Blogit
Vieraskynä Juha Beurling-Pomoell
Kuluttajat energiamarkkinoiden keskiöön
05.07.2023, kello 08:02
Viimeiset liki pari vuotta on ollut kuluttajille energiamarkkinoilla erityisen ihmeellistä aikaa....
Omakynä Pekka Salomaa
Laskuapua asiakkaille — mikä onnistuu ja mikä ei?
28.12.2022, kello 15:48
Sähkön markkinahinta on ollut viime kuukausina ennätyksellisen korkealla. Moni kuluttaja saa...
Energia-asenteet 2022
Näin Suomi ajattelee energiasta
10.12.2022, kello 08:59
Teksti Petri Sallinen | Kuva Scanstockphoto
Energiaomavaraisuuden kasvattaminen on suomalaisten toivomuslistan kärjessä. Suomalaisista peräti 72 prosenttia asettaa omavaraisuuden kasvattamisen kolmen tärkeimmän politiikkatoimen joukkoon.
Poikkeuksellisina aikoina ihmiset hakevat turvaa toisistaan. Energiaomavaraisuus ja kotimaiset energialähteet vähentävät riippumattomuutta ja lisäävät vakautta. Ehkä juuri siksi ”Suomalaisten energia-asenteet 2022” -kyselyssä kansalaisten selvä enemmistö asetti energiaomavaraisuuden kasvattamisen kolmen tärkeimmän politiikkatoimen joukkoon. Tämä on selvästi enemmän kuin viime vuonna, jolloin 52 prosenttia ajatteli tällä tavalla.
Energiaomavaraisuuden imussa myös halu parantaa energian toimitusvarmuutta on kokenut arvonnousun. Vastaajista 43 prosenttia nostaisi toimitusvarmuuden parantamiseen liittyvät asiat kolmen tärkeimmän politiikkatoimen kärkikaartiin. Vuotta aikaisemmin näin ajatteli 29 prosenttia ja vuonna 2020 ainoastaan 20 prosenttia.
Toimitusvarmuuden kaltaiset asiat korostuvat levottomina aikoina. Infrastruktuurin toivotaan toimivan hyvin, jotta sen avulla selvittäisiin huonojen aikojen ylitse. Toimitusvarmuusasiat liittyvät vahvasti sähköverkkoinvestointeihin, joiden toteuttaminen on ollut viimeiset vuodet kriittisessä myrskyn silmässä. Erityisesti sähkön siirtohintojen nousu on kohdannut ankaraa arvostelua, vaikka investointien tärkein tavoite on juuri toimitusvarmuuden parantaminen.
Unohtuiko ilmastonmuutos?
Kansalaisten mielissä ilmastonmuutos on ollut jo vuosia ”todellinen ja äärimmäisen vakava uhka, jonka torjuntaan koko maailman pitäisi panostaa”. Keskimäärin puolet vastaajista on ajatellut näin viimeiset viisitoista vuotta — ja lisäksi kolmannes on ollut jokseenkin samaa mieltä.
Tämän vuoden kyselyssä huoli ilmastonmuutoksesta on hitusen hiipunut. Vastaajista enää 43 prosenttia on erittäin huolissaan ja 33 prosenttia jonkin verran huolissaan. Viimeisten viidentoista vuoden aikana tämä on kyselyn toiseksi alhaisin lukema.
Myös päästövähennysten hillintä ja uusien energiainnovaatioiden kehittäminen ovat luisuneet tärkeimpien politiikkatoimien ulkopuolelle. Ainoastaan viisi prosenttia vastaajista on sitä mieltä, että uusien keksintöjen kehittäminen ja kaupallistaminen sopisi hyvin energiapoliittisten toimien kärkikaartiin.
Suurin osa uskoo kuitenkin yhteiskunnan sähköistyvän. Yli 80 prosenttia vastaajista ajattelee ainakin osittain tällä tavalla. Valtion varojakin voidaan käyttää uusiutuvien energialähteiden käytön edistämiseen — 64 prosenttia vastanneista on väittämästä vähintään jokseenkin samaa mieltä.
Halut maksaa ylimääräistä hintaa ympäristöystävällisesti tuotetusta energiasta ovat laskeneet. Ainoastaan kahdeksan prosenttia olisi siihen valmis, mutta 18 prosenttia ei missään nimessä. Energiahintakriisin aikana ylimääräiset elinkustannukset eivät innosta.
Kotimaisuus korostuu
Kotimaiseen energiaan perustuvat tuotantomuodot ovat lisänneet kannatustaan. Tämä pitää aurinkovoiman tuotantomuotojen ykköspaikalla. Vastaajista jopa 90 prosenttia haluaisi lisätä aurinkovoiman käyttöä. Aurinkosähkön kannatus on ollut vastaajien keskuudessa 90 prosentin tuntumassa viimeiset kymmenen vuotta.
Tuulivoima pitää aikaisempien vuosien kyselyiden tapaan suosikkilistan kakkospaikkaa. Vastaajista 82 prosenttia rakentaisi tuulivoimaa lisää. Tuulivoiman suosio on ollut vastaajien keskuudessa 80 prosentin ja 90 prosentin välillä koko 2000-luvun lukuun ottamatta vuosia 2015–2017, jolloin julkista keskustelua värittävät tuulivoiman syöttötariffituet ja räjähtelevät lepakot. Kriittisestä keskustelusta huolimatta notkahdus tuulivoiman suosiossa oli lyhytkaikainen eikä kuoppa ollut kovin syvä.
Vahvasti kotimaiseksi mielletty vesivoima on kolmanneksi suosituin sähköntuotantomuoto. Vastaajista 62 prosenttia haluaisi lisätä vesivoiman käyttöä, ja 27 prosenttia pitää nykyistä määrää sopivana. Ainoastaan kuusi prosenttia vastaajista haluaisi vähentää vesivoiman käyttöä. Vesivoiman suosio on nyt selvässä kasvussa. Vuonna 2021 vesivoiman käyttöä halusi lisätä 54 prosenttia vastanneista.
Ajoittaisesta kriittisestä vesivoimakeskustelusta huolimatta vesivoima on säilyttänyt suosionsa suuren yleisön joukossa vuosikymmenestä toiseen. Asennetutkimuksen alkuaikoina vuonna 1992 vastaajista 61 prosenttia halusi lisätä vesivoiman käyttöä ja 30 prosenttia piti sen hetkistä määrää sopivana. Kannatusluvut ovat lähes samat kuin tuoreimmassa kyselyssä.
Vesivoiman kannatuksen huippuvuosi osuu vuoteen 2011. Tuolloin 77 prosenttia olisi halunnut lisätä vesivoiman käyttöä ja 18 prosenttia piti sitä sopivana. Käytännössä vesivoiman lisääminen on Suomessa rajallista. Uusia vesivoimalaitoksia ei enää rakenneta. Jos vesisähkön määrä kasvaa, toteutuu se olemassa olevien laitosten tekniikkaa uusimalla.
Vesivoiman vähentäminen sen sijaan ei innosta kansalaisia. Vesivoiman vähentäjien määrä on vuosikymmenten aikana vaihdellut tutkimuksessa kahden ja yhdeksän prosentin välillä. Tämänvuotisessa kyselyssä kuusi prosenttia vastanneista halusi vähentää vesivoiman käyttöä.
Tuontia ja vientiä kotimarkkinoilla?
Suomalaisista 68 prosenttia haluaisi vähentää sähkön tuontia. Tämä selviää tuoreesta ”Suomalaisten energia-asenteet 2022” -kyselytutkimuksesta. Käsitteinä tuonti ja vienti sopivat kuitenkin huonosti pohjoismaisten ja eurooppalaisten yhteismarkkinoiden periaatteisiin.
Suurin osa Suomessa tuotetusta sähköstä vaihtaa omistajaa pohjoismaisessa sähköpörssissä. Lisäksi moni suomalainen energiayhtiö ilmoittaa Pohjoismaat kotimarkkina-alueekseen. Tilastonörtit luokittelevat kuitenkin jokaisen Suomen rajat ylittävän kilowattitunnin tuonniksi tai vienniksi.
Käsitteinä hyödykkeiden tuonti ja vienti ovat protektionistisen kauppapolitiikan ilmentymiä. Tällaisessa järjestelmässä maiden rajoille pystytetään vientiä ja tuontia kontrolloivia muureja. Muuriin järsityistä aukoista voidaan valtiollisin toimin pullauttaa vientituotteita maailmalla ja tuontia säätelemällä suojata kotimaisten tuotteiden kilpailukykyä.
Kyselyiden perusteella suomalaisten halu vähentää sähköntuontia on kasvanut vuosien varrella. Vuonna 2006 vain 46 prosenttia vastanneista halusi vähentää tuontia. Samalla kansalaiset kuitenkin haluaisivat muodostaa Suomessa tuotetusta sähköstä vientituotteen. Energia-asennekyselyn perusteella 61 prosenttia vastanneista on vähintään jokseenkin samaa mieltä siitä, että sähkö voisi olla Suomelle hyvä vientituote.
Tähän on hyvät mahdollisuudet. Suomi sähköistyy vauhdilla ja pian kaikki Suomessa tuotettu sähkö on päästötöntä. Mikäli vetytalous toteutuu siinä laajuudessa kuin visionäärit ovat kaavailleet, moninkertaistuu Suomessa tuotetun sähkön määrä.
Samalla eurooppalaiset sähkömarkkinat yhdentyvät. Tavoitteenahan on ollut jo pitkään koko unionin kattavat yhtenäiset sähkömarkkinat, kunhan sähköverkot saadaan vain sellaiseen kuntoon, että näin voidaan toimia. Miten tuonnin ja viennin käsitteet sopivat tällaiseen maailmaan?
Jos Pohjoismaat tai Euroopan unioni on yhtenäinen markkina-alue ja energiayhtiöiden kotimarkkina, niin silloin sähköä ei tuoda Suomeen Ruotsista tai Virosta. Yhtä hyvin sähköä voitaisiin tuoda Rovaniemeltä Helsinkiin tai viedä Pohjanmaalta Lappeenrantaan, mikäli tuonnin ja viennin käsitteitä halutaan pitää hengissä.
Sähköä hankintaan aina sieltä, missä se on edullisinta tuottaa tai missä hinta on halvin. Siksi Suomi on käyttänyt vuodesta toiseen ruotsalaista ja norjalaista sähköä noin neljänneksen kaikesta Suomessa käytetystä sähköstä. Varovaisten arvioiden mukaan suomalainen kansantalous on saanut tästä miljardien suuruiset hyödyt verrattuna siihen, että sama sähkö olisi tuotettu Suomessa. Ehkä juuri tästä syystä niin moni sähköyhtiö operoi pohjoismaisilla markkinoilla.
Todellinen tuonti ja vienti tapahtuvat yhteismarkkinoiden oloissa Euroopan unionin rajojen ulkopuolelta tai ulkopuolelle. Suomeen siis tuotiin sähköä Venäjältä noin kymmenen terawattituntia vuodessa vielä viime kevääseen saakka — nyt ei enää mistään.
Bioenergian suosio hiipuu
Vaikka energiaomavaraisuuden ja kotimaisuuden kasvattaminen ovat asenneraportin perusteella kansalaisten johtotähtiä, ei tämä näy puun ja bioenergian käytön suosion kasvuna. Päinvastoin — bioenergian suosio on vähentynyt kansalaisten keskuudessa koko 2000-luvun. Suosion huippu osuu vuoteen 2000, jolloin 84 prosenttia kyselyyn vastanneista olisi halunnut lisätä puun ja bioenergian käyttöä energiantuotannossa — tänä vuonna näin ajattelee enää 54 prosenttia.
Metsäteollisuuden ja puunjalostusteollisuuden sivutuotteina syntyvät jakeet ovat etenkin kaukolämmöntuotannossa merkittävimmät kotimaiset energiaraaka-aineet. Tarkoittavatko asennekyselyn tulokset sitä, että polttamiseen perustuva energiantuotanto ei nauti kansalaisten luottamusta, olipa energiaraaka-aine mikä tahansa?
Turpeen käytön lisääminen loikkasi kuitenkin jättimäiseen nousuun kansalaisten arvoasteikossa. Myös turve on merkittävä kotimainen polttoaine, jonka käyttöä kiristyvä ilmastopolitiikka ja päästöoikeuksien kallistuminen eivät kuitenkaan ole suosineet viime vuosina.
Nyt turpeen käyttöä haluaisi lisätä 29 prosenttia kansalaisista. Lisäksi 20 prosenttia pitää nykyistä käyttömäärää sopivana. Vuosi sitten turpeen käyttöä halusi lisätä vain 13 prosenttia vastanneista.
Turpeen käyttöä sen sijaan vähentäisi 43 prosenttia vastanneista. Vuosi sitten näin ajatteli 58 prosenttia ja vuonna 2020 jopa 62 prosenttia vastanneista. Huoltovarmuuden turvaaminen on todennäköisesti liudentanut kriittistä suhtautumista turpeen käyttöön. Turpeen varastointi pahojen päivien varalle onnistuu nimittäin paljon helpommin kuin esimerkiksi puuhakkeen varastointi.
Ydinvoima ennätyslukemissa
Ydinvoiman käyttöä Suomessa pitäisi lisätä. Näin toteaa 65 prosenttia energia-asennekyselyyn vastanneista. Koskaan aikaisemmin asennekyselyn historiassa ydinvoiman käytön lisäämisen kannalla ei ole ollut näin suurta joukkoa. Viime vuonna samalla tavalla ajatteli 50 prosenttia vastanneista. Fukushiman onnettomuusvuonna 2011 lisäystä halusi vain 29 prosenttia.
Ydinvoiman kannatus on noussut erityisesti naisten keskuudessa. Tänä vuonna 45 prosenttia naisista oli valmis lisäämään ydinvoiman käyttöä — viime vuonna vain 28 prosenttia.
Miesten keskuudessa kannatus on ollut aina laajaa. Tänä vuonna miespuolistenkin keskuudessa saavutettiin ennätys: 86 prosenttia. Aikaisempina vuosia miesten osuus kannattajien joukossa on ollut 60 prosentin tuntumassa.
Ilmastopolitiikan toteuttaminen ja kasvavat haasteet hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi ovat vahvistaneet ydinvoiman asemaa päästöttömänä tuotantomuotona. Vastoinkäymiset Olkiluodon kolmannen ydinvoimalaitoksen käynnistämisessä eivät näytä vaikuttaneen kansalaisten haluihin käyttää ydinvoimaa nykyistä enemmän.
Vastausten perusteella ydinvoimaa pidetään ympäristöystävällisenä tapana tuottaa sähköä. Näin ajattelee 35 prosenttia vastanneista — lähes yhtä suuri joukko on jokseenkin samaa mieltä ydinvoiman ympäristöystävällisyydestä. Näin korkeisiin lukuihin ei kyselyn historiassa ole aikaisemmin ylletty.
Keskustelu pienydinvoimalaitoksista (SMR) on ilmiselvästi lisännyt mielenkiintoa kaikenlaista ydinvoimaa kohtaan, vaikka pieniä reaktoreita ei ole vielä saatavilla kaupan hyllyiltä. Kyselyyn vastanneista 68 prosenttia suhtautuu melko myönteisesti tai erittäin myönteisesti pienten ydinvoimalaitosten käyttöön Suomessa. 78 prosenttia tietää, mitä pienydinvoimalla tarkoitetaan tai on vähintään kuullut asiasta. Positiivinen suhtautuminen pienydinvoimaan on kasvanut viimeisten vuosien aikana.
Tutkimuksen toteutti Energiateollisuus ry:n toimeksiannosta IRO Research. Kyselyt toteutettiin 14.10–2.11.2022. Energia-asenteita on mitattu vuosittain vuodesta 1983 lähtien. Tutkimusraportin voi ladata omalle koneelleen täältä.
#energia ja asiakas
Jaa artikkeli:
Kommentoi
Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakkolliset kentät merkitty *
Kommentit ()
lisäksi varalla on oltava toimivat turve ja kivihiili voimalat , vihreä typeryys on ehdottomasti lopetettava .
tuulimyllyjä voi lisätä ja käyttää , mutta niitten heikkous paljastuu juuri silloin kun energiaa eniten tarvitaan .
aurinkovoimaa tietenkin voidaan lisätä , mutta niihin pätee sama rajoite kun tuulimyllyihinkin.