Politiikkapaneeli pohti sähkömarkkinoiden kipupisteitä

Päästökauppa on kohtalonkysymys

08.10.2026, kello 12:23

Teksti Petri Sallinen | Kuva Petri Sallinen

EU:n päästökauppa on Suomen teollisuudelle elintärkeä, mutta samalla sähköistyminen haastaa energiajärjestelmän. Uusiutuvan tuotannon kasvu vaatii joustoja, säätövoimaa ja markkinaehtoisia investointeja — ilman uutta riippuvuutta fossiilienergiasta.

Päästökauppa pitäisi nostaa Suomen EU-vaikuttamisen tärkeimmäksi kärjeksi. Tällä hetkellä Suomi käyttää Euroopassa aivan liian paljon paukkuja metsävaikuttamiseen, vaikka päästökaupan tulevaisuus on suomalaisen teollisuuden elämän ja kuoleman kysymys. Näin totesi vihreiden kansanedustaja Atte Harjanne Suomen uusiutuvat ry:n politiikkapaneelissa 30.9.2026.

Harjanteen mielestä EU:n päästökaupan vesittäminen on iso riski. Samalla esimerkiksi Saksa voi kaataa suuri summia rahaa oman teollisuutensa tukemiseen, mikä vesittää eurooppalaista kilpailua.

— Euroopan unionilla pitäisi päinvastoin olla selkeä strateginen polku siitä, miten EU:n johdolla rakennetaan maailmanlaajuinen ilmastoklubi. Tällä hetkellä Euroopan unionin osuus maailman bruttokansantuotteesta on noin 17 prosenttia. Vipuvarsi on vielä sen verran voimakas, että sitä voidaan yhä käyttää, Harjanne toteaa.

Harjanne huomauttaa, että EU:n globaali kilpailukyky heikkenee koko ajan.

— EU:n ulkopuolella on moninkertainen määrä ihmisiä, jotka vuosi vuodelta vaurastuvat.

Paneeliin osallistunut Outokumpu Oyj:n energiajohtaja Mikko Rintala on samoilla linjoilla.

— Vahva päästöjen hinnoittelu on hyvä tavoite, kun EU:n päästökauppaa kehitetään. Päästökaupan laajentaminen kattamaan mm. liikenteen päästöt on hyvä signaali.

SDP:n varapuheenjohtaja kansanedustaja Pinja Perholehto muistuttaa, että toimiva päästökauppa on myös Suomen kansallinen etu.

Hintavaihtelut — harmi vai kannuste?

Sääriippuvaisen sähköntuotannon kasvu voimistaa sähkön hintavaihteluita markkinoilla. Hintavaihtelut ovat jo jokapäiväinen arkinen ilmiö.

Harjanteen mielestä hintavaihtelut ovat harmillisia. Vaihteleva tuotanto pakottaa käyttämään maakaasua säätösähkön tuottamiseen. Mitä enemmän tuulivoimalaitoksia rakennetaan, sitä enemmän kuluu maakaasua.

— Tämä voi johtaa uudenlaiseen maakaasuriippuvuuteen, jolloin pienellä kaasumäärällä on valtava strateginen merkitys, Harjanne huomauttaa.

Suomen uusiutuvat ry:n toimitusjohtaja Anni Mikkonen on eri mieltä. Mikkosen mukaan hintavaihtelut synnyttävät uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Jotkut yritykset jopa saattavat elää hintavaihteluista.

— Energiakriisin aikana myös suomalaiset kotitaloudet oppivat nopeasti ohjaamaan energiankäyttöään, Mikkonen muistuttaa.

Milloin joustot oikeasti tulevat?

Säätösähköä tuottavat voimalaitokset eivät ole ainoa tapa tasoittaa sääriippuvaisen sähköntuotannon jättämiä aukkoja. Myös joustot tuovat helpotusta. Joustot ovat nimensä mukaisesti sähkön tarjonnan mukaan sopeutuvaa sähkönkäyttöä. Jousto voi olla mukautumista markkinoiden tarjonnan muutoksiin tai jousto voi perustua hintamuutoksiin.

Teollisuus on tottunut seuraamaan sähkönkäytön kustannuksiaan jo pitkään. Kilpailluilla markkinoilla tärkeiden tuotannontekijöiden hintamuutokset vaikuttavat herkästi lopputuotteiden hintaan — etenkin energiaintensiivisessä teollisuudessa.

Moni teollisuusyritys kykenee ohjaamaan sähkönkäyttöään hyvinkin tarkasti. Rintala kertoo, että esimerkiksi terästeollisuuden tuotantoa ohjataan lähes reaaliaikaisesti sähkön hinnan mukaan.

— Kaikki teollisuuslaitokset eivät kuitenkaan kykene joustoihin, Rintala huomauttaa.

Energiaintensiivinen teollisuus voi käydä kauppaa myös sähkönhankintasopimuksillaan. Jos markkinasähkö on kallista ja alumiinitehtaalla on edullinen sähkönhankintasopimus, voi joissain olosuhteissa olla taloudellisesti kannattavampaa pysäyttää alumiinitehdas vaikka kahdeksi viikoksi ja tehdä tiliä myymällä sähköä markkinoille.

Olisivatko joustot laajemmin käytössä, jos markkinasähkö olisi kalliimpaa?

— Jos joustot olisivat helppoja ja halpoja, niitä käytettäisiin nykyistä enemmän, Harjanne sanoo.

Näyttää kuitenkin siltä, että joustoista puhutaan enemmän kuin niitä käytetään. Joustoihin ladataan paljon odotuksia, mutta niiden laajamittainen käyttö odottaa vielä parempia aikoja.

Ratkaisut syntyvät markkinoilla

Vaihtelevaa sähköntuotantoa on säädettävä tavalla tai toisella. Ihanteellista olisi, jos säätökykyistä sähköntuotantoa syntyisi markkinaehtoisesti. Tällä hetkellä suurimman osa säätösähköstä tuottavat vesivoimalaitokset. Vesivoimalaitoksia ei Suomeen saa rakentaa enää lisää, joten uutta säätösähköä on kehitettävä muilla tavoilla.

Asetelma säätösähkömarkkinoilla on tukala, koska säätöön kykenevien sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitosten (CHP) kilpailukyky on heikko. CHP-laitoksia poistuu markkinoilla — osin myös ennen aikojaan eikä uusia rakenneta.

Tammikuun lopussa oli pari viikkoa kestänyt kylmä ja tyyni jakso, jolloin tuulisähkön tuotanto supistui rajusti. Silloin CHP-sähkölle oli kysyntää. Muutaman viikon kysyntäpiikki vuodessa ei kuitenkaan tee CHP-tuotannosta kannattavaa.

Työ- ja elinkeinoministeriössä tekeillä oleva talvienergiatuki on yksi tapa torjua vaihtelevan tuulivoimatuotannon aiheuttamia ongelmia. Tuen avulla markkinoille toivotaan kapasiteettia, jolla paikkailtaisiin tuulivoiman jättämiä aukkoja — etenkin talven kylminä ja tyyninä hetkinä.

Suomen uusiutuvat ry:n toimitusjohtaja Anni Mikkonen ei ole kovin innostunut talvienergiatuesta.

— Markkinaehtoisuus on sähkömarkkinoilla pääinstrumentti. Jos talvienergiatukea halutaan käyttää, niin sen avulla markkinoille pitäisi saada kokonaan uusia ratkaisuita, esimerkiksi e-metaania tai biokaasua käyttäviä sähköntuotantolaitoksia.

Mikkosen mielestä talvienergiatuki pitäisi kohdistaa todella harkitusti, jotta ei hirttäydyttäisi uudestaan fossiilienergian käyttöön. Se on myös geopoliittinen ongelma.

— Maakaasu kelpaa ainoastaan siirtymävaiheen ratkaisuksi. Sen avulla voidaan torjua pahimmat sähkömarkkinoiden hintapiikit.

Mikkonen muistuttaa, että hintavaihtelut ilmaantuivat Suomen sähkömarkkinoille vasta Venäjän masinoiman energiakriisin ja Ukrainan sodan aloittamisen jälkeen. Ilman sotaa ratkaisuilla olisi ollut aikaa kehittyä.

— Olimme valmistautuneet siihen, että hintavaihtelukeskustelun aika olisi koittanut vasta vuonna 2028.

Mikkosen mielestä energiavarastot parantavat osaltaan säätövoiman tarjontaa. Lainsäädännöllä on kuitenkin pidettävä huoli siitä, että järjestelmä kannustaa varastojen rakentamiseen eikä hankaloita rakentamista.

— Markkinat ratkaisevat lopulta niukkuuteen ja korkeaan hintaan liittyvät haasteet, kunhan markkinoiden annetaan toimia. Tällä hetkellä tuulivoimayhtiöt jo investoivat kaasuvoimalaitoksiin, joita käynnistetään silloin, kun sähkön hinta on korkealla.

Riittääkö sähköä kaikille?

Datakeskusten maihinnousu Suomeen on käynnistänyt keskustelun sähkön riittävyydestä. SDP:n Perholehto pohtii sitä, pitäisikö datakeskusten sijoittumista tarkastella myös kokonaisvaltaisesti valtakunnallisena kysymyksenä.

— Suomessa on muutakin sähköintensiivistä teollisuutta, joka voisi sijoittuja sellaisille alueille, joiden energiainfrastruktuuri on hyvässä kunnossa alueelta poistuneiden teollisuuslaitosten jäljiltä. Vaikka markkinaehtoinen toiminta on tärkeää, tarvitaan ehkä joku ohjausjärjestelmä.

— Toisaalta kuntien ja valtion intressit poikkeavat toisistaan ja kunnilla on suuri rooli alueidensa kaavoittamisessa.

Sähkön riittävyyden kannalta uuden tuuli- ja aurinkovoiman rakentaminen ovat keskeisiä tekijöitä. Perholehdon mielestä olisi ratkaistava kaksi asiaa: tuulivoimalaitosten rakentaminen Itä-Suomeen ja merituulivoimalaitosten rakentaminen länsirannikolle. Tuulivoiman sijoittuminen maantieteellisesti tasaisemmin vähentää tuulisähkön tuotannonvaihteluita.

Perholehto huomauttaa, että myös poliittisilla päätöksillä voidaan kehittää energiajärjestelmää ja nopeuttaa lupien käsittelyä, jos niin halutaan.

Mikkonen muistuttaa, että sähkönkäyttö ei ole kasvanut merkittävästi Suomessa kymmeneen vuoteen. Sitä ennen sähkönkäyttö kasvoi tasaisesti ja sähköntuotanto sen perässä.

— Tällä hetkellä valmiiksi luvitettuja tuuli- ja aurinkovoimahankkeita on runsaasti. Ne odottavat vain sitä, että sähkönkäyttö kääntyisi kasvuun. Kun luvat ovat kunnossa, valmistuvat uudet tuulivoimalaitokset nopeasti.

Mikkosen mielestä sähköä riittää kaikille. Harjanne on samaa mieltä.

— Sähköä on aina saatavilla, jos siitä ollaan valmiita maksamaan.

Myös Harjanteen tulevaisuudessa kasvava sähkönkäyttö katetaan uusilla tuuli- ja aurinkovoimalaitoksilla.

— Datakeskukset, sähköistyvä kaukolämmitys ja sähköinen liikenne nostavat sähkönkäyttöä jo lähivuosina. Riskinä on kuitenkin se, että sääriippuvaisen tuotannon aukot paikataan maakaasua käyttävällä sähköntuotannolla. Siksi energiapolitiikan avulla on pidettävä huoli siitä, että fossiilisen energian osuus jää mahdollisimman pieneksi.

Harjanne arvioi, että teollisuuden fossiiliset investoinnit — eli sähköistyminen — käynnistyvät toden teolla vasta 2030-luvun lopussa. Silloin Suomessa valmistetaan päästöttömästi terästä, ammoniakkia ja lentopolttoaineita.

— Tämä kaikki lisää sähkönkäyttöä, jolloin hintavaihteluista voi muodostua todellinen ongelma.

Harjanne haluaisi pitää kaikissa oloissa ydinvoiman osuuden sähköntuotantopaletissa noin 40 prosentissa. Tämä tarkoittaa sitä, että 2030-luvun lopussa sähköä tuottavaa ydinvoimaa on Suomessa nykyistä enemmän.

— Uusia sähköntuotantotekniikoita ei ehditä kehittää, mutta nykyisten tuotantomuotojen keskinäinen suhde muuttuu.

Ei enää halpaa sähköä

Harjanne arvioi, että suomalainen sähkö on 10—20 prosenttia kalliimpaa kuin nyt 2030-luvun luvun lopussa. Tämä on Harjanteen mielestä hyvää kehitystä.

— Sellainen tulevaisuus on huono, jossa tarjolla on ainoastaan hyvin halpaa sähköä. Sähkö voi olla edullista ja kilpailukykyistä, mutta nykyistä halvempaa se ei voi olla.

Sähkönsiirrostakin on maksettava nykyistä enemmän.

— Tulevaisuudessa maksajia on kuitenkin enemmän, mikä pitää korotuspaineet kurissa. Siirtohinnoittelussa oleellista on kustannusvastaavuus. Tulevaisuudessa siirtohinnoittelu perustuu yhä enemmän tehoon.

Mikkonen muistuttaa, että tehokkaasti toimiva tuulivoimasektori on mahdollistanut edullisen sähkön Suomessa.

— Tuulivoima-alueita on kehitetty yritysvetoisesti yhdessä kuntien kanssa. Samalla kunnat saavat selvää hyötyä kiinteistöverotuloista ja alueiden elinvoiman kasvusta. Valitettavasti uusi alueidenkäyttölaki kuitenkin rajoittaa toimintaa, erityisesti Etelä-Suomessa.

Pitkään sanottiin, että puolustusvoimien ja tuulivoimatuotannon intressien yhteensovittaminen Itä-Suomessa on mahdotonta. Nyt sanotaan, että yhteensovittaminen onnistuu, mutta ratkaisut ovat kalliita.

Arvioiden mukaan Itä-Suomen aluevalvonnan modernisointi maksaisi noin miljardi euroa. Tuulivoimalaitosten rakentaminen itäisen Suomen alueille toisi kutenkin vähintään kymmenen miljardin hyödyt.

#energia ja Eurooppa #päästökauppa