Blogit

Markkinat Omakynä Antti Kohopää

Kiitos suomalaisille europarlamentaarikoille

29.02.2024, kello 10:39

EU-matrixin tuottaman datan perusteella suomalaiset parlamentaarikot ovat vaikutusvaltaisempien...

Markkinat Omakynä Jukka Leskelä

Ukraina tarvitsee edelleen tukemme

23.02.2024, kello 10:05

Tasan kaksi vuotta sitten Venäjä hyökkäsi massiivisesti Ukrainaan tavoitteena vaihtaa poliittinen...

Omakynä Tuotanto Petri Sallinen

Mitä yhteistuotannolle pitäisi tehdä?

22.02.2024, kello 10:19

Sähkön ja lämmön yhteistuotanto on suomalaisen energia-alan menestystarina. Kun sähköä tuottavan...

Sähkövuosi 2023:

Sähköistyminen käy säästöliekillä

12.01.2024, kello 10:10

Teksti Petri Sallinen | Kuva Scanstockphoto

Sähköistyminen käy säästöliekillä

Suomalaisella teollisuudella ei mene hyvin. Teollisuuden sähkönkäyttö väheni viime vuonna kuusi prosenttia vuoteen 2022 verrattuna. Viimeisten kahden vuoden aikana teollisuuden sähkönkäyttö on laskenut kaikilla sektoreilla.

Suomi käytti viime vuonna sähköä 80 terawattituntia. Tämä on kaksi prosenttia vähemmän kuin vuonna 2022. Näin vähän Suomessa ei ole käytetty sähköä kertaakaan 2000-luvulla.

Yhteiskunnan sähköistymisestä intoillaan paljon. Ainakaan vielä kaiken kattava sähkönkäytön lisääntyminen ei näy teollisuudessa eikä juuri muuallakaan yhteiskunnassa. Jos viime vuoden kolme viimeistä kuukautta olisivat olleet lämpötiloiltaan normaaleita tai normaaleja lämpimämpiä, olisi sähkönkäyttö vähentynyt vieläkin enemmän kuin mitä tilastot nyt kertovat.

Viime vuoden kolme viimeistä kuukautta olivat koko maassa hyytäviä. Pakkasta ei etelässäkin reippaasti ja pakkasjakso kesti pitkään. Sähköä kului tavallista enemmän ainakin lämmitykseen. Suomen sähkölämmitetyt kodit haukkaavat parhaimmillaan 5000 megawatin tehon, joten sähköjärjestelmän kannalta ei ole yhdentekevää, mitä kodeissa tapahtuu.

Viime vuoden alussa suomalaisten mielissä vaikuttivat vielä vuonna 2022 käynnistetyn Astetta alemmaksi -kampanjan opit. Kun kansakunta käyttää sähköä hillitysti, näkyy tämä alkuvuoden sähkönkäyttötilastoissa. Saattaa olla, että joidenkin toimia opit ohjaavat nyt pysyvästi.

Vanha jako murtuu

Perinteiseen tapaan Suomen sähkökakusta puolet on käyttänyt teollisuus. Toinen puolikas on kulunut kotitalouksien, palvelusektorin ja maatalouden tarpeisiin. Vielä 2000-luvun alussa teollisuus käytti hieman enemmän sähköä kuin muu yhteiskunta.

Viime vuonna vanha kakunjakoperiaate päätyi kierrätykseen. Teollisuuden osuus kakusta on enää 42 prosenttia — energiaksi muutettuna 33 terawattituntia. Teollisuus vähensi sähkönkäyttöään reippaasti: kuusi prosenttia. Teollisuuden sähkönkäytön huippuvuosista 2006 ja 2007 on tultu melkoisesti alaspäin. Tuolloin teollisuudessa kului 48 terawattituntia sähköä. Noihin aikoihin sijoittuu myös metsäteollisuudessa alkanut rakennemuutos.

Teollisuustoimialoista metsäteollisuus on suurin sähkönkäyttäjä. Metsäteollisuudessa sähköä kului viime vuonna sähköä 14,4 terawattituntia (18 %), metalliteollisuudessa 8 terawattituntia (10 %) ja kemianteollisuudessa 6,4 terawattituntia (8 %). Muun teollisuuden sähkönkäyttö oli vajaat viisi terawattituntia.

Viime vuoden suurin pudottaja oli metsäteollisuus, jonka sähkönkäyttö supistui peräti kahdeksan prosenttia. Metsäteollisuus käytti sähköä viime vuonna enää 14,4 terawattituntia. Tämä on 1,2 terawattituntia vähemmän kuin vuonna 2022 ja kolme terawattituntia vähemmän kuin vuonna 2021.

Metsäteollisuudessa sähkönkäytön väheneminen on pitkän aikavälin trendi. Tämä tarkoittaa sitä, että valmistuksessa paljon sähköä syövät tuotteet eivät enää mene kaupaksi.

Teollisuuden ulkopuolinen sektori — asuminen, maatalous ja palvelut — käyttivät sähköä viime vuonna 47 terawattituntia. Tämä on hitusen (0,4 %) enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Suomalaisen sähkönkäytön huippuvuosina 2006 ja 2007 teollisuuden ulkopuolisella sektorilla sähköä käytettiin 42 terawattituntia.

Teollisuuden ulkopuolisella sektorilla eniten sähköä kului asumisessa ja maataloudessa. Sektorin osuus oli 25 terawattituntia. Palvelut ja rakentaminen käyttivät sähköä 19 terawattituntia.

Suomalainen sähkö puhdistuu

Suomalainen sähköjärjestelmä pesi naamansa ja varpaanvälinsä lopullisesti viime vuonna. Puhdasta sähköä tuotettiin enemmän kuin koskaan aikaisemmin ja sähköntuotannon hiilidioksidipäästöt romahtivat. Silti suomalainen sähkö oli Euroopan toiseksi halvinta.

Suomessa tuotetusta sähköstä 94 prosenttia on nyt päästötöntä. Viime vuonna sähköntuotannon hiilidioksidipäästöt laskivat 38 prosenttia vuoteen 2022 verrattuna. Viimeisten viiden vuoden aikana sähköntuotannon hiilidioksidipäästöt laskivat 65 prosenttia ja vuoteen 2010 verrattuna 87 prosenttia.

Euroopassa sähköntuotannon puhtautta mitataan sillä, miten monta grammaa hiilidioksidia pääsee ilmaan tuotettua kilowattituntia kohti. Viime vuonna yhtä suomalaista kilowattituntia kohti ilmakehään pääsi 33 grammaa hiilidioksidia. EU-maiden keskiarvo on 251 grammaa kilowattituntia kohti.

Sähköntuotannon puhdistumisesta vastaavat ydinvoima, tuulivoima ja vesivoima. Viime vuonna ydinvoiman osuus suomalaisesta sähköntuotantopaletista oli 41 prosenttia (32,8 TWh), vesivoiman 18,8 prosenttia (15 TWh) ja tuulivoiman 18,1 prosenttia (14,5 TWh). Kaikki kolme tuotantomuotoa kasvattivat osuuttaan.

Ydinvoimalaitokset tuottivat viime vuonna sähköä 35 prosenttia enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Tuulisähkön osuus kasvoi 25 prosentilla ja vesivoiman 12,6 prosentilla.

Ydinsähkön kasvua selittää Olkiluoto 3:n valmistuminen. Se on tuottanut huhtikuusta lähtien sähköä lähes tauotta. Vaikuttaa silta, että Olkiluoto 3 on kelpo mylly. Yleensä uusissa laitoksissa on paljon viriteltävää ennen kuin ne toimivat luotettavasti.

Tuulisähkön kasvua vauhdittaa hengästyttävän ripeä investointitahti. Viime vuonna tuulivoimalaitosten teho kasvoi 1280 megawatilla. Koska suurin osa tuulivoimalaitoksista rakennetaan kesäisin, ovat ne tuotantokunnossa vasta vuoden viimeisten kuukausien aikana. Tuulivoimatilastoissa uusien laitosten tuottama sähkö näkyy täysimääräisesti vasta seuraavana vuonna.

Viime vuoden tuulivoimatilastoja selittävät ennen kaikkea vuonna 2022 valmistuneet uudet laitokset. Ne toivat markkinoilla uutta tehoa huimat 2200 megawattia. Vuosi 2023 ei ollut erityisen hyvä tuulivuosi. Lisäksi kantaverkon rakentamistyöt rajoittivat uusien tuulivoimalaitosten kytkemistä verkkoon.

Uusia vesivoimalaitoksia ei Suomeen saa rakentaa. Jos tehot kasvavat, tapahtuu se vanhojen voimalaitosten tehonkorotusten avulla. Yleensä vesivoimalaitosten sähkösaalista selittää vesivuosi, eli se, kuinka paljon vettä laitosten turpiineille on tarjolla.

Viime vuosi oli hyvä vesivuosi — normaalia vesivuotta parempi. Tosin kukaan ei taida tietää tarkasti, mitä normaali vesivuosi tarkoittaa.

Tuontia ja vientiä kotimarkkinoilla?

Tavaroiden ja palveluiden vapaa liikkuvuus on osa Euroopan unionin perusperiaatteita. EU-alue on kaikkien eurooppalaisten yritysten kotimarkkina, jossa markkinaehtoisuus ja tuotannontekijöiden optimointi ohjaavat toimintaa. Tästä huolimatta Suomeen tuodaan yhä sähköä Ruotsista ja sitä viedään Viroon. Tämän logiikan perusteella sähköä pitäisi tuoda myös Rovaniemeltä Helsinkiin ja sitä voitaisiin viedä Lappeenrannasta Turkuun.

Puheet sähköomavaraisuudesta ovat nekin omituisia ja sopivat huonosti yhteismarkkinoita kurkottelevaan Eurooppaan. Omavaraisuus on jotain sellaista, että silloin voidaan tulla toimeen ilman naapureita. Suomi — ja kaikki EU-maat — ovat kuitenkin entistä riippuvaisempia toisistaan ja yhteisistä sähkömarkkinoista. Yhteismarkkinoiden perusajatushan on se, että hyödynnetään yhteiset resurssit mahdollisimman tehokkaasti. Käydään kauppaa joka päivä ja joka tunti — ostetaan sähkö aina sieltä, mistä se halvimmalla irtoaa.

Mitä sähköomavaraisuus tarkoittaa silloin, kun Pohjoismaat tai koko EU-alue on kotimarkkina? Tarkoittaako se sitä, että omavaraisuus paranee, kunhan uusia voimalaitoksia ilmaantuu kotimarkkinoiden mihin tahansa kolkkaan? Tarvitseeko Suomessa olla enää huolissaan siitä, että sähköä tuodaan aika ajoin Ruotsista vai pitäisikö tamperelaisen sähkökauppiaan olla huolissaan siitä, että tuontiriippuvaisuus Oulusta on kasvussa?

Kun eurooppalaisia sähkömarkkinoita hahmoteltiin 1990-luvun alussa, vannottiin markkinaehtoisuuteen, tehokkuusajatteluun ja yhteisten tuotannontekijöiden optimaaliseen käyttöön. Sähköä tuottavien voimalaitosten visioitiin sijoittuvan yhteismarkkinoilla aina sinne, mihin niitä on edullisinta rakentaa, missä rahan ja työvoiman hinta ovat halvimmat ja missä poliittiset riskit ovat pienimmät. Tällaisessa ajattelussa oleellista ei ole voimalaitosten maantieteellinen sijainti, vaan niiden rakentamisen ja käytön edullisuus. Suomalaiset voimantuottajatkin arvelivat rakentavansa voimalaitoksia esimerkiksi Espanjaan, jos se olisi kannattavaa liiketoimintaa.

Vuonna 2023 sähköä tuodaan ja viedään yhä sujuvasti Suomen rajojen yli aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mihin EU:n yhteisiä sähkömarkkinoita tarvitaan, jos protektionistiset käsitteet elävät, voivat hyvin ja lihovat — ja samalla EU:n jäsenmaat kehittävät kilvan kansallisia viritelmiä oman kansallisen tuotantonsa vahvistamiseksi?

Jäävätkö EU:n yhteiset sähkömarkkinat ylätason ideaksi, jonka sisälle leivotaan uudestaan kansallisia markkinoita ja kansallista omavaraisuusajattelua — eikös tässä hommassa alun perin pitänyt optimoida eurooppalaiset energiantuotannon resurssit, joilla vahvistetaan energiaa käyttävän eurooppalaisen teollisuuden kilpailukykyä globaaleilla markkinoilla?

 

Fossiilisten kuolemantanssi

Kivihiilen käyttö sähköntuotannossa puolittui viime vuonna. Tämä enteilee sitä, että kivihiilen käyttö sähköntuotannossa loppuu vuoteen 2025 mennessä. Turpeen käyttö supistui 35 prosentilla. Maakaasun osuus sähköntuotannossa oli enää 0,8 prosenttia.

Päästöjä aiheuttavilla polttoaineilla sähköä tuotettiin viime vuonna kaksi terawattituntia vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Fossiilipolttoaineiden käytön väheneminen on yksi selitys sähköntuotannon hiilidioksidipäästöjen supistumiselle.

Fossiilipolttoaineiden tuonti Suomeen vähenee, mutta maakaasun merkitys säilyy huoltovarmuuspolttoaineena. Näillä näkymin Meri-Porin kivihiilivoimalaitos on poistumassa markkinoilta kevään aikana, jonka jälkeen se siirtyy reserviin.

Fossiilisten polttoaineiden käyttö keskittyy sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksiin. Samasta syystä yhteistuotantolaitosten jauhaman sähkön kilpailukyky on heikko. Kalliit päästöoikeudet tekevät tehtävänsä. Viime vuonna yhteistuotantolaitokset tuottivat sähköä 20 prosenttia vähemmän kuin vuotta aikaisemmin.

Yhteistuotantolaitokset ovat polttolaitoksia. Niissä voidaan polttaa fossiilisten polttoaineiden lisäksi jätteitä ja biopolttoaineita. Kaikenlainen polttamiseen perustuva sähköntuotanto väheni viime vuonna — myös biopolttoaineiden käyttö.

Biomassoilla tuotettiin sähköä viime vuonna kymmenen terawattituntia. Vuotta aikaisemmin biomassoilla saavutettiin 12,2 terawattitunnin viipale. Vuoden 2021 biomassasaalis oli 13,4 terawattituntia.

Vaikka biomassojen polttaminen energiaksi on kansainvälisessä ilmastopolitiikassa hyväksytty keino vähentää fossiilisten polttoaineiden käyttöä, näyttää polttamiseen perustuvien tekniikoiden käyttö suomalaisessa sähköntuotannossa supistuvan. Aika ajoin metsäteollisuus on huolissaan siitä, että energiayhtiöt änkeävät kuokkimaan samoille apajille metsäteollisuusyritysten kanssa. Metsäteollisuus pelkää, että tämä nostaa puun hintaa. Tilastojen perusteella huoli on kuitenkin turha.

Vienti kasvoi — tuonti supistui

Tilastollisesti maiden rajojen ylitse käytävä sähkökauppa on tuontia ja vientiä. Monen energiayhtiön näkökulmasta pohjoismaiset markkinat ovat kuitenkin kotimarkkinat. Sitä paitsi lähes kaikki Suomessa tuotettu sähkö vaihtaa omistajaa yhteispohjoismaisessa sähköpörssissä.

Viime vuonna sähkön nettotuonti — tuonnin ja viennin välinen erotus — supistui 11 terawattituntia (86 prosenttia). Nettotuonti vuoden lopussa oli 1,8 terawattituntia. Nettotuonti väheni, koska Suomessa otettiin käyttöön tukku uusia voimalaitoksia.

Sähköjärjestelmä ei kuitenkaan toimi siten, että ensin sähköä tuotetaan suomalaisilla voimalaitoksilla niin paljon kuin niistä irtoa, jonka jälkeen loput ostetaan pohjoismaisilta markkinoilta.

Sähköä liikkuu rajajohdoissa joka tunti ja joka päivä: Suomeen ja Suomesta pois. Liikkeisiin vaikuttaa hinta. Sähkö ostetaan aina sieltä, missä se on halvinta ja missä sitä on tarjolla. Suomeen voidaan ostaa sähköä Ruotsista samalla, kun sitä myydään Viroon tai Viron kautta muihin Baltian maihin.

Tilastot vahvistavat periaatteen. Sähköä tuotiin Suomeen viime vuonna 9,6 terawattituntia ja vietiin 7,8 terawattituntia. Suurin tuontimaa oli Ruotsi, josta sähköä tuotiin 9,2 terawattituntia. Eniten sähköä vietiin Viroon: 7,9 terawattituntia.

Ajoittain Suomessa tuotettu sähkö oli hinnaltaan sopivaa vietäväksi myös Ruotsiin ja Norjaan. Ruotsiin sähköä liruteltiin viime vuoden aikana 0,8 terawattituntia ja Norjaan 0,015 terawattituntia. Virosta (0,05 TWh) ja Norjasta (0,4 TWh) sähköä tuotiin pari hyppysellistä.

Viime vuoteen asti Suomi oli EU-maista suurin sähköntuoja, kun tuontimäärät suhteutetaan Suomessa käytettävään sähkömäärään.

Lisää tilastotietoa on tarjolla täällä.

Minkälainen oli tuulivoimavuosi 2023 — se selviää täältä!

Miten ja miksi sähön hinta loikkii — vastauksia on tarjolla täällä!

#sähkömarkkinat #sähkönkäyttö
Jaa artikkeli:
Vastuullista journalismia

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakkolliset kentät merkitty *

Kommentit ()

Ei kommentteja