Riskinä jakeluverkkoyhtiöiden velkaantuminen
Mistä rahat investointeihin?
27.08.2026, kello 16:37
Teksti Petri Sallinen | Kuva Lehtikuva Oyj
Alueellisiin jakeluverkkoihin on investoitava noin miljardi euroa joka vuosi. Tämä on enemmän kuin tähän asti on oletettu. Investoinnit tarjoavat kansantaloudellisia hyötyjä, mutta mistä rahat otetaan?
Sähköverkkoihin ei investoida riittävästi. Jos meno ei muutu, eivät jakeluverkot kykene vastaamaan sähköistyvän yhteiskunnan tarpeisiin. Suomi ei sähköisty pelkästään sillä, että maahan rakennetaan uusia voimalaitoksia. Myös jakeluverkkojen olisi kyettävä välittämään voimalaitosten tuottama sähkö kotitalouksille ja yrityksille.
Jakeluverkkoinvestointien edellytykset ja kansantaloudelliset vaikutukset -selvitys arvioi asetelmaa neljän eri skenaarion avulla. Kaikissa skenaarioissa olettamuksena on suomalaisen teollisuuden sähköistyminen. Sähköistyminen tarkoittaa fossiilienergiaan perustuvien tuotantoprosessien korvaamista päästötöntä sähköä käyttävillä tuotantomenetelmillä. Kiinteistöissä lämmitysenergiaa tuotetaan yhä enemmän sähkökattiloilla ja yhä vähemmän polttamalla. Liikenteessä sähkö syrjäyttää bensiinin ja dieselin.
Jokaisessa skenaariossa jakeluverkkojen kautta kulkee selvästi nykyistä enemmän sähköä. Kantaverkkotoiminta on jätetty selvityksen ulkopuolelle. Pessimistinen matalan sähkönkäytön skenaario olettaa jakeluverkoissa kulkevan sähkömäärän kasvavan 30 prosentilla (+20 TWh) vuosien 2026–20240 aikana. Optimistisimman Euroopan mestari -skenaarion mukaan kasvu olisi 68 prosenttia (+34 TWh).
Jakeluverkkojen kautta kulki sähköä 51 terawattituntia vuonna 2024.
Investointitarve — miljardeja joka vuosi
Jakeluverkot eivät kykene vastaamaan sähkönkäytön kasvuun ilman investointeja. Selvityksen laatineen Afryn laskelmien mukaan jakeluverkkoihin on investoiva vähintään 0,9 miljardia euroa ja enintään 1,3 miljardia joka vuosi aina vuoteen 2040 asti. Investointitarve on selkeästi suurempi kuin mitä tähän mennessä jakeluverkkoihin on investoitu tai minkä on oletettu riittävän.
Investointiajattelussa on kuitenkin eroja. Nykyinvestoinnit perustuvat siihen, että olemassa olevien sähköverkkojen toimitusvarmuus paranee sähkömarkkinalain asettamien tavoitteiden mukaisesti. Afryn laskelmissa investoinneilla katetaan myös sähkönkäytön kasvusta aiheutuvia tarpeita.
Mistä jakeluverkkoinvestointeihin tarvittavat eurot saadaan? Ne kerätään verkkopalvelumaksuina ja liittymismaksuina sähköverkkoja käyttäviltä asiakkailta.
Koska Suomen 77 alueellista jakeluverkkoyhtiötä toimii monopolissa, valvoo viranomainen tiukasti jakeluverkkoyhtiöiden tekemisiä. Valvonnan avulla pidetään huoli siitä, että verkkopalvelumaksut pysyvät kurissa ja että yhtiöt investoivat verkkoihinsa riittävästi ja että yhtiöt toimivat tehokkaasti. Taustalla vaikuttaa sähkömarkkinalaki, jonka tavoitteena on varmistaa sähkönjakelun toimitusvarmuus kaikissa olosuhteissa.
Energiavirasto vastaa jakeluverkkoyhtiöiden valvonnasta. Viraston tärkein työkalu on valvontamalli, joka määrittelee mm. verkkoyhtiöiden liiketoiminnan tuoton, sallitun liikevaihdon ja viime kädessä sen kuinka verkkoyhtiöt rahoittavat investointinsa. Valvonta asettaa rajat, joiden puitteissa verkkoyhtiöt määrittelevät verkkopalvelumaksunsa.
Odottaako investointivaje nurkan takana?
Jakeluverkkoyhtiöiden investointitarpeen ja Energiaviraston käyttämän valvontamallin mahdollistaman liikevaihdon välillä on kuilu. Valvontamalli ei anna mahdollisuutta kerätä asiakkailta tarpeeksi rahaa investointeja varten: sijoitetulle pääomalle ei muodostu riittävää tuottoa.
Samalla sähkönkysynnän kasvu lisää investointitarpeita, jotka ovat nykyisiä investointeja selvästi suurempia. Syy ristiriitaiseen tilanteeseen on Energiaviraston valvontamallin perusteet, jotka eivät ota huomioon voimakasta sähkönkäytön kasvua.
Ristiriita johtaa lopulta rahoitusvajeeseen. Jakeluverkkoyhtiöt velkaantuvat tai niiden omistajien on pumpattava uusia pääomia yhtiöihin. Selvityksen skenaarioissa lisärahoitustarve vaihtelee 4,1 miljardista eurosta 9,2 miljardiin euroon vuoteen 2040 mennessä — reilu puoli miljardia euroa joka vuosi.
Rahoitustarve ei ratkea ilman jatkuvaa lainarahoitusta missään skenaariossa. Selvityksen mukaan rahoitustarve on ”merkittävä ja pitkäkestoinen”. Samalla jakeluverkkoyhtiöt velkaantuvat.
Lainarahoituksella on myös hintansa. Energiaviraston julkaisemien jakeluverkkoyhtiöiden taloudellisten tunnuslukujen perusteella yhtiöillä oli noin kuusi miljardia euroa pitkäaikaista korollista lainaa vuoden 2024 lopussa. Jakeluverkkoyhtiöiden lainojen takaisinmaksukyky heikkenee, jos uutta lainaa on kasattava vanhojen päälle.
Suurin osa jakeluverkkoyhtiöistä on kuntien omistamia. Millä tavalla kunnallisten jakeluverkkoyhtiöiden pääomien tarve heijastuu kuntatalouteen? Kasvaako paine nostaa kunnallisveroja vai kasvaako kuntaomistajien halu luopua verkkoyhtiöiden omistuksista?
Sähköverkoista suurin osa jakeluverkkoja
Suomen sähköverkot muodostuvat valtakunnallisesta kantaverkosta ja alueellisista jakeluverkoista. Kantaverkkoa hallitsee kantaverkkoyhtiö Fingrid ja jakeluverkkoja 77 alueellista jakeluverkkoyhtiötä.
Suurin osa sähköverkoista — 95 prosenttia — on alueellisia jakeluverkkoja. Jakeluverkkojen yhteenlaskettu pituus on 417 654 kilometriä.
Jakeluverkoissa jännite on alhaisempi kuin kantaverkossa. Jakeluverkkojen jännite vaihtelee 0,4 kilovoltista 110 kilovolttiin. Kantaverkossa jännitteet ovat 110, 220 tai 440 kilovolttia. Tämän vuoden alussa sähkömarkkinalakia muutettiin, jonka seurauksena jakeluverkkoyhtiöt voivat rakentaa yli 110 kilovoltin johtoja ilman, että ne luokitellaan kantaverkoksi.
Sähköverkoissa kulki sähköä 124 terawattituntia vuonna 2024. Tästä 51 terawattituntia kulki alueellisissa jakeluverkoissa.
Alueellisiin jakeluverkkoihin on kytketty 3,9 miljoonaa käyttöpaikkaa. Suomen vuosittaisesta sähkönkäytöstä (84 TWh) 60 prosenttia toteutuu alueellisten jakeluverkkojen kautta. Sähkönkäyttäjistä lähinnä suuret teollisuuslaitokset liitetään suoraan kantaverkkoon. Niiden sähkönkäyttö on vuosittain yhteensä noin seitsemän terawattituntia.
Voimalaitoksista suurimmat kytketään kantaverkkoon, mutta pienemmät kytketään jakeluverkkoihin tai 110 kilovoltin alueellisiin verkkoihin.
Kahdenlaisia investointeja
Jakeluverkkoyhtiöiden kokonaisinvestoinnit muodostuvat korvausinvestoinneista ja laajennusinvestoinneista. Korvausinvestointien avulla varmistetaan se, että sähkönjakelun toimitusvarmuus säilyy ja paranee nykyisissä verkoissa.
Laajennusinvestointeja tarvitaan, jotta uudet voimalaitokset ja uudet sähkönkäyttäjät saadaan liitettyä jakeluverkkoihin. Laajennusinvestoinnit kasvattavat johtopituuksia ja parantavat jakeluverkkojen kykyä siirtää sähköä paikasta toiseen.
Tähän mennessä jakeluverkkoyhtiöt ovat investoineet verkkoihinsa vuosittain yhteensä noin 700–800 miljoonaa euroa. Toimitusvarmuutta parantavat korvausinvestoinnit ovat saaneet selvästi suuremman painoarvoin, mikä johtuu sähkömarkkinalain painotuksista.
Jakeluverkkoyhtiöiden kokonaisinvestoinnit ovat kuitenkin laskeneet viimeisten vuosien aikana. Huippuvuonna 2018 jakeluverkkoyhtiöiden yhteenlasketut investoinnit olivat 793 miljoonaa euroa, mutta vuonna 2024 enää 721 miljoonaa.
Yksi syy investointien supistumiseen on Energiaviraston tekemät muutokset valvontamalliin kesken valvontajakson. Tämä sai yhtiöt varovaisiksi. Tätä tosin kesti vain pari vuotta — nyt investoinnit ovat taas kääntyneet nousuun.
Jääkö arvonlisä saavuttamatta?
Selvityksen mukaan jakeluverkkoinvestointien mahdollistamat työllisyysvaikutukset ovat vähintään 14 200 henkilötyövuotta ja enimmällään yli 23 000 henkilötyövuotta, mikäli joku skenaarioista toteutuu.
Jakeluverkkoihin kohdistuvan työn lisäksi uutta tekemistä on tarjolla sähköntuotannossa ja sähkönkäyttöön liittyvissä sovelluksissa. Tuulivoimalaitokset, aurinkovoima ja säätövoimaa tuottavat akut ovat näkyvimpiä kohteita. Sähköautojen latausjärjestelmien rakentaminen, sähkökattilat, datakeskukset ja teollisuusprosessien sähköistyminen ovat sähkönkäyttöön liittyviä investointeja, jotka rakentuvat kehittyvän sähköverkon ympärille.
Selvityksen mukaan suorien vaikutusten arvonlisä voi olla 196–419 miljoonaa euroa vuodessa. Epäsuorat vuosittaiset vaikutukset ovat lähes yhtä suuret. Kerrannaisvaikutuksiksi selvitys laskee 147–299 miljoonaa euroa vuodessa sen mukaan, mikä neljästä skenaariosta toteutuu.
Lisäksi verottajan kassaan kilahtaisi 182–370 miljoonaa euroa joka vuosi.
Suoria ja epäsuoria vaikutuksia
Kun jakeluverkkoyhtiöt investoivat verkkoihinsa, käytetään työssä yhä enemmän alihankintaa. Aikaisemmin jakeluverkkoyhtiöillä oli omat verkonrakennusosastonsa, mutta nykyisin yhtiöt eivät rakenna verkkoja itse. Jakeluverkkoihin investoiminen siis työllistää sähkötöihin erikoistuneita asennus-, rakentamis- ja suunnittelualan yrityksiä.
Välillisesti myös sähköntuotantoon ja sähkönkäyttöön liittyvät investoinnit parantavat työllisyyttä. Jakeluverkkojen kehittäminen — eli jakeluverkkoinvestointien kasvu — on edellytys sille, että sähköverkkoa tarvitsevat toimijat voivat tehdä investointeja.
Samalla syntyy jakeluverkkotoimintaa ja sähköntuotantoa sivuavia uusia ylläpitopalveluita. Yhteiskunnaan sähköistyminen lisää myös sähkönkäytön tekniikkaan liittyvien huolto- ja ylläpitopalveluiden kysyntää.
Sähköistymisinvestointien epäsuorat kansantaloudelliset vaikutukset ulottuvat siis pitkälle. Suorien ja epäsuorien taloudellisten vaikutusten kylkiäisinä syntyy myös kerrannaisvaikutuksia. Niitä ovat mm. palkansaajien tulojen kasvu tietyillä aloilla. Jos lisätulot ohjautuvat muuhun kulutukseen, parantaa tämä työllisyyttä.
Jakeluverkkoinvestointien edellytykset ja kansantaloudelliset vaikutukset -selvityksen toteutti Afry Management Consulting Oy Energiateollisuus ry:n, Paikallisvoima ry:n ja Energiakaupungit ry:n toimeksiannosta. Selvityksen voi kokonaisuudessaan ladata omalle koneelleen täältä.


Kommentoi
Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakkolliset kentät merkitty *
Kommentit ()
Ei kommentteja