Euroopan vaikea energia-asetelma:

Kolmen energiasuurvallan välissä

20.05.2025, kello 15:26

Teksti Petri Sallinen | Kuva Scanstockphoto

Euroopan energiatulevaisuus ei ole ruusuilla tanssimista tai edes voikukilla loikkimista. Kaikki ratkaisut voivat johtaa ojasta allikkoon, jos tarkkaavaisuus herpaantuu. Näin toteaa Aleksanteri-instituutin professori Veli-Pekka Tynkkynen.

Eurooppaa on vastassa kolme imperialistista suurvaltaa. Imperialistien kerhoon Kiinan ja Venäjän rinnalle on noussut myös Yhdysvallat. Vielä viime keväänä tätä oli vaikea kuvitella. Tynkkynen toteaa, että amerikkalaiset ovat hyvin lyhyessä ajassa omaksuneet hajota ja hallitse -periaatteen.

Taustalla vaikuttaa Venäjän hyökkäys Ukrainaan, vaikka Tynkkysen mielestä kyse ei ole pelkästään Venäjän aloittamasta sodasta. Venäjä ei olisi kyennyt käymään sotaa näin pitkään ja näin suuressa mittakaavassa ilman Kiinan taloudellista ja teknologista tukea.

Varsinaisen sodan kyljessä velloo amerikkalaisten aloittama kauppasota. Onko kauppasota vain uhitteluilla höystettyä diileihin painostamista — sitä ei maailma vielä tiedä.

— Mennyt maailma perustui normeihin ja siihen, että kunnioitettiin kansallisvaltioiden rajoja. Tulevaisuuden maailmaa määrittävät yksittäiset bilateraaliset diilit. Samalla energiakaupasta muodostuu tärkein globaalin kaupankäynnin muoto.

Venäjä on fossiilitalouden jättiläinen

Geopolitiikka on pakottavaa ja painostavaa. Geoekonomia taas on houkuttelevaa ja koukuttavaa. Tynkkynen arvioi, että suurvaltojen valinnat osuvat geopolitiikan ja geoekonomian välimaastoon. Yleensä suurvaltojen yksittäisissä energiahankkeissa on mukana kovia ja pehmeitä elementtejä — ja niiden sekoituksia.

Venäjän vipuvarret — kepit ja porkkanat — perustuvat fossiilitalouteen ja mineraaleihin. Venäjä tuottaa maailman maakaasusta 20 prosenttia ja öljystä 10 prosenttia. Uraanin tuotannosta venäläisten osuus on vain viisi prosenttia, mutta venäläiset jalostavat tai rikastavat lähes puolet maailman uraanista.

— Fossiilitalous ja uraaniketjujen hallinta ovat merkittäviä vipuvarsia. Lisäksi Venäjä on maailman johtava ydinvoimarakentaja, Tynkkynen huomauttaa.

Tekoälyyn, puolijohteisiin, robotiikkaan ja sähköistymiseen perustuvassa ”neljännessä teollisessa vallankumouksessa” Venäjällä ei ole kovin suurta roolia, vaikka 45 prosenttia puolijohdeteollisuudessa käytetystä palladiumista on peräisin Venäjältä.

— Avaruusteknologiassa Venäjällä on kyvykkyyksiä, mutta siitä huolimatta USA ja Kiina ovat Venäjää paljon edellä kehityksessä, Tynkkynen toteaa.

Venäjä on käyttänyt aina energiakauppaa valtapolitiikan välineenä. Aikaisemmin venäläinen energiakauppa oli houkuttelevaa ja koukuttavaa. Nyt venäläisvetoinen energiakauppa on lähes yksinomaan pakottavaa ja sortavaa — sotaisan politiikan seurauksena.

— Venäläisen kauppapolitiikan strategia on muuttunut. Tosin Venäjällä on yhä kyky käyttää houkuttavaa ja koukuttavaa kauppapolitiikka. Tästä Unkarin kanssa käytävä kauppa on hyvä esimerkki, Tynkkynen toteaa.

Tynkkynen huomauttaa, että Venäjä rakentaa suurvalta-asemaansa erilaisten materiaalivirtojen varaan. Niistä muodostuvia riippuvuussuhteita käytetään kiristämiseen ja pakottamiseen. Pakolaisvirrat, hybridivaikuttaminen ja väkivallalla uhkaaminen kuuluvat valikoimaan.

— Venäjän politiikka ei tästä muutu, kävipä Ukrainassa miten tahansa. Sitä paitsi Venäjän tavoitteet ovat Ukrainaa laajempia.

Kiina rankaisee niskuroinnista

Fossiilitaloudessa Kiina on maailmanlaajuisesti pieni toimija. Fossiilienergiasta Kiina tuottaa vain viitisen prosenttia, jonka se käyttää itse. Sama pätee uraaniin. Kiina on riippuvainen kansainvälisistä uraaniketjuista, vaikka se rakentaa paljon ydinvoimaa.

— Fossiilienergiasta tai ydinvoimasta Kiina ei saa vipuvartta, jolla se voisi vaikuttaa muihin maihin, Tynkkynen huomauttaa.

Uusiutuvaan energiaan liittyvien materiaalien tuottajana tai uusiutuvan energiateknologian valmistajana Kiina on sen sijaan maailman johtava maa. Kiina tuottaa esimerkiksi 80 prosenttia uusiutuvan energiateknologian valmistuksessa tarvittavista harvinaisista maametalleista.

Maailman aurinkopaneeleista Kiina tuottaa 90 prosenttia, akuista 80 prosenttia ja tuulivoimalaitostekniikasta 60 prosenttia. Kiina on vahva it-sektorilla ja robotiikassa.

Ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan Kiina kasvatti poliittista vaikutusvaltaansa maailmalla houkuttamalla ja koukuttamalla. Kumppanimaat sitoutettiin molempia hyödyttävällä kaupalla. Kiina rahoitti kumppanimaissa infrastruktuurin rakentamista ja omistuksillaan se sitoi kumppanimaita poliittisesti itseensä.

— Venäjän hyökkäyssodan jälkeen Kiina on muuttanut strategiaansa. Koukuttavasta ja houkuttavasta on siirrytty koukuttavan ja pakottavan välimaastoon. Kiina osaa myös rankaista niskuroijia: se ei enää myy strategisesti tärkeitä mineraaleja hankalaksi heittäytyneille kumppaneille, Tynkkynen analysoi.

USA ei sanktioi ydinenergiaa

Yhdysvallat on iso fossiilienergian tuottaja, mutta maa kuluttaa myös paljon sitä. Uusien teknologioiden avulla amerikkalaiset saavat omasta maaperästään irti aikaisempaa enemmän fossiilisia raaka-aineita kustannustehokkaasti. Esimerkiksi nesteytetyn maakaasun tuonti USA:sta EU-maihin on kaksinkertaistunut viimeisten vuosien aikana. Amerikkalaisella kaasulla Eurooppa on korvannut venäläistä kaasua.

USA tuottaa itse vain kaksi prosenttia maailman uraanista. Ydinasevaltiona Yhdysvallat on merkittävä uraanin jatkojalostaja. USA on osittain riippuvainen myös venäläisen Rosatomin ydinenergiaketjuista. Tämä selittää sitä, miksi venäläisten ydinvoimasektori on saanut olla rauhassa amerikkalaisilta sanktioilta.

USA heräsi Eurooppaa aikaisemmin uusiutuvaa energiaa koskeviin Kiina-riippuvuuksiin. Amerikkalaiset ymmärtävät, että puhtaat energiateknologiat eivät tule toimeen ilman harvinaisia maametalleja. Yhdysvallat tuottaa maailman maametalleista vain kymmenen prosenttia — paljon vähemmän kuin Kiina. Siksi Trumpin hallinto on kiinnostunut saamaan käsiinsä maametalleja Ukrainasta.

Fossiilienergian runsaasta käytöstä huolimatta moni USA:n osavaltio on itsenäisesti panostanut aurinko- ja tuulivoimaan. Maailman aurinkovoimatuotannosta amerikkalaisten käsissä on kymmenen prosenttia — tuulivoimasta 20 prosenttia.

Neljäs teollinen vallankumous on amerikkalaisten pelikenttä, jossa USA kilpailee Kiinan kanssa. Tietotekniikka on amerikkalaisten keihäänkärki ja vahvuus. Tekoäly ja puolijohdesovellusten kehittäminen ovat amerikkalaisten toinen vahva alue.

Perinteisesti amerikkalaiset ovat kahmineet poliittista vaikutusvaltaa maailmalta vapaakaupan ja globalisaation avulla. Tynkkynen toteaa, että USA:n ja sen kumppaneiden välinen kauppa on hyödyntänyt molempia osapuolia, mutta myös sitouttanut kumppaneita. Nyt tilanne on muuttumassa.

— Trumpin hallinnon ajatuksena on kerätä kaupankäynnin avulla samanmieliset yhteen. Tämä on uutta amerikkalaisessa ajattelussa, Tynkkynen huomauttaa.

Miten USA käyttää hajota ja hallitse -periaatetta Euroopassa?

— Ideologia on tärkeä osa Trumpin politiikkaa. Unkaria katsotaan ylöspäin ja saksalaista äärioikeistoa tuetaan. Käyvätkö amerikkalaiset kauppaa EU:n kanssa vai pelkästään yksittäisten EU-maiden kanssa — ja millä tavoilla.

Tähän ei Tynkkysellä ole vastausta.

Heikkoa eurooppalaista energiapolitiikkaa?

Energiapolitiikka ja ulkopolitiikka nivoutuvat vahvasti yhteen. Euroopan unioni ei ole esiintynyt kummassakaan politiikan lajissa yhdessä ja yhtenäisesti.

— Perinteisesti eurooppalainen energiapolitiikka on Ranskan ja Saksan määrittelemää. Euroopan unionin kannalta lopputulos on heikko, Tynkkynen huomauttaa.

Tynkkysen mielestä Euroopan unionin olisi pitänyt esiintyä vahvana ja puhua yhdellä äänellä sen jälkeen, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Tätä yrittivät Suomen silloinen pääministeri Sanna Marin ja Viron pääministeri Kaja Kallas. Suomen ja Viron pääministereiden viesti oli selvä: Venäjän hyökkäyssota on laiton ja Venäjä pitää eristää — Ukrainan voitto sodassa on tärkeämpi kuin rauha.

Euroopan unioni valitsi kuitenkin Ranskan ja Saksan viitoittaman perinteisemmän tien. Tämä tarkoittaa sitä, että pyritään hillitsemään Venäjän toimia myönnytyksin ja että ollaan varovaisia Venäjän suhteen. Tämän periaatteen mukaan rauha on tärkeämpi kuin Ukrainan voitto sodassa.

Tynkkynen toteaa, että Euroopan unioni suhtautuminen Venäjään on viime aikoina muuttunut. EU ei pehmoile enää samalla tavalla kuin aikaisemmin, mutta kovin tiukasti unioni ei vieläkään suhtaudu Venäjän toimiin.

Samalla Euroopan poliittisen kentän äärilaidat ovat löytäneet toisensa energiapoliittisissa kysymyksissä. Tynkkysen mielestä tämä on haaste demokraattiselle Euroopalle.

— Eurooppalaisen äärivasemmiston ja äärioikeiston suhtautuminen Venäjän kanssa tehtävään energiakauppaan on samanlainen. Kumpikin ääriryhmä haluaisi palata fossiilikaupan aikaan Venäjän kanssa.

— Lisäksi perussuomettunut Eurooppa on valmis myöntämään Venäjälle geopoliittisen etupiirin, mutta on myös valmis antamaan Ukrainan Venäjälle. Tämä johtaa lopulta siihen, että maa kerrallaan Euroopan annetaan suomettua.

Tynkkynen huomauttaa, että fossiilipopulismin avulla omaa valtaa voidaan kasvattaa paikallisesti melko helposti.

— Kun palaamme Venäjän kanssa takaisin maakaasukauppaan, pärjäämme taloudellisesti paremmin ja samalla kaikki vanha ja hyvä nostalgia palaavat, näin fossiilipopulistit Tynkkysen mukaan ajattelevat.

— Samalla he kuitenkin kieltävät Venäjän uhkan.

Kolmen suurvallan kanssa on osattava toimia eri tavoilla. Lisäksi valintojen vaikutuksia olisi kyettävä analysoimaan syvällisesti. Jos esimerkiksi kaupankäynti Kiinan kanssa olisi nykyistä ehdollisempaa, ei Euroopan ja Kiinan välille syntyisi niin paljon riippuvuuksia — samalla Kiinan harjoittama hajota ja hallitse -strategia toimisi heikommin.

— Eurooppa ei kuitenkaan kyennyt vaatimaan Venäjältä ympäristövastuita fossiilikaupan aikana, vaikka Eurooppa oli Venäjän suurin asiakas.

Veli-Pekka Tynkkynen esiintyi "Energiamurros 2025 — talouskasvua ja turvallisuutta" -seminaarissa Turussa 15.5.2025.

#energia ja Eurooppa #energiamarkkinat