Blogit

Markkinat Omakynä Antti Kohopää

Kiitos suomalaisille europarlamentaarikoille

29.02.2024, kello 10:39

EU-matrixin tuottaman datan perusteella suomalaiset parlamentaarikot ovat vaikutusvaltaisempien...

Markkinat Omakynä Jukka Leskelä

Ukraina tarvitsee edelleen tukemme

23.02.2024, kello 10:05

Tasan kaksi vuotta sitten Venäjä hyökkäsi massiivisesti Ukrainaan tavoitteena vaihtaa poliittinen...

Omakynä Tuotanto Petri Sallinen

Mitä yhteistuotannolle pitäisi tehdä?

22.02.2024, kello 10:19

Sähkön ja lämmön yhteistuotanto on suomalaisen energia-alan menestystarina. Kun sähköä tuottavan...

Näin sähkökauppa toimii

Pitääkö sähkömarkkinat korjata?

10.01.2024, kello 14:25

Teksti Janne Kauppi | Kuva Scanstockphoto

Pitääkö sähkömarkkinat korjata?

Sähkömarkkinoilla on takana poikkeuksellisen tapahtumarikkaat ajat. Vuoden takainen energiakriisi nosti energian ja sähkön hinnat korkealle. Suomen sähkön tukkuhinnan keskiarvo oli vuonna 2022 ennätyskorkea 154 EUR/MWh.

Viime vuoden aikana hintapaineet hellittivät uuden tuulivoiman tuotannon ja Olkiluoto 3:n kaupallisen käyttöönoton avustamana lähemmäksi historiallista normaalivaihtelun tasoa ollen 56 EUR/MWh. Aikaisempaan nähden hintavaihtelut olivat kuitenkin ajoittain merkittävästi suurempia kuin mihin on totuttu ja koimmekin Suomessa useita korkeita hintapiikkejä.

Vuoden 2022 energiakriisin ja viimeaikaisten korkeiden hintapiikkien taustalla vaikuttavat tekijät ovat kuitenkin muuttuneet huomattavasti, eikä viime aikojen korkeita hintapiikkejä tule verrata vuoden takaiseen. Kriisivuoden korkeat hinnat ovat varmasti monella tuoreessa muistissa eikä ole yllättävää, että viime aikojen suuret hintavaihtelut ovat herättäneet ihmetystä ja keskustelua sähkömarkkinoiden toimivuudesta.

Pyrin tässä kirjoituksessa avaamaan sähkömarkkinoiden moniulotteisia ominaisuuksia — miksi nykyiseen sähkömarkkinamalliin on aikoinaan päädytty, mitkä mekanismit hinnanmuodostuksen taustalla vaikuttavat ja mitä hintavaihtelut meille oikein kertovat.

Eurooppalaiset sähkömarkkinat mahdollistavat yhteisten resurssien käyttämisen kustannustehokkaasti

Kun sähkömarkkinat avattiin 1990-luvun loppupuolella, Suomi muodosti yhdessä Ruotsin, Norjan ja Tanskan kanssa pohjoismaiset sähkön tukkumarkkinat, joihin mukaan liittyivät myöhemmin myös Baltian maat. Nykyään pohjoismaiset sähkön tukkumarkkinat ovat osa yhteisiä eurooppalaisia sisämarkkinoita.

Eurooppalaiset sähkön tukkumarkkinat koostuvat useasta hinta-alueesta (esim. Suomi on yksi hinta-alue, Ruotsissa alueita on neljä). Yhteiset sisämarkkinat mahdollistavat sähkön vapaan siirtymisen alueiden välillä siirtoyhteyksien mahdollisuuksien ja rajoitusten mukaisesti. Yhteiset markkinat ja sähkön vapaa siirtyminen takaavat yhteisten resurssien käyttämisen kustannustehokkaasti, kasvattavat toimitusvarmuutta ja vähentävät sähkön hintavaihteluita.

Sähkön hinta muodostuu yhteisillä eurooppalaisilla sähkömarkkinoilla samanaikaisesti jokaiselle hinta-alueelle Pohjois-Norjasta Portugaliin. Seuraavan päivän hinnat julkaistaan päivittäin noin kello 14 Suomen aikaa. Ennen hintojen julkaisua sähkömarkkinatoimijat ovat jättäneet omat tarjouksensa seuraavan päivän jokaiselle tunnille.

Sähkön tuottajat kertovat, miten paljon he ovat valmiita sähköä tuottamaan milläkin sähkön hinnalla, ja päinvastoin kuluttajat (teollisuus ja vähittäismyyjät) kertovat miten paljon he haluavat sähköä hankkia milläkin hintatasolla.

Tarjoukset jätetään sähköpörsseihin (mm. Nord Pool ja EPEX Spot), joiden yhdessä hallinnoima EUPHEMIA-algoritmi muodostaa käytettävissä olevat rajasiirtoyhteydet huomioiden kysyntä- ja tarjontakäyrät jokaiselle hinta-alueelle ja jokaiselle seuraavan päivän tunnille. Kysyntä- ja tarjontakäyrien leikkauspisteessä muodostuu kyseisen tunnin hinta.

Sähköjärjestelmän erikoisuus on se, että tuotannon ja kulutuksen on oltava tasapainossa joka ikinen hetki. Markkinan avulla tämä tasapaino löydetään kustannustehokkaasti jokaiselle tunnille aktivoimalla edullisimmat tuotantotarjoukset ensin.

Erityisesti muuttuvassa järjestelmässä, jossa sähkön tuotanto on yhä hajautetumpaa, olisi keskusjohtoisesti ohjattu järjestelmä todella monimutkainen ja todennäköisesti kalliimpi ylläpitää. Markkinan kautta löydetään edullisimmat laitokset jokaiselle ajanhetkelle, sen sijaan, että määritettäisiin keskusohjatusti kuka tuottaa, miten paljon ja milloin.

Sähköpörssissä sähkön hinta on kaikille sama

Nykyisessä mallissa jokainen tuottaja saa ja jokainen kuluttaja maksaa sähköstä saman hinnan – tätä kutsutaan myös pay-as-clear-markkinaksi. Tämä voi monesta tuntua epäoikeudenmukaiselta, sillä joidenkin tuotantomuotojen tuotantokustannukset pysyvät lähes muuttumattomina myös korkeiden hintojen aikaan. Tämä mekanismi ei ole kuitenkaan päätynyt sattumalta sekä EU:n sähkömarkkinoiden että lähes minkä tahansa muun hyödykkeen (öljy, kaasu, kupari, vehnä yms.) hinnoittelumekanismiksi.

Kun jokainen tuottaja saa sähköstä saman hinnan, on tuottajilla kannuste tarjota tuotantoa tuotantolaitosten muuttuvien kustannusten (kuten polttoaineet, päästöoikeudet, laitoksen käynnistä aiheutuva huolto jne.) mukaan (ja vaihtoehtoiskustannus huomioiden, mutta siitä myöhemmin tarkemmin). Mikäli tuottaja tarjoaisi sähköä alle muuttuvien kustannusten, tekisi yhtiö tappiota.

Tarjoamalla yli muuttuvien kustannusten kasvaa riski siitä, että tarjousta ei hyväksytä, jolloin tuottajalle ei jäisi käteen mitään. Kun kaikki saavat sähköstä saman hinnan, tarkoittaa se sitä, että mallissa on sisäänrakennettu kannustin tarjota todellisten kustannusten mukaan, jotta tarjouksen läpimenon todennäköisyys olisi mahdollisimman suuri.

Malli on yksinkertainen, takaa tehokkaan ja läpinäkyvän hinnanmuodostuksen sekä helpottaa markkinavalvontaa. Lisäksi pay-as-clear-markkina takaa sähkön saannin kansantaloudellisesta näkökulmasta kustannustehokkaimmalla tavalla, minimikustannuksin ja -päästöin.

Se, että myös edullisemmin sähköä tuottavat toimijat saavat sähköstä saman hinnan kuin kalliimman tarjoukset jättäneet, on siis oleellinen osa nykymuotoista markkinaa.

Kuva 1. on kuvitteellinen ja havainnollistava esimerkki ja yksinkertaistus markkinasta tietyllä ajanhetkellä. Alareunan laatikot kuvaavat jätettyjä tuotantotarjouksia, jossa laatikon korkeus kuvaa muuttuvia kustannuksia, jotka täytyy kattaa, jotta laitos kannattaa käynnistää, ja leveys sähkötehon määrää.

Kuten kuvasta nähdään, hyväksytään edullisimmat tarjoukset ensimmäisenä. Tämä kannustaa markkinatoimijoita investoimaan muuttuvilta kustannuksilta edullisempaan tuotantoon, kuten tuuli- ja aurinkovoimaan, mikä laskee sähkön hintaa. Uusi, edullisempi tuotanto, ajaa saastuttavampaa ja kalliimpaa tuotantoa pois markkinalta.

Sähkön hinta muodostuu kysynnän ja tarjonnan leikkauspisteessä. Kuvassa sähkön hinnan ja tarjonnan väliin jäävä sininen alue kuvaa tuottajien myyntikatetta, josta tulee kattaa kaikki muut kustannukset, kuten pääomakustannukset ja kiinteät kustannukset, jotka täytyy maksaa, vaikka laitos ei olisikaan tuotannossa.

Vasta kaikkien kustannusten jälkeen jäljelle jäävä summa kuvaa yhtiöiden mahdollisia ja todellisia voittoja. Nämä voitot ovat usein myös teoreettisia, sillä tuottajat suojaavat tai myyvät etukäteen oman tuotantonsa johdannaismarkkinoilla tiettyyn hintaan eikä tuottaja saa pörssihintaa sellaisenaan.

Kuva 1.

Tähän väliin voisi todeta itsestäänselvyyden: mitä enemmän edullista ja vähäpäästöistä sähkön tuotantoa on tarjolla, sitä edullisempaa sähkö on. Nopeasti kasvaneen tuulivoiman vaihtelu heiluttaa sähkön tarjontaa ja vaikuttaa siten myös hintaan.

Päästöpolitiikan tavoitteena on ollut kasvattaa fossiilisen energian kustannuksia, jotta päästötön energia olisi kilpailukykyisempää. Yllä olevan kuvan sinistä aluetta on siis haluttu kasvattaa, jotta investoinnit puhtaaseen tuotantoon olisivat kannattavampia.

Päästökaupan avulla pyritään hoitamaan siirtymä pois fossiilisista hallitusti, mutta Venäjän hyökkäyssodan seurauksena syntynyt energiakriisi nosti fossiilisten polttoaineiden hintoja hallitsemattomasti, mikä johti vuoden 2022 korkeisiin hintoihin. Tilanne on onneksi viime vuoden aikana helpottanut.

Hintasignaalit ohjaavat markkinatoimijoita käyttäytymään tehokkaasti ja tukevat sähköjärjestelmän tasapainoa

Markkinoita ei kuitenkaan ole rakennettu ainoastaan toista osapuolta silmällä pitäen – myös kysynnällä ja kysynnän joustamisella on merkitystä. On oleellista ymmärtää, että molemmat osapuolet, tuottajat ja kuluttajat, vaikuttavat käyttäytymisellään markkinoiden lopputulokseen. Toimijoiden käyttäytymistä ohjaavat vahvasti hintasignaalit, jotka välittävät sähkön arvon kuluttajille ja tuottajille tietyllä ajanhetkellä.

Sähkön tuottajille hintasignaali kertoo, milloin sähköä kannattaa tuottaa. Sähkön hinnan ollessa nollassa tai negatiivisen puolella, kertoo hintasignaali sen, että sähköstä on ylitarjontaa. Tällöin joustavaa tuotantoa omaavat toimijat sammuttelevat laitoksiaan mahdollisuuksien mukaan, sillä rationaalisesti käyttäytyvät toimijat eivät maksa omasta tuotannostaan. Poikkeuksena tässä on toki laitokset, joiden ylös- ja alasajokustannukset ovat niin suuria, että hetkittäin omasta tuotannosta maksaminen voi olla taloudellisesti järkevämpää, kuin ajaa laitos alas muutaman tunnin ajaksi – eli tuotantoa tarjotaan markkinalle ”hinnalla millä hyvänsä”.

Lupasin ylempänä kertoa vaihtoehtoiskustannuksista. Kaikki markkinatoimijat eivät jätä tarjouksiaan vain tuotantolaitostensa muuttuvien kustannusten mukaan. Toimijat ennustavat ja mallintavat sähkön hintaan vaikuttavia tekijöitä, kuten tuuli- ja aurinko-olosuhteita, sademääriä ja vesivoiman saatavuutta ja lämpötilaa päiviä, viikkoja, kuukausia ja vuosia eteenpäin. Tämä on oleellista muutamasta eri näkökulmasta.

Vaihtoehtoiskustannus on erityisen tärkeä toimijoille, jotka voivat varastoida sähköä (esim. akkuihin) tai vesivoimantuottajille, jotka voivat säätää ja varastoida tuotantoaan, mutta polttoainetta, eli tässä tapauksessa vettä, on rajallisesti. Tuotetulla sähköllä on arvo myös tulevaisuudessa, ja jos arvioidaan, että sähkön hinta on tulevaisuudessa esimerkiksi pakkasjakson aikaan korkeampi, on vaihtoehtoiskustannus huomioitava.

Esimerkiksi jos vesi käytettäisiin sähköntuotantoon tänään, ei samaa vettä voi käyttää enää pakkasjakson aikaan, kun kysyntää on enemmän ja ilman aikaisemmin säästettyä vesivoimaa sähkön hinta voisi olla vielä korkeampi. Tuottajalle kustannuksia aiheutuisi menetetystä sähkön arvosta, ja kuluttajat joutuisivat maksamaan sähköstä vielä enemmän. Toisin sanoen, kun vaihtoehtoiskustannus otetaan tarjouksia jätettäessä huomioon, kannustaa se toimijoita tuottamaan silloin kun kysyntää on eniten ja samalla se tukee sähköjärjestelmän tasapainoa markkinaehtoisesti ja tasoittaa sähkön hintavaihteluita.

Tuotantolaitokset vaativat säännöllistä huoltoa, jotta ne voivat säilyä markkinalla mahdollisimman pitkään ja toimia luotettavasti. Huoltojen ajoittamisessa mallinnusten kertomat hintasignaalit ovat tärkeässä roolissa. On myös järjestelmän kannalta järkevää, että huollot ajoitetaan ajanhetkille, kun kysyntää on vähemmän, kuten kesälle, jotta laitokset ovat talvella kulutushuippuaikoina käyttökunnossa. Osittain tästä syystä viime vuoden elokuussa sähkön hinta nousi korkeaksi, kun moni tuotantolaitos oli vuosihuollossa, ja samaan aikaan sattui muutama isompi häiriötilanne.

Hintasignaalit ovat oleellisia myös uusien investointien kannalta. Esimerkiksi nopeasti kasvavan aurinkovoiman seurauksena sähkön tarjonta tulee olemaan suurta aurinkoisina päivinä, jolloin sähkön hinta voi painua useammin lähelle nollaa. Uusia voimaloita ei välttämättä kannatakaan asentaa optimaalisesti osoittamaan etelään, vaan esimerkiksi itä-länsi-suuntaisesti, jolloin tuotantolaitoksen suurin tuotto ei osu samalle ajankohdalle muun aurinkovoiman kanssa, ja tuotannosta saatu hinta voi olla suurempi.

Kuluttajille hintasignaalit taas kertovat, milloin sähköä kannattaa kuluttaa. Negatiiviset sähkön hinnat, eli sähkön ylitarjontatilanteet, kannustavat kuluttajia lisäämään kulutustaan esimerkiksi lataamalla sähköautot tai lämmittämällä lämpimän käyttöveden edullisten tuntien aikana. Lisäksi alhaiset sähkön hinnat ovat kannustaneet investoimaan sähkökattiloihin, jolloin kaukolämpöjärjestelmässä polttoon perustuvaa tuotantoa voidaan vähentää. Vastaavasti, korkeat hinnat kertovat milloin kannattaa osallistua kulutusjoustoon tai siirtää kulutusta kalliimmilta tunneilta edullisemmille, jälleen sähköjärjestelmän tasapainoa tukevasti.

Sään mukaan vaihteleva uusiutuvan energian tuotanto on tuonut mukanaan suuret hintavaihtelut. Hintavaihtelut luovat investointiedellytyksiä energiavarastoille ja muille joustaville ratkaisuille, jotka eivät aikaisemmin ole tasaisen sähkön hinnan aikaan ollut kannattavia. Toisaalta suuret hintavaihtelut heikentävät investointiedellytyksiä tasaisesti tuottaviin tuotantomuotoihin, jotka voivat toteutuakseen tarvita lisämekanismeja.

Erilaisien kapasiteettimarkkinoiden tai muiden mekanismien kanssa täytyy kuitenkin olla varovainen, väärin toteutettuna niistä aiheutuu vain lisäkustannuksia kuluttajille ilman merkittäviä lisähyötyjä. Oikein toteutettuna ja kohdennettuna ne voivat tukea nykyistä sähkömarkkinaa aiheuttamatta liiallisia markkinavääristymiä. Tämän aiheen ympärillä onkin käytävä perustavanlaatuinen keskustelu siitä, minkälaista sähköjärjestelmää halutaan tulevaisuudessa tavoitella. On mahdollinen mekanismi mikä tahansa, tulisi se rakentaa täydentävästi nykyisen markkinan rinnalle markkinan perustaan, eli hinnanmuodostukseen, puuttumatta.

Mitä korkeat sähkönhinnat kertovat ja pitäisikö niitä hillitä hintakatolla?

Lyhyesti, korkeat sähkön hinnat kertovat, että sähköstä alkaa olla niukkuutta. Korkeat hinnat kannustavat kuluttajia joustamaan enemmän ja tuottajia ottamaan irti tuotantolaitoksistaan kaiken minkä saavat. Silloin kun sähköstä on niukkuutta, kasvaa joustavuuden merkitys nopeasti.

Pienelläkin joustolla voi olla merkittäviä vaikutuksia sähkön hintaan ja sähkön riittävyyteen. Sen sijaan, että niukkuutta jouduttaisiin jakamaan kiertävien sähkökatkojen kautta (joka olisi kansantaloudellekin melko kallista), niukkuushinnoittelun avulla pyritään löytämään markkinaehtoisesti joustoa sieltä, mistä se on edullisinta. Hintavaihtelut ovat siis olennainen osa nykyistä toimivaa sähkömarkkinaa, myös äärimmäisten hintojen osalta.

On toki syytä mainita, että äärimmäiset hinnat eivät ole kenenkään toiveissa. Äärimmäiset hinnat kasvattavat toimijoiden riskejä ja usein toistuessaan nousevat sähkölaskut kestämättömälle tasolle sekä ne karkottavat mahdollisia uusia teollisia investointeja puhtaisiin teknologioihin. Harvoin, poikkeuksellisissa tilanteissa hintasignaalit kuitenkin turvaavat sähkön riittävyyttä kustannustehokkaimmalla tavalla.

Moni on ehdottanut äärimmäisten hintojen varalta hintakattoa. Ehdotus ei ole ongelmaton, ja aiheuttaisi uusia haasteita ratkaistavaksi. Kuvassa 2. on Suomen hinta-alueen tarjonta- ja kysyntäkäyrät tunnilta, jolloin sähkön hinta nousi ennätyskorkealle (1896 EUR/MWh). Vihreä katkoviiva kuvaa 1000 EUR/MWh:iin asetettua hintakattoa.

Kuvasta näemme, että hintakaton hinnalla tarjonnan ja kysynnän käyrät eivät kohtaa, ja niiden välille jää noin 200 MW:n epätasapaino. 1000 EUR/MWh:iin asetettu hintakatto tarkoittaa, että sen ylittävien tuotantotarjousten taustalla olevien tuotantoyksiköiden käynnistäminen ei olisi taloudellisesti kannattavaa. Kysyntäpuolella hintakaton hintatasolla kysyntäjoustoa ei ole yhtä paljoa kuin ylemmillä hintatasoilla.

Sähköjärjestelmässä kysynnän ja tarjonnan on oltava koko ajan tasapainossa, joten käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että epätasapaino on saatava tasapainoon kiertävillä sähkökatkoilla tai jollain muulla tavalla, kuin markkinoiden ohjaamana. Kiertävät sähkökatkot tulisivat yhteiskunnalle todennäköisesti kalliimmaksi kuin markkinaehtoisesti tapahtuva jousto ja olisi vastuutonta katkaista sähköjä esimerkiksi sähkölämmittäjiltä yli -20 pakkasessa. Hintakaton asettaminen matalammalle tasolle pahentaisi ongelmaa, sillä epätasapaino kysynnän ja tarjonnan välillä vain kasvaisi.

Hintakatto ei ainakaan kannustaisi investoimaan huippukulutustuotantoon, joka vaatisi korkeampia sähkön hintoja, jotta ne olisivat kannattavia – jo keskustelu hintakatosta saattaa investoijien mielestä kasvattaa riskejä liian suuriksi. Matala hintakatto myös sulkee olemassa olevaa tuotantoa ja kulutusjoustoa pois, sillä sähköä ei kannata tuottaa, mikäli se ei ole tuottajalle kannattavaa.

Kuva 2.

Lisäksi kuvan tarjouskäyristä näemme, että joustoa olisi ollut tarjolla vielä toteutuneen sähkön hinnan yläpuolellakin. Suurin osa tuotannosta on jo tarjottu alemmilla hintatasoilla, mutta toteutuneen hinnan jälkeen lisätuotantoa olisi ollut tarjolla vielä noin 100 MW.

Sosiaalisessa mediassa on usein tullut vastaan harhaanjohtava lause, ”sähkön hinta muodostuu kalleimman tuotantolaitoksen mukaan”. Lause pitää paikkansa ainoastaan silloin kun hinta todellisuudessa määräytyy kalleimman tuotantolaitoksen mukaan – eli todella harvoin. Kuten mainitsin, on lisätuotantoa tarjolla vielä toteutuneen hinnan jälkeenkin. Kalleinta tuotantolaitosta ei siis edes käynnistetty. Lisäksi vielä tämän kalleimman tuotantotarjouksen jälkeenkin järjestelmästä löytyy joustoa kysyntäkäyrästä noin 3750 EUR/MWh hinnalla.

Mikäli käyrät olisivat kohdanneet tässä kohtaa, ja usein korkeammilla hinnoilla muutenkin, hinta olisi asettunut kysynnän mukaan, ei suinkaan kalleimman tuotantotarjouksen. Sen sijaan, että sanotaan hinnan muodostuvan kalleimman tuotantolaitoksen mukaan, olisi totuudenmukaisempaa sanoa, että hinta muodostuu viimeisen käytetyn MWh:n mukaan – tai edullisimman tarjouksen mukaan, joka tarvitaan kysynnän kattamiseksi.

Pitäisikö suuria voittoja verottaa lisäverolla?

Hintakaton lisäksi, ainakin sosiaalisessa mediassa, moni on toivonut ylisuurten voittojen verottamista niin sanotulla windfall-verolla. Mainitsin jo aikaisemmin, että suurin osa voitoista on vain teoreettisia, sillä sähköntuottajat suojaavat tulevan tuotantonsa suurelta osin etukäteen tiettyyn hintaan varmistaakseen tasaisemman tulovirran – suurelta osin ei siis ole mitään ”ylimääräistä” verotettavaa. Joustavalle tuotannolle taas hintasignaalit ovat merkittävä kannuste tuottaa silloin kun tarve on suurin. Todellisuudessa korkeiden hintojen suurimmat hyötyjät ovat määräaikaisten sopimusten haltijat, ja tuotannon suojaajien vastapuolet, jotka saavat sähköä kiinteään hintaan. Korkeat hintapiikit eivät ole ongelma, jos niitä tapahtuu vain harvoin. Toki, korkeita hintapiikkejä ei voi toistua usein, jos haluamme lisää kulutuspuolen investointeja Suomeen.

Vuoden takainen energiakriisi on asia erikseen, ja silloin taustalla vaikuttivat eri mekanismit, kuten venäläisen kaasun tuonnin loppuminen ja siitä seurannut hintashokki, joka nosti kaasulla tuotetun sähkön hintaa erityisesti keski-Euroopassa, jossa kaasulla on edelleen valtava merkitys. Myös sähkön tuonti Venäjältä Suomeen ja Baltiaan loppui. Energiakriisin aikaan Suomessa myös toteutettiin sähköalan ja fossiilisten polttoaineiden väliaikainen voittovero, josta saadut tuotot jäivät merkittävästi odotuksista edellä mainituista syistä. Tämän päivän tilanne on kuitenkin huomattavasti parempi, eikä yksittäisten hintapiikkien varalta ole järkevää toteuttaa ylimääräistä veroa.

Pitäisikö hinnan muodostuksen mallia muuttaa? (Pay-as-clear vs. Pay-as-bid)

Sitä, että kaikki saavat ja maksavat sähköpörssissä sähköstä saman hinnan pidetään epäoikeudenmukaisena, erityisesti niiden tuotantomuotojen osalta, joiden muuttuvat kustannukset pysyvät lähes samoina. Nykyisen pay-as-clear-markkinan tilalle ehdotetaankin välillä pay-as-bid-markkinaa, tai jotain sen muunnelmaa. Pay-as-bid-markkinassa jokainen tuottaja saisi sähköstä sen verran mitä tarjoukseensa asettaa. Aihetta on tutkittu paljon (esim. tässä Tierneyn, Schatzkin & Mukerjin paperissa aihetta on käsitelty hyvin), ja joissain paikoissa sitä on myös konkreettisesti testattu. Mitä se käytännössä tarkoittaisi?

Ensiksi ajatus pay-as-bid-markkinasta saattaa kuulostaa itsestään selvältä valinnalta, miksi pitäisi maksaa tuottajille enemmän kuin he pyytävät – eikö sähkö maksaisi vähemmän, kun kuluttajien ei tarvitsisi maksaa enempää kuin tuottajat pyytävät? Tutkimusten mukaan todellisuudessa kävisi juuri päinvastoin, hinnat nousisivat.

Kuva 3. alla kuvaa hyvin sitä, miten markkinatoimijoiden käyttäytyminen muuttuisi, mikäli hinnoittelumekanismia muutettaisiin. Vasemmanpuoleinen kuva kertoo saman mitä käsittelin jo aikaisemmin tässä tekstissä, se kannustaa toimijoita tarjoamaan todellisten muuttuvien kustannusten mukaan, ja mahdollistaa sen, että edullisimmat tarjoukset hyväksytään.

Oikealla oleva kuva taas kertoo miten markkinatoimijoiden tarjouskäyttäytyminen voisi muuttua, jos siirrymme pay-as-bid-markkinaan. Jos toimija tietää, että hän saa läpi menneestä tarjouksestaan vain sen mitä hän markkinalle tarjoaa, todennäköisesti hänen tarjouskäyttäytymisensä muuttuu, eikä tarjous vastaisi todellisia muuttuvia kustannuksia.

Tässä markkinassa toimijat arvaisivat, mallinnuksiinsa perustuen, mikä sähkön hinta kullakin ajanhetkellä olisi, ja tarjoaisivat parhaan arvauksen mukaisesti. Tämä johtaisi suurempiin kokonaistarjouksiin eikä sähköstä maksettava hinta olisi ainakaan alhaisempi nykymenetelmään verrattuna. Toimijoiden olisi lisäksi otettava myös muut kuin muuttuvat kustannukset mukaan tarjouksiinsa, mikä myös johtaa korkeampiin tarjouksiin.

Lopuksi, koska tarjoukset eivät enää perustuisi muuttuviin kustannuksiin, voi tuotantolaitosten ajojärjestys muuttua, jos kalliimpien fossiilisten laitosten arvaukset olisivat pienempiä kuin esimerkiksi tuulivoiman. Tällöin myös päästöt kasvaisivat. Jos taas tuulivoiman tuottajat tarjoaisivat jatkuvasti vähemmän kuin mitä he arvioivat sähkön hinnaksi kasvattaakseen tarjouksen läpimenon todennäköisyyttä, heikentää se investointiedellytyksiä puhtaaseen tuotantoon.

Kuva 3. (Tierney, Schatzki & Mukerji)

Äkkinäiset ja suuret muutokset ilman kattavia vaikutustenarviointeja voivat vain pahentaa tilannetta ja nostaa sähkölaskuja

Nykyinen hinnanmuodostuksen malli mahdollistaa nykyisten, käytettävissä olevien resurssien, käyttämisen optimaalisesti ja tehokkaasti. Tämä takaa mahdollisimman alhaiset päästöt ja kustannukset sekä maksimaalisen kansantaloudellisen hyödyn. Se kannustaa markkinatoimijoita toimimaan hintasignaalin mukaan, joko lisäämällä tai vähentämällä tuotantoa tai kulutusta, samalla varmistaen markkinaehtoisesti sähkön toimitusvarmuutta.

Nykyinen malli ei kuitenkaan ole täydellinen ja siinä on omat haasteensa, mutta ainakaan toistaiseksi parempiakaan vaihtoehtoja ei ole keksitty. Erityisesti poikkeustilanteiden ja korkeiden hintapiikkien varalle voidaan suunnitella mekanismeja, mutta niiden on kohdistuttava heikoimmassa asemassa oleville, jotka poikkeustilanteissa oikeasti tukea tarvitsevat. Kohdistetut toimet tulevat melko varmasti halvemmiksi kuin puuttuminen sähkömarkkinamekanismien perusteisiin.

Useat peräkkäiset kriisit koronapandemiasta energiakriisiin ovat laittaneet yhteiskunnan ja energiajärjestelmän koville. On muistettava, että hyvin tarpeelliset investoinnit puhtaaseen energiantuotantoon, kulutukseen, kulutusjoustoon ja infrastruktuuriin vievät aikaa, osa useita vuosia. Tilanne vaatii kärsivällisyyttä, sillä jatkuvat keskustelut suurista muutoksista luovat epävarmuutta hämärtämällä tulevaisuutta ja hidastavat siirtymää. Markkinat ovat toimineet kriisien yli juuri niin kuin on tarkoitettukin ja energiakriisistä selvittiin nopeasti pitkälti markkinoiden nopean reagoinnin ja toimenpiteiden avustamana. Siirtymä fossiilitaloudesta puhtaaseen energiajärjestelmään on vasta alkanut.

Kirjoittaja on Energiateollisuus ry:n sähkökauppa-asiantuntija

#sähkömarkkinat #sähkön hinta
Jaa artikkeli:
Vastuullista journalismia

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakkolliset kentät merkitty *

Kommentit ()

Kimmo Lahti-Nuuttila
Tässä ei vielä oteta kantaa rajasiirtoihin ja niiden rooliin yhden alueen kuten Suomen hinnanmuodostuksessa. Kun katson tarkemmin tuota 5.1. ennätyspäivää, jolloin kello 18-19 (CET) Suomen aluehinta oli huomattava verrattuna muihin Euroopan maihin. Tällä kertaa jopa Virosta tuotiin Suomeen sähköä lähes täysillä mutta Ruotsin pohjoista kaapelia pitkin vain puoliteholla samalla kun Pohjois-Ruotsin hinta-alueen hinta oli viidesosa Suomen hinnasta. Sieltä olisi siis ollut saatavilla 500 MW lisää tehoa, mikä olisi pudottanut Suomen hintaa. Onko siis kyse siitä, että kun Suomen kulutus tuon tunnin aikana olikin lähes 1000 MW alempi kuin edellisen päivän prognoosi odotti, niin laskenta-algoritmi hoiti tuota muutosta vähentämällä siirtoa Ruotsin halvimmalta alueelta (eikä esim. Keski-Ruotsin kaapelista). Oliko sitten niin, että tuon päivän kulutuksen väärinarvaus oli lopulta yksi merkittävä syy ennätyshintaan.

Miten vältetään pienten hinta-alueiden vähäisten toimijoiden lukumäärän tuoma manipulointiongelma. Näitä ns. joustavan sähkön tuottajia ei Suomessa varmaan ole kovin paljon, esittämässäsi tarjontakäyrässä viivan mutkakohtia 500 euron jälkeen näyttäisi olevan vain muutama. Jos yksi toimija toimii sekä joustonpuolella että volyymipuolella, voi se joustoa hinnoittelemalla pyrkiä nostamaan syntyvää hintaa, jotta sen volyymitarjonta saisi mahdollisimman korkean hinnan.

Hinnan vaihtelua sinänsä en pidä suurena ongelmana niin kauan kun piikkejä on näinkin vähän. Esim. Tuo 5.1. päivän poikkeuksellinen ennätyskorkea keskihinta nosti edeltävän 12 kuukauden verollista keskihintaa vain 0,3 c/kWh. Suomi on tässäkin penkkiurheilukansaa, ennätykset kiinnostavat ja saavat huomiota enemmän kuin pitkän aikavälin keskimääräinen tuloskunto.
Jan Holm
Kirjoittaja olettaa, että sähköntuottajat toimivat aina rehdisti ja tarjoavat tuotantoa markkinoille hinnalla, joka sisältää tuotantokustannukset ja kohtuullisen katteen. Nykyinen järjestelmä kuitenkin mahdollistaa hinnan vedättämisen, kun tuotannosta on niukkuutta. Siten ei voida olla varmoja, että hintakattoesimerkissä
markkinoilta jäisi välttämättä puuttumaan 200 MW tehoa. Voi hyvin olla, ja etenkin kun hintakatto on asetettu esimerkin tapaan melkoisen korkealle niin hyvin todennäköisesti onkin niin, että oikeasti kapasiteettia olisi kyllä käytettävissä ja tuotantokulut+kohtuullinen kate laskutettavissa, mutta sähköntuottaja käyttääkin markkinamallia hyväkseen ja tarjoaa kapasiteettia kohtuuttomalla hinnalla, jolloin näyttää siltä, että tuotannosta olisi pulaa. Toisaalta "yllättävät" voimalaitosten tekniset ongelmat kovan kulutuksen aikana varmistavat spot-hinnan raketoimisen.

Selvää on, että sähköntuottaja ei halua tätä markkinamallin ominaisuutta korjattavan. Pitää kuitenkin muistaa, että sähkön hinnalla on suuri merkitys esimerkiksi teollisuuden investointeihin kuluttajien kukkaron lisäksi. Siten valtavan suuresta hintavaihtelusta tulee päästä eroon. Euroissa laskettavat kilowattituntihinnat eivät palvele ketään, ja aivan liian volatiilin sähkönhinnan varaan ei voi kannattavuuslaskelmia perustaa. Olosuhderiippuvaisella energiantuotannolla on toki merkittävä rooli hintavaihteluun ja sen takia säätövoimaa tarvitaan kipeästi lisää. Pahitteeksi ei olisi myöskään sähköntuottajia koskevan säätelyn lisääminen, jotta esimerkiksi tuulituottajat eivät pääse poimimaan ainoastaan rusinoita pullasta ulkoistaen riskit ja jouston kuluttaja-asiakkaille, kun luonnonolosuhteet eivät takaa luotettavaa sähköntuotantoa. Sähkömarkkinamalli on toiminut hyvin vakaan sähköntuotannon aikakaudella, mutta ne ajat alkavat olla takanapäin, ikävä kyllä.
Ville Karttunen
Erinomainen kirjoitus!

Pay-as-cleared -mallista voisi vielä nostaa esille sen, että se myös kannustaa investoimaan mahdollisimman edullisiin tuotantomuotoihin, joiden myyntikate on suurin. Näin mallissa on sisäänrakennettuna mahdollisimman alhaista hintaa vahvistava insentiivi.

Hintakatosta huomio, että se mainittujen ongelmien lisäksi veisi pohjan pois vaihtoehtoiskustannukseen perustuvalta hinnoittelulta. Vesivoimatuottajan kannattaisi siis ajaa vesivarastot tyhjäksi heti, kun hinta osuisi kattoon eikä säästää myöhemmäksi. Näin voisi käydä, että talven pakkasille varattu vesi olisikin käytetty jo syksyllä. Riski sähköpulasta kasvaisi hintakatosta myötä.
Esa J
Tämän maan sähköverkko on rakennettu jo sotien jälkeen " meidän isiemme" kovalla työllä. Nyt sitten on verkko kertaalleen myyty nopeitten voittojen toivossa ulkomaalaisille. Nyt sitten kun katsoo niin taitaa meidän valtion omistuksessa esim fortumilla olla edelleen näppinsä pelissä.
Minusta kaikille suomalaisille kuuluu aina sama hintainen sähkö, vesi, nämä ovat jokaisen suomalaisen ansaittu perusta tasa-arvoiseen hinnoitteluun eikä voiton hakuiseen kusetukseen päivittäisessä peruselämän toiminnoissa . Nämä asiat eivät saa olla keinottelu kohde omaa kansaa kohden. Järjetöntä toimintaa ja erittäin lyhytnäköistä politikointia joka iskee omaan nilkkaan!.