jo luopunut kehittyvien maiden erityiskohtelusta Maailman kauppajärjestö WTO:n neuvotteluissa, Piertarla analysoi.

Kiina ei ole vielä ilmoittanut virallista lupaustaan päästöjen vähentämisestä. Ennakkotietojen mukaan Kiinan lupaus olisi 7–10 prosenttia huippuvuodesta vuoteen 2035 mennessä. Toiveisiin nähden tavoitetta pidetään konservatiivisena.

Pietarla kertoo, että Kiinan oma tulkinta on erilainen. Kiina pitää antamaansa sitoumusta ”merkittävänä aikaisempaa verrattuna”, koska maa on nyt ensimmäistä kertaa asettamassa päästöjen vähentämiselle tavoitteen, mikä kattaa kaikki talouden sektorit ja kaikki kasvihuonekaasupäästöt.

— Kiina haluaa näyttää, että se kantaa vastuun sitoumuksistaan, josta on sovittu Yhdysvaltojen kanssa vuonna 2023. Tällä tavalla Kiina yrittää esimerkillään saada muitakin maita mukaan samankaltaiseen toimintaan.

Arvoituksellinen BRICKS

Läntisten teollisuusmaiden valtaa haastamaan perustettu Bricks-maiden ryhmä on kehittämässä myös ilmastoyhteistyötä. Esimerkit eivät ole vielä kovin konkreettisia, mutta tänä vuonna ryhmä on useasti noussut esille ilmastopoliittisten asioiden yhteydessä.

Brasilian, Venäjän, Intian, Kiinan ja Etelä-Afrikan lisäksi joukkoon liittyivät viime vuonna Egypti, Etiopia, Iran ja Yhdistyneet arabiemiirikunnat. Tänä vuonna mukaan ilmaantui Indonesia.

Äkkiseltään näyttää siltä, että ryhmän jäsenten kesken yhteisymmärryksen löytäminen ilmastopolitiikan kysymyksissä olisi vaikeaa. Pietarla kertoo, että tänä vuonna ilmastoaiheisten asioiden koordinointi on päinvastoin vahvistunut ryhmän jäsenten kesken. Ryhmä jopa ilmoitti ilmastokysymysten olevan tänä vuonna Bricks-toiminnan pääprioriteetti.

— Brasilian puheenjohtajuudella Belémin ilmastokokouksessa voi olla vaikutusta tähän, ehkä myös sillä, että Intia on ilmaissut halukkuutensa järjestää ilmastokokous vuonna 2028, Pietarla pohtii.

Bricks-ryhmä esiintyi aktiivisena myös YK:n biodiversiteettikokouksessa Kolumbian Calissa viime vuonna. Ryhmä on julkaissut esityksiä ilmastorahoituksen järjestämisestä, monenkeskisten kehityspankkien uudistamisesta ja yksityisen ilmastorahaston mobilisoinnista.

#ilmastonmuutos #ilmastopolitiikka