Siirtohinnat kestävät vertailun

08.06.2022, kello 10:57

Sähkön veroton siirtohinta oli Suomessa 5,2 senttiä kilowattitunnilta vuonna 2021. Eurostatin tilastojen mukaan tämä on selvästi vähemmän kuin kaikkien Euroopan maiden keskihinta (6,58 s/kWh) ja kaikkien EU-maiden keskihinta (6,17 s/kWh).

Ero kalleimman ja halvimman eurooppalaisen siirtohinnan välillä on melkoinen. Kalleinta sähkön siirtäminen on Belgiassa (10,5 s/kWh) ja halvinta Pohjois-Makedoniassa (1,98 s/kWh).

Halvimpien maiden joukkoon kuuluvat Kosovo, Bulgaria, Kypros, Malta, Kreikka ja Turkki. Näissä maissa sähkön siirtäminen maksaa alle kolme senttiä kilowattitunnilta.

Viiden sentin kerhossa

Suomi sijoittuu hintavertailussa viiden sentin kerhoon. Viiden sentin kerhossa korkeinta hintaa maksetaan Latviassa (5,49 s/kWh) ja alhaisinta Tanskassa (5,1 s/kWh). Suomen keskihinta (5,2 s/kWh) on viiden sentin kerhossa toiseksi halvin. Kerholaisista Ruotsissa, Liettuassa, Ranskassa ja Latviassa sähkön siirtämisestä maksetaan enemmän kuin Suomessa.

Pohjoismaissa sähkön siirtohinta on lähes sama Norjaa lukuun ottamatta. Suomessa ja Ruotsissa sähkönsiirron keskihinta on 5,2 senttiä kilowattitunnilta — Tanskassa hinta on 5,1 senttiä.

Vanhoista Länsi-Euroopan maista Norja on selvästi halvin. Norjassa sähkönsiirto maksaa vain 3,7 senttiä kilowattitunnilta.

Kymmenessä Euroopan maassa sähkönsiirto maksaa kuusi senttiä tai enemmän kilowattitunnilta. Kalleimmat kolme maata ovat Belgia (10,5 s/kWh), Lichtenstein (9,34 s/kWh) ja Irlanti (8,85 s/kWh). Saksassakin hinta on yli kahdeksan senttiä kilowattitunnilta.

Seitsemän sentin sarjassa ovat Luxemburg, Espanja sekä Alankomaat. Kuuden sentin tuntumassa viihtyvät Itävalta ja Italia.

Mistä suuret hintaerot Euroopan maiden välillä johtuvat, Energiaviraston verkkojohtaja Veli-Pekka Saajo?

— Kaikissa Euroopan unionin jäsenmaissa jakeluverkkotoimintaa valvoo kansallinen viranomainen. Regulaattorit ovat poliittisesta päätöksenteosta riippumattomia viranomaisia, joten poliittisesti siirtohintoja ei ainakaan voi ohjata. Sähkönsiirrolle ei esimerkiksi voi asettaa hintakattoa.

Saajon mukaan kaikki EU-maiden siirtohinnat perustuvat jakeluverkkotoiminnassa syntyviin kustannuksiin.

— Kansallisten viranomaisten valvontamenetelmissä on toki eroja. Esimerkiksi Pohjoismaissa viranomaiset ovat määrittäneet ainoastaan menetelmät, joilla verkkoyhtiöitä valvotaan. Joissakin EU-maissa viranomainen määrittelee tarkasti myös siirtohinnan.

Valvontamenetelmien erot eivät kuitenkaan selitä siirtohintojen suuria eroja. Todennäköisempi syy on maiden väliset muut erot ja olosuhteet, joissa paikalliset jakeluverkkoyhtiöt toimivat.

Joissakin maissa sähkön toimitusvarmuuteen on haluttu panostaa muita maita enemmän. Tämä näkyy mm. sähköverkkojen teknisissä omaisuuksissa. Esimerkiksi Italian sähköverkko on suhteellisen alkeellinen suomalaiseen sähköverkkoon verrattuna.

Kehittyneempi tekniikka on kalliimpaa ja tämä näkyy siirtohinnoissa, koska siirtohinnoittelu perustuu sähköverkkojen rakentamisesta ja käytöstä aiheutuviin kustannuksiin. Toiminnan tehokkuus ja vakiintuneet rakennustavat voivat myös vaikuttaa kustannusten muodostumiseen.

#energiatalous #sähköverkot

Jaa artikkeli: