EU-komissio ehdottaa keinoja alentaa kaasun hintaa
Miten käy kaasun?
15.10.2022, kello 13:42
Teksti Petri Sallinen | Kuva Scanstockphoto
Kaasun hinta alas — hinnalla millä hyvänsä. Tähän pyrkii EU-komission kaasupaketti, jota on odotettu kuin joulupukin vierailua. Näillä näkymin paketti julkistetaan tiistaina 18.10.2022. Tietoja paketin sisällöstä ei ole tihkunut, mutta tämä ei estä spekuloimasta tulevalla.
Kaasun hinta asettuu uomaansa markkinoilla samoilla periaatteilla kuin sähkön hinta. Hintoihin vaikuttaa kaksi perusilmiötä: tarjonta ja kysyntä. Jos hintaa halutaan painaa alaspäin, olisi tarjontaa lisättävä tai kysyntää leikattava.
Tällä hetkellä kysyntää on reilusti enemmän kuin tarjontaa. Niukkuutta aiheutti halvan venäläisen kaasuntoimitusten tyrehtyminen. Sen korvaaminen länsimaisella nesteytetyllä maakaasulla ei ole täysin onnistunut — ja vaikka se onnistuisikin, on hinta selvästi venäläistä kaasua korkeampi. Tarjonan lisääminen on siis haastavaa.
Keinovalikoimasta jäljelle jää kaasun käytön vähentäminen. Siksi EU-komissio julkaisi heinäkuussa jäsenmaille suosituksen vähentää kaasun käyttöään vähintään 15 prosentilla. Kaasupaketissa suosituksen odotetaan muuttuvan velvoittavampaan suuntaan.
Suomi on jo leikannut kaasun käyttöään noin 50 prosentilla. Mikäli suositus muuttuu velvoitteeksi, toivotaan Suomessa, että jo tehdyt säästötoimet voitaisiin laskea hyväksi. Muussa tapauksessa uusia säästökohteita saa metsästää kissojen ja koirien kanssa.
Kun tavaraa ostetaan kuorma-autollinen, on kilohinta halvempi kuin kottikärryllisiä ostettaessa. Tämä periaate pätee myös kaasukauppaan — tai ainakin EU-komissio näyttää näin uskovan. Siksi komissio ehdottaa keinoja, joilla EU:n jäsenmaita kannustetaan ostamaan kaasua maailman markkinoilta kimpassa. Neuvotteluvoima kaasuntuottajien myyntikojuilla kasvaa, kun yhdellä sopimuksella kaasua ostetaan enemmän kuin paljon. EU-maiden lisäksi kimppaan olisi hyvä saada G7-maita — erityisesti Japani ja Etelä-Korea, jotka käyttävät paljon nesteytettyä maakaasua (LNG).
Euroopan unionin jäsenmaat eivät ole kuitenkaan kovin innostuneita kimppaostoista — etenkään jäsenmaissa toimivat yritykset, jotka mieluiten kisaavat keskenään kaasuostoista. Suomalainen energiatoimiala kuitenkin suhtautuu ideaan myönteisesti. Tällä tavalla pienetkin suomalaiset yritykset pääsisivät isojen poikien markkinoille, jonne muuten ei olisi pääsyä.
Hinnoittelumallit uusiksi
Euroopassa kaasusopimusten hinnat on sidottu hollantilaisen maakaasupörssin TTF-hintaindeksiin. Lähes kaikki sopimukset perustuvat TTF-indeksiin. EU-komission mielestä TTF ei kuitenkaan ole enää ole toimiva perusta, koska se on kehitetty putkikaasulla käytävää kauppaa varten. Energiakriisin seurauksena ja venäläisen maakaasukaupan tyrehtymisen jälkeen merkittävä osa EU-alueella myytävästä kaasusta on nesteytettyä maakaasua. Tämä on yksi syy, miksi EU-komission odotetaan ehdottavan uuden vaihtoehtoisen indeksin kehittämistä.
Tällä hetkellä TTF:n käyttö on johtanut suurin hintaeroihin jäsenmaiden kesken. Tätä pidetään odottamattomana ja outona ilmiönä. Mallin ei pitäisi käyttäytyä tällä tavalla.
Suomessa TTF-indeksin käyttö on pitänyt kaasun hinnan korkealla. Siksi suomalaiset suhtautuvat vaihtoehtoiseen malliin ”varovaisen positiivisesti”, vaikka sen olemuksesta ei olekaan tarkempaa tietoa. Olettamus kuitenkin on, että uusi indeksi laskisi maakaasun hintaa Suomessa — tai ainakin hillitsisi hintojen nousua.
Uuden indeksin käyttöönotto ei kuitenkaan ole ongelmantonta. EU-alueella on paljon voimassa olevia kaasusopimuksia, jotka perustuvat TTF-indeksiin. Jos uusi indeksi rantautuu eurooppalaiseen maakaasukauppaan, olisi siirtymävaiheen aikana käytössä kaksi erilaista indeksiä.
Välttämättömät muutokset siirtyvät
Keskieurooppalaisten poliitikkojen on vaikea hyväksyä sitä, että kaasua on nyt vähemmän käytettävissä kuin aikaisemmin. Tästä huolimatta uusia kaasun käyttöön liittyviä ehdotuksia suolletaan lähes viikoittain. Kaikille niille on yhteistä se, että ne eivät ratkaise perusongelmaa: supistuvaa kaasuntarjontaa.
Ehdotusten poliittinen päätavoite lienee pyrkiä pehmentämään energiakriisin aiheuttamien iskujen vaikutuksia euroakansalaisiin. Iskujen loputon pehmentäminen ei kuitenkaan johda toivottuun lopputulokseen. Uusien tukijärjestelmin nikkarointi vanhojen jatkeeksi siirtää vain ongelmia eteenpäin. Yritykset ja kotitaloudet eivät tee niitä energiankäyttöönsä liittyviä välttämättömiä muutoksia, joita kaasuriippuvaisuuden vähentäminen edellyttäisi.
Saksan kaltaisissa rikkaissa maissa tukieurojen käyttö onnistuu niin kauan kuin on mitä ammentaa kirstuista ja laareista. Köyhemmissä maissa tämäntapainen toiminta johtaa luovaan tuhoon ja pahalta maistuvaan rakennemuutokseen, joka on lopulta toteutettava pakon edessä.
Maakaasulle hintakatto?
Maakaasulle asetettava hintakatto saa kannatusta monissa EU:n jäsenmaissa. Osa jäsenmaista pitää Espanjan ja Portugalin kehittämää Iberian mallia käyttökelpoisena. Iberian mallissa hintakatto on asetettu vain sähköntuotannossa käytettävälle maakaasulle. Hintakaton ja hintakattoa korkeamman markkinahinnan välinen erotus korvataan maakaasun tuottajille valtion varoista.
Ratkaisu lisää maakaasulla tuotetun sähkön tarjontaa markkinoilla. Tarjonnan lisääntyminen taas painaa sähkön hintaa alas. Samalla maakaasun hinta pyrkii kuitenkin nousemaan, koska maakaasun ohjautuminen sähkön tuotantoon aiheuttaa niukkuutta maakaasumarkkinoilla.
Iberian hintakattomalli ei siis lisää maakaasun tarjontaa, vaan siirtää käyttöä paikasta toiseen. Tämä ei myöskään poista korkeiden hintojen juurisyytä: liian vähäistä tarjontaa — tai liian korkeaa kysyntää.
Saksassa hintakatto on asetettu kaikelle kotitalouksille ja teollisuudelle myytävälle maakaasulle. Tämä on myös syy, miksi Uniper ajautui ahdinkoon. Hintakatto asetti myytävälle maakaasulle maksihinnan ja kun tukkuhinnat nousivat asetetun hintakaton yläpuolelle, oli tappiokierre valmis.
Saksassa Iberian malli olisi mahdoton hyväksyä, koska se jättäisi kotitalouksille ja teollisuudelle myytävän maakaasun hintasääntelyn ulkopuolelle. Saksalaisten kotien lämmitys, ruuanlaitto ja lämpimän käyttöveden tuottaminen perustuvat yksinomaan maakaasun käyttöön — kaasulle ei ole vaihtoehtoa eikä maakaasulla tuotetun sähkön hinnan halpuuttaminen toisi lohtua. Sähköllä ei voi korvata kotien maakaasulämmitystä. Siksi Saksa todennäköisesti haluaa pitää kiinni omasta mallistaan muodossa tai toisessa.
Saksassa ja Iberian niemimaalla kehitetyt kansalliset hintakattomallit kuvastavat hyvin Euroopan unionin jäsenmaiden näkemyseroja. Jäsenmaiden kesken tuskin löytyy sopua siitä, millä tavalla hintakattojen käyttöön pitäisi suhtautua. Esimerkiksi Hollanti vastustaa kaikenlaisten hintakattojen käyttöä, mutta Suomi taas on avoin kaikenlaisille ehdotuksille, kuten julkisuudessa on lausuttu.
Suomen on suhteellisen helppo olla avoin erilaisille maakaasun käyttöä ohjaaville ehdotuksille. Maakaasun rooli suomalaisessa energiapaletissa on vähäinen ja on kutistunut nopeasti energiakriisin mainingeissa. Ehkä juuri siksi kantoja ei tarvitse ennakkoon betonoida tai suhtautua niihin periaatteellisesti. Iberian malli saattaisi jopa kelvata Suomelle, koska sen käyttö lisäisi sähkön tarjontaa markkinoilla ja laskisi hintaa.
Pohjoismailla paljon menetettävää
Pohjoismaisesta näkökulmasta Euroopan kaasumarkkinoiden hätätoimet ovat toisarvoisia. Tällä hetkellä pahoja unia aiheuttavat sähkömarkkinamalliin kaavaillut muutokset, joita saattaa syntyä kaasupaketin kyytipoikana tai seurauksena.
Mitä nykyisellä sähkömarkkinamallilla on saatu aikaiseksi? Esimerkiksi sopivat pohjoismaat — erityisesti Suomi. Markkinat ovat ohjanneet suomalaisen sähköntuotannon nopeasti kohti päästöttömiä tuotantomuotoja. Kun Olkiluoto 3 suoltaa sähköä markkinoille, yli 90 prosenttia suomalaisesta sähköntuotannosta on päästötöntä.
Kenenkään villeimmissäkään päiväunissa eivät vilahtele ajatukset rakentaa maakaasukäyttöisiä lauhdevoimalaitoksia Suomeen — ne eivät ole taloudellisesti kannattavia, koska puhtaat tuotantomuodot työntävät päästöjä aiheuttavat laitokset markkinoilta kohti historian romukoppaa. Samankaltainen kehitys on toteutunut Ruotsissa ja Norjassa.
Fossiilisista polttoaineista irtautuminen on tuottanut muutakin kuin ilmastohyvää. Fossiilitaloudesta riippumaton energiajärjestelmä kykenee ottamaan vastaan energiakriisin kaltaisia iskuja paremmin vastaan. Omavaraisuuden kasvaminen taas loiventaa kansainvälisissä suhdanteissa tapahtuvien muutosten vaikutuksia.
Melkoista itsekehua ja muutosvastarintaa! Nykyisen sähkömarkkinamallin hyvin puolien korostaminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö mallia olisi syytä kehittää. Energiakriisin yksi opetus on ainakin se, että sähkömarkkinamallin pitäisi entistä tehokkaammin kannustaa investoimaan päästöttömiin energialähteisiin. Niiden kylkeen tarvitaan myös energiavarastoja, entistä tehokkaammin toimivia energiaverkkoja ja kulutusjoustojärjestelmiä.
Tämän kaiken maksamiseen ei kuitenkaan tarvita tukieuroja, vaan investoinnit voidaan kattaa markkinoilta saataville tuotoilla, kunhan markkinoiden annetaan toimia — ja kunhan sähkömarkkinamallia kehitetään tähän suuntaan.
Hyvä tavoite sähkömarkkinamallin kehitystyölle voisi olla ”kaikille kohtuullinen sähkön hinta”. Hintojen ennustettavuutta lisäävät elementit sopivat myös hyvin toivelistalle. Joustavuuttakin uuden ajan sähkömarkkinamalliin voitaisiin lisäillä.
Tällä hetkellä Keski-Euroopassa on kuitenkin vahvasti lukkiuduttu ajatukseen, että sähkömarkkinoiden suurin ongelma on kaasun ja sähkön välinen yhteys ja että sen purkaminen ratkaisee ongelmat.
Sähkömarkkinamallin virittely ei ratkaise Venäjän hyökkäyksestä ja energiakriisistä aiheutuvia ongelmia. Sähkömarkkinamalli on ennen kaikkea ”normaalioloissa” käytettävä rukkanen. Uuden mallin kehittäminen vie vuosia, mikäli muutosten vaikutukset halutaan arvioida huolellisesti.
Markkinoilla yritykset tekevät vuosikymmenten päähän ulottuvia investointeja. Myös sähkökaupan sopimukset saattavat kattaa useiden vuosien toimitukset. Kaikki nykyiset sopimukset perustuvat nykyiseen sähkömarkkinamalliin — pöytä ei siis ole puhdas, mikä tekee uudistustyön hitusen konstikkaammaksi.
Eurooppalaisia sähköyhtiöitä edustava Eurelectric arvioi, että pelkästään puhtaaseen sähköntuotantoon olisi investoitava tulevina vuosikymmeninä joka vuosi noin 80 miljardia euroa. Ilman investointeja Euroopan unionin vuodeksi 2050 asetetut hiilineutraalisuustavoitteet eivät toteudu.
Ei siis ole yhdentekevää, minkälaisen sähkömarkkinamallin päällä investoinnit tapahtuvat. Parhaimmillaan investoinnit voidaan kuitenkin kattaa markkinoilta saatavilla tuotoille — ilman, että valtioiden kirstuja tarvitsee kaivella.
Kenen kukkarolla käydään?
Saksan ja Iberian niemimaan kaltaisten hintakattomallien käyttö tarkoittaa sitä, että julkista rahaa tarvitaan rekkalasteittain. Hintakatto rajoittaa markkinaehtoista hinnanmuodostumista ja aiheuttaa taloudellisia menetyksiä tuottajille. Pahimmillaan hintakattojen käyttö vähentää tarjontaa — etenkin silloin, jos hintakatto painaa kannattavuuden lähelle nollaa. Jos laitoksen käyttö tai energiatuotteiden kauppa aiheuttavat pelkkiä tappioita, on parempi lyödä hanskat tiskiin. Samalla yritysten halut investoida uuteen tuotantoon vähenevät.
Hintakattojen käytön aiheuttamia haittavaikutuksia voidaan liudentaa korvaamalla yritysten tappioita tai tuottojen supistumista valtion varoista. Näin toimii esimerkiksi Iberian malli. Tätä varten tarvitaan kuitenkin paljon julkista rahaa.
Entä jos tämäntapaiset järjestelyt otetaan käyttöön laajemmin EU:n alueella?
— Silloin on pidettävä huolta siitä, että järjestelyissä tarvittavia tukieuroja ei kaiveta yhteisistä EU:n rahoista. Jäsenmaat maksakoot viulunsa itse, toteaa Energiateollisuus ry:n Brysselin toimiston päällikkö Antti Kohopää.
Kohopään mielestä riskinä on se, että Suomi joutuu maksumieheksi, jos järjestelyjen kulut maksettaisiin EU:n yhteisistä varoista.
Nopeasti käytäntöön
Tulevan kaasupaketin sisällön arviointi on vielä spekulaatioiden varassa. EU-komission ovet ovat pysyneet tiiviisti kiinni — tällä kertaa vuotajat ovat olleet vähissä.
Kaasupakettiin sisältyvät lait ovat ainakin osittain energiakriisiin liittyviä ”hätätilalakeja”, joiden käsittely voidaan viedä tavanomaisia lakeja nopeammin läpi unionin päätöksentekokoneesta. Näillä näkymin EU-komissio näyttää tekevän pääasiallisesti sellaisia ehdotuksia, jotka se saisi mahdollisimman nopeasti läpi — jopa kuukaudessa.
Valtionpäämiehistä koostuva Eurooppa-neuvosto käsittelee kaasupakettia jo ensi viikolla 20.–21.10. pidettävässä huippukokouksessa. Jäsenmaiden energiaministerit jatkavat asian käsittelyä vähän syvällisemmin 25.10. Todennäköisesti kaasupaketti taputellaan lopulliseen kuosiinsa marraskuun puolivälissä järjestettävässä ylimääräisessä energianeuvoston kokouksessa.
#kaasumarkkinat #maakaasu
Jaa artikkeli:
Kommentoi
Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakkolliset kentät merkitty *
Kommentit ()
Ei kommentteja