Verkkovalvonta, luontokato ja energiaverouudistus

Kolmen kärki energiavuonna 2022

16.12.2021, kello 17:35

Teksti Petri Sallinen | Kuva Scanstockphoto

Energiavuosi 2022 näyttää olevan kaksijakoinen. Moni energiapoliittinen päätös on jo taputeltu, mutta samalla muutama suuren kokoluokan asia odottaa ratkaisua.

Ilmastopoliittinen juna jyrää eteenpäin ja lisää hiljalleen kierroksia. Maailma näyttää hyväksyneen sen, että ilmastotekoja on pakko tehdä, vaikka niillä on hintansa. Loppulasku olisi kuitenkin korkeampi, mikäli ilmaston annettaisiin lämmetä.

Glasgown ilmastokokous antoi viitteitä tulevasta. Ensimmäistä kertaa maailman päättäjät tunnustivat kivihiilen käytön ongelmallisuuden. Samalla pahimmatkin änkyrät näyttävät hyväksyneen ilmastonmuutoksen tieteellisen perustan.

Asetelma muuttuu pari pykälää hankalammaksi, kun ilmastopolitiikan toimenpiteitä vyörytetään valtioiden, yritysten ja kansalaisten toteutettaviksi.

— Toimenpiteiden hinta huolettaa. Kuka maksaa viulut ja kuinka maksut jakaantuvat, toteaa Energiateollisuus ry:n ilmastoekonomisti Petteri Haveri.

Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteutuminen ilmastotyön kustannusten jakamisessa on asia, joka olisi osattava hoitaa oikealla tavalla. Kansalaisten hyväksyntä on ansaittava tai muuten asenteet muuttuvat vastustaviksi.

Epäilyt heräsivät viime syksyn ja kuluvan talven aikana, kun energian hinta nousi Euroopassa. Suomessakin sähkön tukkumarkkinahinta pomppasi lopulta suuremman harppauksen kuin muissa maissa. Johtuuko tämä liian kunnianhimoisen ilmastopolitiikan harjoittamisesta? Joutuvatko kansalaiset ilmastopolitiikan maksumiehiksi ja -naisiksi?

Ilmastopolitiikan liepeillä liikkuu monenlaisia tarinoita, joiden ”opetukset” ovat toisilleen vastakkaisia ja ristiriitaisia. Kansalaispalautteista huolet kuitenkin siirtyvät helposti poliittiseen päätöksentekoon tai ainakin poliittiseen keskusteluun. Tietoa tarvitaan ja ennen kaikkea hyviä kertojia.

Suomi on tehdyt jo paljon ilmastopoliittisia asioita, jotka näkyvät, mutta eivät aina kuulu. Esimerkiksi sähköntuotannosta yli 80 prosenttia on jo päästötöntä, ja ensi vuonna käynnistyvä Olkiluodon uusi ydinvoimalaitos lisää päästöttömän sähkön määrää reippaasti. Suomessa uusi sähköntuotantokapasiteetti on lähes yksinomaan päästötöntä tuulivoimaa.

— Ripeä irtautumien hiilitaloudesta on hyvä keino välttyä energiahintapiikeiltä. Tämän osoittivat myös syksyn tapahtumat. Kun ilmastotoimia tehdään ajoissa, ei kansalaisille kohdistu kohtuuttomia kuluja. Parhaimmassa tapauksessa edelläkävijät hyötyvät, kun osaamista ja teknologiaa voidaan myydä pitkin maailmaa, toteaa Energiateollisuus ry:n edunvalvontajohtaja Joona Turtiainen.

Turtiaisen mielestä Saksan uusi hallitus ottaa ohjelmassaan selvästi mallia Pohjoismaista. Saksa haluaa kiriä välimatkan umpeen.

— Saksan ”vihreä puskutraktori” saattaa vauhdittaa koko EU-alueen ilmastotoimia, koska Saksan painoarvo unionissa on niin suuri.

Korkeiden hintojen talvi saattaa kuitenkin jättää pitkän varjon suomalaiseen energiakeskusteluun. Asia muistetaan, vaikka todelliset syyt ja seuraukset unohdetaan.

Verkot sivuutetaan helposti

— Ilmastoteot ovat välttämättömiä, mutta tämä ei onnistu ilman vahvoja energiaverkkoja, toteaa Energiateollisuus ry:n sähköverkkoasiantuntija Ina Lehto.

Vahvat verkot taas edellyttävät investointeja. Energiatoimialan investoinnit Suomessa ovat vuosittain noin 40 prosenttia kaikista teollisuuden investoinneista. Näistä sähköverkkoihin tehtävät investoinnit haukkaavat suuren viipaleen.

Pienimuotoinen ja hajautettu energiantuotanto nostetaan aika ajoin ihanteeksi. Pieni on kaunista, mutta se ei päde energiaverkkoihin.

— Mitä hajautetumpi energiajärjestelmä on, sitä vahvempia verkkojen on oltava, Lehto huomauttaa.

Sähköverkkojen rooli ilmastopolitiikan mahdollistajana näyttää unohtuvan turhan helposti. Suomessa esimerkiksi verkkotoiminnan pelisääntöjä ja lainsäädäntöä muutettiin kesken kaiken. Tämä hankaloittaa myös ilmastotavoitteiden toteutumista.

— Sähköverkkoyhtiön näkökulmasta sähkömarkkinalain muutokset ja sitä seuranneet valvontamallin muutokset ovat radikaaleja. Lupauksia perutaan ja investointiympäristö muuttuu täysin, Lehto sanoo.

Poliittisesti vakaassa Suomessa investointiympäristön poliittiset riskit siis realisoituivat kertaheitolla. Se mitä kerran sovittiin, ei enää pidä. Samalla investointilaskelmilta putoaa pohja pois. Nyt sähköverkkoyhtiöiden luottoluokituksia tarkastellaan jo aikaisempaa kriittisemmin. Entä mitä kansainväliset investoijat ylipäätään ajattelevat Suomesta investointiympäristönä? Ovatko poliittiset riskit kasvussa?

Verkkoyhtiöiden näkökulmasta vuosi 2022 on hengästyttävä. Energiavirasto on laatinut ensimmäiset ehdotuksensa uudesta valvontamallista — eli pelisäännöistä, joiden ohjastamina verkkoyhtiöiden olisi vietävä säävarmojen sähköverkkojen rakentaminen loppuun. Analysointia ja arvioitavaa riittää koko vuodeksi — ja pidempäänkin. Toimiala tuskin nielee nikottelematta viranomaisen tarjoaman salaatin.

Verouudistusta odoteltaessa

Energiatoimiala on odottanut jo pitkään energiaverotuksen kokonaisuudistuksen starttia. Kun fossiilisten polttoaineiden käyttö vähenee, supistuvat niiden käyttöön sidotut verotulot. Valtion verotulot supistuvat ja veronörtit miettivät uusia kohteita. Nyt uudistus on käynnistämässä ja veroasiantuntijat pääsevät intoilemaan aiheesta ensi vuoden aikana. Hallitus on jo teettänyt selvityksiä erilaisista malleista ja niiden vaikutuksista.

Mahdollisimman kauas tulevaisuuteen ulottuva veronäkymä olisi energiayrityksen kannalta ihan kiva, mutta samalla epärealistinen odotus. Jokainen uusi hallitus tekee omanlaisensa verolinjaukset. Lisäksi verotuksen painopisteet ovat vahvasti ideologinen asia, joka vaihtuu hallitusten vaihtumisen myötä.

Vaikka politiikan ennakoitavuuden merkitys korostuu energiatoimialalla, on neljän vuoden välein vaihtuva eduskunta ja hallitus reunaehto, jota ei voi kiertää.

— Suomalaisen politiikan härmäläisyys on kuitenkin ollut toimiva puskuri, joka kantaa vaalikausien ylitse. Konsensukseen perustuva politiikka ei yleensä aiheuta suuria muutoksia, vaikka puolueet hallituksissa vaihtuvat, Haveri huomauttaa.

Tosin sähkömarkkinalain muutos ja Energiaviraston valvontamallin myllääminen kesken valvontakauden aiheuttaa Haverin mielestä härmäläiseen poliittiseen järjestelmään ”näkyvän kuprun”. Toinen ikävältä haiskahtava ilmiö on poliittisten päättäjien innostus pyrkiä säätämään hyvin yksityiskohtaisia määräyksiä.

Perinteet ovat muutenkin murtumassa. Nykyinen hallitus on linjannut energiapolitiikkaansa nurinkurisella tavalla. Ensin on tehty suuria energiapoliittisia päätöksiä ja vasta niiden jälkeen julkistetaan kansallinen ilmasto- ja energiastrategia — hallituksen toimintakauden loppupäässä. Onko tästä tulossa uusi poliittinen normaali?

Mitä uutta odoteltavissa?

Luonnonsuojelulain uudistus, luontokato ja luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen — uusi kokonaisuus on vahvasti läpileikkaava. Tämä tarkoittaa mm. sitä, että rakentamisen, investointien ja yritystoiminnan ympäristövaikutusten arviointi ulotetaan aikaisempaa laajemmalle ja aikaisempaa pidemmälle. Pahimmillaan investointia suunnitteleva voi saada kannettavakseen sellaisia ympäristövaikutuksia, joita se ei osaa edes kuvitella — tai niistä on osattava hankkia selvityksiä.

— Vuonna 2023 alkava vaalikausi on viimeinen, jolloin poliittisella päätöksenteolla voidaan vielä vaikuttaa vuodeksi 2035 asetettujen hiilineutraalisuustavoitteiden toteutumiseen. Sama pätee vuonna 2024 järjestettävien eurovaalien jälkeiseen aikaan, Turtiainen huomauttaa.

Lähestyvät eduskuntavaalit näkyvät poliittisessa päätöksenteossa jo ensi vuonna. Ensi keväänä hallitus tekee viimeiset suuret ilmastopoliittiset päätöksensä. Jos niistä sopiminen ei nosta ylitsepääsemättömiä kiistoja hallituspuolueiden kesken, istuu hallitus todennäköisesti vaalikauden loppuun. Tähän vaikuttaa myös keskeisten hallituspuolueiden kannatuksen kehittyminen — syöksykierteinen kannatus tuskin innostaa hallituksen hajottamiseen.

Mitä vuosi 2022 tuo tullessaan vetytalousvisioille? Tarjolla on paljon pohdintaa — päätöksiäkin pitäisi tehdä. Toistuuko vetytaloudessa sama kuin aikoinaan tuulivoimarakentamisessa, josta vuosien varrella nousi merkittävä ja taloudellisesti kannattava energiajärjestelmän tukijalka.

#energiamarkkinat #energiaverotus #sähköverkot