Alueidenkäyttölaki kohtelee aurinkovoimaa epäreilusti

Kaavaraja estää kasvun

24.04.2026, kello 11:48

Teksti Petri Sallinen | Kuva Scanstockphoto

Teollisen kokoluokan aurinkovoima on Suomessa melko tuore tulokas. Alan säätely on vielä nuorta, mutta jo alkumetreillä hallituksen ehdotus on tuomassa raskasta säätelyä alalle.

Aurinkovoimalaitoksia voidaan rakentaa joutomaille: vanhoille turvesoille, soranottopaikoille tai entisille kaatopaikoille — sellaisille alueille, joilla ihminen on jo myllännyt ja jotka eivät kelpaa muuhun käyttöön.

Toinen hyvä puoli on se, että tällaiset alueet sijaitsevat yleensä kaukana kaikesta. Kaukana kaikesta on yhtä kuin Hevonkuusi, jossa aurinkovoimalaitos ei häiritse ketään tai jossa voimalaitoksen rakenteita ei tarvitse sovitella asutuksen kanssa. Kunta säästää, kun joutomaita ei tarvitsee kaavoittaa ja voimayhtiö säästää, kun sen ei tarvitse käydä läpi raskasta ja hidasta kaavoitusprosessia.

Kaikki siis voittavat — vaan eivät kuitenkaan voita. Hallitus on keksinyt, että kaikki yli 50 hehtaarin aurinkovoima-alueet on kaavoitettava. Tätä ehdottaa alueidenkäyttölain käsittelyn yhteydessä päivitettävä rakennuslaki.

— Kaavoitusvaatimus voi jopa tuplata hankkeen valmisteluun tarvittavan ajan, huomauttaa Suomen uusiutuvat ry:n edunvalvontapäällikkö Klaara Tapper.

Nykyisin joutomaille rakennettavan aurinkovoimalaitoksen rakentamislupa irtoaa kunnan rakentamisesta vastaavan lautakunnan päätöksellä tai virkamiesmenettelynä — tämä riippuu alueellisesti hallintosäännöstä.

Hallituksen ehdotus on ristiriidassa hallitusohjelman tavoitteiden kanssa. Hallitus on päinvastoin luvannut sujuvoittaa uusiutuvaa energiaa koskevia lupakäytäntöjä. Alueidenkäyttölain seurauksena rakentamislakiin tehtävä kirjaus ei sitä kuitenkaan tee.

Tapper huomauttaa, että aurinkovoimalaitosten rakentajat eivät vastusta kaavoitusta. Aurinkovoimayleiskaava on päinvastoin hyvä instrumentti silloin, kun laitoksia rakennetaan asutuksen lähelle tai kun laitos on sovitettava olemassa olevan infrastruktuurin yhteyteen.

— Aurinkovoimayleiskaava ottaa huomioon aurinkovoiman erityispiirteet, mutta kaavoitusvaatimus on turha silloin, kun rakentaminen toteutetaan kaukana kaikesta.

Joutomaa voi olla kallis

Joutomaa ei ole aina edullinen paikka rakentaa. Esimerkiksi käytöstä poistettu turvesuo on haastava ja kallis paikka rakentaa.

— Perustusratkaisut ovat kalliita, joten kannattavuutta ei kannata heikentää kaavoituksesta aiheutuvilla lisäkustannuksilla, Tapper toteaa.

Entiselle turvesuolle rakennettu aurinkovoimalaitos voi tarjota muutakin hyvää kuin puhdasta sähköä. Voimalaitosalueella vedenkorkeus voidaan nostaa samalle tasolle kuin mitä se oli ennen turveteollisuuden toimia. Tämä vähentää alueella syntyviä hiilidioksidipäästöjä.

Suomen minkään muun rakentamisen säätely ei perustu pinta-alaan. Siksi aurinkovoimalaitosten rakentamista ohjaavaan säätelyyn tehty ehdotus ihmetyttää.

— Yleensä hankealueen ominaispiirteet ja ympäröivä maankäyttö ovat ohjaavia tekijöitä, Tapper muistuttaa.

Jos päättäjät kuitenkin haluavat asettaa aurinkovoimalaitosten rakentamiselle hehtaarirajan, niin YVA-menettelyssä käytetty 200 hehtaarin raja olisi parempi.

— Teknis-taloudellisesti sopiva raja voisi olla 120 hehtaaria, jolloin aurinkovoimalaitos voidaan liittää kantaverkkoon voimajohtoliityntänä sähköasemalle vietävän johdon avulla, Tapper toteaa.

Pinta-alaan perustuva kaavaraja ilmaantui lakiehdotukseen yllättäen. Lakia valmistelleen työryhmän pohjaesityksessä sitä ei ollut. Alkujaan rajaksi ehdotettiin kymmentä hehtaaria, joka on Tapperin mielestä uusiutuvan energian hankkeissa hyvin pieni postimerkin kokoinen alue.

Lausuntokierroksen ja palautteiden jälkeen raja nostettiin 50 hehtaariin.

Teollisen kokoluokan aurinkovoimalaitos tarvitsee tilaa Suomen kaltaisessa maassa reilusta hehtaarista ylöspäin. Tällä hetkellä suurin osa suunnitelluista aurinkovoimalaitoshankkeista tarvitsee tilaa 70—150 hehtaaria.

Meneekö metsään!

Metsän määritelmästä on syntymässä ongelma aurinkovoimalaitosten rakentajille. Alueidenkäyttölakiehdotukseen tehty kirjaus toteaa, että ”aurinkovoimalan pinta-alasta ei osoiteta merkittävää määrää metsämaalle”.

Kirjaus on kryptinen. Sen tavoitteena lienee varmistaa se, että aurinkovoimalaitoksia ei rakenneta metsiin. Tapper toteaa, että kirjaus on vähintäänkin epämääräinen.

— Mikä on ”merkittävä määrä metsää”? Perustuuko määritelmä pinta-alaan vai prosenttiosuuteen voimalaitosalueen pinta-alasta? Jos perustuu, niin montako prosenttia on merkittävä määrä metsää.

Jos aurinkovoimalaitosta suunnitellaan alueelle, jossa on yhtään metsää, voi tämä olla valtava riski yritykselle. Epämääräinen ilmaisu johtaa valituksiin ja lopulta muutoksenhakutuomioistuin joutuu ottamaan kantaa siihen, milloin metsää on merkittävä määrä.

— Tämä ei ole hyvää reilua lainkirjoittamista, Tapper huomauttaa.

Tämäntapainen säätely herättää myös rahoittajien ja investoijien epäluulot.

#aurinkovoima #uusiutuva energia