Muutokset ulottavat kouransa kauas

Paras kohde puhtaalle sähkölle?

08.09.2025, kello 15:40

Teksti Petri Sallinen | Kuva Teemu Leinonen

Sähköistyminen voi moninkertaistaa sähkönkäytön Suomessa. Visioista huolimatta sähkönkäyttö ei ole kasvanut aikoihin. Pian investoinnit puhtaaseen sähköön saattavat hiipua, jos sähkölle ei löydy uusia ostajia.

Puhtaalle sähkölle on paljon ottajia. Kaikkien teollisuustoimialojen visioissa puhdistuminen perustuu lähes yksinomaan kasvavan puhtaan sähkön käyttöön. Prosessit sähköistyvät, biopohjaiset hiilidioksidit otetaan talteen sähkön avulla, kaukolämpöä tuotetaan yhä enemmän sähköllä ja vedyn erottaminen vedestä vasta tarvitseekin sähköä.

— Mikä on todellinen puhtaan sähkön tarve, kysyy Lappeenrannan teknillisen yliopiston (LUT) professori Esa Vakkilainen.

Parhaimmillaan sähkönkäytön kasvu on hirmuista, vaikka kovin vahvoja merkkejä kasvusta ei sähkötilastojen perusteella ole nähtävissä. Vakkilainen muistuttaa, että raju sähköistyminen aiheuttaa suuria muutoksia: investointien tarve sähköverkkoihin kasvaa ja hukkalämpöjen määrä moninkertaistuu.

Sähköntuotannon puhdistuminen perustuu Suomessa nopeasti kasvaneeseen tuulivoimarakentamiseen. Nyt kasvu näyttää kuitenkin tasaantuvan.

— 8000 megawatin tuulivoimateho on melkoinen. Onko uuden kapasiteetin rakentaminen enää kannattavaa, jos sähkönkysyntä ei tästä kasva merkittävästi? Ylitarjontatilanteessa tuulivoimayhtiöt eivät saa tuulisähköstä riittävän hyvää hintaa, mikä hillitsee investointihaluja, Vakkilainen huomauttaa.

Vakkilainen arvelee, että investointien painopiste on siirtymässä aurinkovoiman rakentamiseen. Aurinkosähköstä saa paremman hinnan kuin tuulisähköstä. Myös ydinsähkön ja vesisähkön tuottaminen näyttää olevan kannattavaa, vaikka tuuli- ja aurinkovoima ovat ainoita tuotantomuotoja, joihin investoidaan.

— Kukaan ei halua rakentaa vara- tai huippuvoimaa, koska se on kannattamatonta. Tämä on Suomen haaste. Toisaalta näyttää myös sitä, että kaikki toimijat eivät halua sähkön hintavaihteluiden tasoittuvan, koska kalliin sähkön aikana tuotot saattavat olla erittäin hyvät.

Vakkilainen huomauttaa, että sähkön hintavaihtelut ovat ominaisuus markkinoilla, joilla on paljon sääriippuvaista sähköntuotantoa. Siksi sähkön keskihinta ei ole enää hyvä kuvaaja.

— Oleellisia ovat ne tunnit, jolloin sähköä on tuotettu ja jolloin tuotannosta on saatu rahaa.

Vakkila ennustaa, että fossiiliset polttoaineet katoavat nopeasti myös kaukolämmöntuotannosta. Samalla polttamiseen perustuvan tekniikan kannattavuus heikkenee, kun laitosten käyttötunteja on yhä vähemmän.

Sähköverkonrakentamisen suuri haaste

Sähköverkkojen rakentaminen on ajautumassa uuteen murrokseen. Sähköntuotanto suurissa kaupungeissa loppuu, kun sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitosten rakentaminen ei ole enää kannattavaa. Kaupunkialueilla tuotetaan tulevaisuudessa vain kaukolämpöä, sähköt kaupunkeihin siirretään kauempaa.

— Kantaverkkoyhtiö Fingrid kertoo investoivansa uusiin verkkoihin vuosittain 300–500 miljoonaa euroa, vaikka sähkönkulutus Suomessa ei kasva. Samalla kaupunkien on uusittava pienjänniteverkkojaan, kun sähköautojen lukumäärä kasvaa, sähkön pientuotantoa ilmaantuu lisää ja kaukolämmöntuotanto sähköistyy. Kaupunkiverkkojen pituudet saattavat jopa tuplaantua, Vakkilainen visioi.

Miksi samanlaisen tuulivoimalaitoksen rakentaminen Tanskaan maksaa puolet vähemmän kuin Englantiin?

— Toimintaympäristö eri maissa on erilainen, Vakkilainen huomauttaa.

Investoinnit suuntautuvat sinne, missä toimintaympäristö kannustaa investoimaan. Tämä on syytä pitää mielessä, kun maat miettivät vahvuuksiaan.

Mihin sähkö kannattaa käyttää?

Vakkilaisen mielestä sähkönkäyttökohteita kannattaa miettiä. Sähköllä voi tuottaa kaukolämpöä, mutta sähkö voidaan käyttää myös prosesseissa, joiden sivutuotteena syntyy hukkalämpöjä — hyviä tai erittäin hyviä.

— Jos sähköllä valmistetaan metanolia, syntyy sivutuotteena vähintään 50–60-asteista hukkalämpöä. Tämä on jo melko hyvää raaka-ainetta kaukolämpöverkkoon, vaikka lämpötilaa on nostettava jonkin verran.

Joku toinen prosessi sen sijaan voi tuottaa 300-asteista hukkalämpöä. Vakkilainen muistuttaa, että hukkalämpöjä on tarjolla runsaasti, mutta niiden käytön kannattavuutta olisi osata analysoida laaja-alaisesti.

Kaukolämpötoiminnan rasitteena on kuitenkin jakeluverkoissa vakiintunut 120 asteen lämpötila. Tähän lämpötilaan päädyttiin silloin, kun kaukolämpötoiminta alkoi Suomessa 1960-luvulla.

— 120 astetta oli aikoinaan optimilämpötila, mutta moderni teknologia mahdollistaa jakeluverkon lämpötilan pudottamisen 90 asteeseen. Muutos ei kuitenkaan ole helppo, vaikka se edistäisi hukkalämpöjen käyttöä.

Vakkilainen toteaa, että datakeskusteen hukkalämpöjen hyödyntämisestä puhutaan paljon, vaikka niistä saatavat hukkalämmöt saattavat olla vain 30-asteisia.

— Hukkalämpöjä on paljon, mutta oleellista on se, mitkä ovat taloudellisesti kannattavia kaukolämmön raaka-aineena.

Liikaa tekniikkaa

Vetytalous on Petteri Orpon hallitusohjelman ytimessä, vaikka välillä sitä on vaikea uskoa — niin vähän vetytaloudesta puhutaan. Vakkilaisen mielestä vetytalouskeskustelu on painottunut liiaksi teknisiin kysymyksiin.

— Kyseessä ei ole pelkästään vetyä tuottavien laitosten rakentaminen. Kyse on siitä, mitä kannattaa tehdä ja millä tavalla. Seuraavat viisi vuotta osoittavat sen, miten vetytalous lähtee Suomessa liikkeelle.

Valmistetaanko sähköllä vedestä vetyä vai käytetäänkö sähkö biopohjaisen hiilidioksidin talteen ottamiseen, jolloin hiilidioksidista voidaan valmistaa metanolia? Suomi ja Ruotsi tuottavat kaksi kolmasosaa Euroopan biopohjaisesta hiilidioksidista, joten Pohjoismaiden lähtökohdat ovat hyvät.

— Suomessa ilmaan pääsee vuosittain 28–30 miljoonaa tonnia biopohjaista hiilidioksidia. Jos siitä kymmenen miljoona tonnia puristettaisiin sähkön avulla metanoliksi, saataisiin aikaiseksi kahdeksan miljardin liikevaihto.

— Jos taas sama määrä sähköä käytettäisiin vedyn valmistamiseen vedestä ja vety myytäisiin putkea pitkin Saksaan, saisivat suomalaiset tästä kaupasta kaksi miljardia euroa. Saksalaiset taas saisivat kuusi miljardia euroa, kun he valmistaisivat suomalaisesta vedystä tuotteita Keski-Euroopan markkinoille.

Vetytalous auttaa Suomea pääsemään lopullisesti eroon fossiilisista polttoaineista ja niiden aiheuttamista hiilidioksidipäästöistä. Kaukolämpöyhtiöt taas saavat hukkalämpöjä.

— Hiili on kuitenkin raaka-aine, jota tarvitaan monessa. Mitä sen jälkeen tapahtuu, kun hiilidioksidisista on päästy eroon. Mistä sen jälkeen valmistetaan muoveja ja tekokuituja? Voiko kehitys johtaa hiilidioksidipulaan, Vakkilainen kysyy.

Vakkilainen muistuttaa, että Porvoossa on yhä suuri Nesteen jalostamo, jota valmistaa teollisuudelle raaka-aineita fossiilisista raaka-aineista.

— Vasta se olisi todellinen muutos, kun esimerkiksi Lappeenrannassa valmistettaisiin puhtaalla sähköllä metanolia tai kun biopohjaista hiilidioksidia otettaisiin talteen ja niitä kuljetettaisiin tavalla tai toisella Porvooseen jalostettavaksi.

Lappeenrannan teknillisen yliopiston professori Esa Vakkilainen puhui Kaukolämpöpäivillä Lappeenrannassa 27.8.2025.

#kaukolämpö #sähkömarkkinat