Rahoitus korostuu Brasilian Belémissä

Ilmastokokous on ainoa keino

12.11.2025, kello 09:51

Teksti Petri Sallinen | Kuva Pekka Hannila

Voiko kansainvälinen yhteistyö vielä pysäyttää ilmaston lämpenemisen? Vaikka valtioiden haluttomuus ratkaista globaaleita ongelmia yhdessä on kasvanut, ovat ilmastokokousten kaltaiset tapahtumat yhä tarpeellisia. — Mikä olisi vaihtoehto, kysyy Energiateollisuus ry:n ilmastoasiantuntija Petteri Haveri.

Raskaaksi ja tehottomaksi moitittu ilmastokokous Brasilian Belémissä vetää taas kymmeniätuhansia osallistujia. Kokousta varjostaa Yhdysvaltojen irtautuminen Pariisin ilmastosopimuksesta. Pariisin ilmastokokouksessa kymmenen vuotta sitten asetettu tavoite maapallon ilmaston lämpenemisen rajoittamisesta 1,5 asteeseen näyttää sekin karkaavan käsistä. Samalla hiilidioksidin määrä ilmakehässä kasvaa.

Mihin ilmastokokouksia tarvitaan, kun näyttää siltä, että yhdessä asetetut tavoitteet eivät toteudu?

— Kansainvälisten ilmastokokousten järjestäminen on välttämätöntä, vaikka kokoukset eivät toimisikaan parhaalla mahdollisella tavalla. Millä muulla tavalla globaaleita ilmasto-ongelmia voitaisiin ratkoa?

Energiateollisuus ry:n ilmastoasiantuntija Petteri Haveri pitää YK:n koordinoimaa toimintaa luontevana.

— Ilmastokokouksissa suvereenit valtiot kertovat sitoumuksistaan vähentää kasvihuonekaasupäästöjään. YK on sateenvarjo, joka kokoaa yhteen kaikki ilmastopolitiikasta kiinnostuneet maat.

Valtioiden kannalta kansainvälinen ilmastopolitiikka on vapaaehtoista toimintaa. Ketään ei voida pakottaa siihen, mutta sen jälkeen, kun osallistuja on allekirjoittanut sopimuksen, on sopimus sitova. Näin kansainväliset sopimukset toimivat.

Haveri muistuttaa, että kansainvälinen ilmastosopimus on vain kehikko, jonka sisällä tehdään erilaisia toimia. Niitä ovat mm. valtiolliset maakohtaiset sitoumukset ja sitoumuksista johdettu kansallinen lainsäädäntö, joka ohjaa konkreettisesti päästöjen vähentämiseen.

— Yhä useammin yksityisen sektorin toimet ja rahoitus korostuvat, mutta taustalle tarvitaan aina kansallista lainsäädäntöä, Haveri huomauttaa.

Jokainen valtio päättää ilmastositoumuksistaan itse: omista lähtökohdistaan. Valtiot ovat aina itsenäisiä toimijoita, joiden tekemisistä toinen valtio ei voi päättää.

Yksittäisiä valtioiden laatimia ilmastositoumuksia tarkastellaan yhdessä viiden vuoden välein kansainvälisissä ilmastokokouksissa. Tällä tavalla selvitetään mm. sitä, riittävätkö yhteiset päästövähennystoimet pysäyttämään ilmaston lämpenemisen. Belémin kokouksen asialistan tärkeimpiä asioita ovat valtioiden tekemät uudet ilmastositoumukset.

Liian heikko Eurooppa

Yhdysvallat on irtautunut Pariisin ilmastosopimuksesta. Tämä tarkoittaa sitä, maailman toiseksi eniten hiilidioksidipäästöjä aiheuttava maa ei ole enää ensi vuoden alussa mukana kansainvälisissä päästövähennystalkoissa. Tästä huolimatta yksittäiset amerikkalaiset yhtiöt tai USA:n osavaltiot voivat jatkaa investointejaan esimerkiksi uusiutuvan energian käyttöön.

Kun amerikkalaiset vetäytyvät, syntyy ilmastojohtajuuden tyhjiö. Kuka tai ketkä täyttävät tyhjiön?

— Euroopan unioni on pitkään korostanut kunnianhimoisen ilmastopolitiikan merkitystä myös globaalisti. Tällä kertaa EU lähti Belémin ilmastokokoukseen kuitenkin heikolla mandaatilla. Minulla on pieni huoli siitä, että mikään maa ei ole kiinnostunut tavoittelemaan ilmastojohtajuutta, Haveri analysoi.

— EU on liian heikko ilmastojohtajaksi, jolloin yksittäisten jäsenvaltioiden roolit korostuvat. Aikaisemmin Iso-Britannia oli kansainvälisessä ilmastopolitiikassa aloitteellinen, entä milloin Kiina hyväksyy sen, että se ei ole enää kehittymä maa, vaan täysiverinen teollisuusvaltio.

Haveri huomauttaa, että Kiinan on siinä vaiheessa lisättävä ilmastopoliittisia toimiaan, kun se tarttuu teollisuusvaltion statukseen.

— Tältä osin Kiina on jo tarkistanut lähtökohtiaan. Nyt se on jo valmis antamaan sitoumuksia päästöjen vähentämisestä eikä puhu enää pelkästään kasvun hillitsemisestä.

Ajautuuko ilmastopolitiikka varjoihin?

Levottomuus ja epävarmuus korostavat energiaturvallisuuden ja huoltovarmuuden kaltaisia asioita — usein ilmastopolitiikan kustannuksella. Uhkaako geopolitiikka syrjäyttää ilmastokysymykset?

— Sodat ja väkivalta eivät välttämättä ole lisääntyneet maailmassa, vaan ne ovat tulleet lähemmäksi Eurooppaa, Haveri huomauttaa.

Samalla vaurauden uusjako ja muutokset länsimaisessa elinympäristössä näkyvät aikaisempaa enemmän. Valtiot ikääntyvät ja perinteiset elinkeinorakenteet rutisevat.

— Valtiot käpertyvät omaan itseensä. Fokus kapenee lähemmäksi tätä hetkeä ja omaa elinympäristöä. Kaikki nämä ilmiöt yhdessä voivat vähentää haluja ratkaista globaaleja ongelmia, Haveri toteaa.

Ongelmasta liiketoiminnaksi

Haveri arvelee, että kansainvälisessä ilmastopolitiikassa päästään paremmin eteenpäin, kun korostetaan muutoksen tuomia liiketoimintamahdollisuuksia.

— Kiinalla esimerkiksi on melkoiset taloudelliset intressit kehittää puhdasta teknologiaa, jota se voi myydä maailmalle. Kehittyvien maiden taas kannattaa hankkia sellaista teknologiaa, joilla ne voivat hyödyntää omia resurssejaan — hyviä tuuliolosuhteita tai runsasta auringonpaistetta — sen sijaan, että ne ostaisivat fossiilisia energiaraaka-aineita.

— Tässä suhteessa Kiina on mielenkiintoinen maa. Sillä on omat mittavat fossiilienergiavarat, mutta samalla se on merkittävä puhtaan teknologian viejä. Kun maan energiatarve kasvaa, katetaan kasvu uusiutuvalla energialla.

Eurooppa on erilainen. Se on kroonisesti riippuvainen fossiilisesta tuontienergiasta eikä sillä ole kovin paljon omia energiavarantoja.

— Tämä on johtanut siihen, että Euroopassa on ollut pakko kehittää puhdasta energiateknologiaa, jotta tuontiriippuvuudesta päästäisiin eroon.

Haverin mielestä sekin on ymmärrettävää, että fossiilienergian tuotannosta ja viennistä elävät maat eivät ole kovin innokkaita vähentämään fossiilienergian käyttöä.

Mitä Belémistä voi odottaa?

Haveri arvelee, että ilmastorahoitus korostuu Belémin ilmastokokouksessa. Kehittyvät maat odottavat saavansa edullista rahoitusta, jotta voisivat investoida puhtaisiin teknologioihin.

— Kiina, USA ja Eurooppa on maailman johtavat innovaatiotalot. Euroopalla ja Suomella on hyvät mahdollisuudet puhtaan teknologian vientiin, mikäli rahoitus saadaan kuntoon.

Haveri muistuttaa, että ilmastorahoitus tai puhtaan teknologian vienti ovat kuitenkin vain pieni osa kehittyvien maiden ongelmia.

— Kehittyvät maat kehittyvät, kun maiden demokratiakehitystä ja elintason nousua tuetaan. Tavoitteena on kehittyvien maiden oman talouskasvun vauhdittaminen.

Millä tavalla Belémin ilmastokokous koskettaa suomalaista energiateollisuutta?

— Suurin vaikutus syntyy välillisesti. Kansantaloutena Suomi on melko pieni maa, mutta puhtaan energian tuottajana se voi olla suurvalta. Puhtaalla sähköllä valmistetuille tuotteille tarvitaan eurooppalaiset, mutta myös globaalit markkinat. Suomesta ei vielä Indonesiaan puhdasta sähköä, mutta sinne voidaan viedä puhtaasti valmistettua suomalaista terästä.

Ennakkotietojen perusteella Brasilia saattaa tuoda Belémin ilmastokokoukseen aloitteen trooppisen metsärahaston perustamisesta. Rahaston tehtävä olisi turvata trooppisten metsien — maapallon keuhkojen — säilyminen. Asia on lisäksi puheenjohtajamaalle tärkeä.

Metsärahaston perustamista varten tarvitaan kuitenkin rahoituslupauksia.

Eurooppalaisittain trooppinen metsärahasto kuulostaa kaukaiselta. Haveri huomauttaa, että metsärahastolla on selvä yhtymäkohta EU:n ilmastopoliittisiin tavoitteisiin.

— Euroopan unionissa ehdittiin juuri Belémin kokouksen kynnyksellä päättää siitä, että osa unionin päästövähennystavoitteista voidaan toteuttaa Euroopan ulkopuolella ilmastokrediittien avulla. Voisiko trooppinen metsärahasto olla yksi kohde, Haveri kysyy.

#ilmastonmuutos #ilmastopolitiikka