Sähkövarastoille olisi tarvetta

Taustalla tehomaksut, varttimarkkina ja reservimarkkinat

17.06.2025, kello 13:31

Teksti Heikki Jaakkola | Kuva Scanstockphoto

Suomeen kaavaillaan useita uusia megawattiluokan sähkövarastoja. Uusiutuviin energialähteisiin tukeutuvassa ja piakkoin varttimarkkinaan siirtyvässä järjestelmässä varastojen tarve on ilmeinen.

Yksi sähkövarastojen rakentamiseen erikoistuneista toimijoista on Pohjanmaalla syntynyt Cactos, jonka toimitusjohtaja Oskari Jaakkola jakaa asiakkuudet kahteen ryhmään. Toinen ryhmä haluaa sähkövaraston "mittarin eteen" eli haluaa osallistua varaston avulla reservi- ja tuntimarkkinoille käyttämättä sähköä itse. Varastojen kapasiteetti on tällöin useita megawattitunteja — joskus kymmeniä megawattitunteja.

"Mittarin taakse" varastoja haluavat asiakkaat ovat sähköä käyttäviä teollisuuslaitoksia, maatiloja tai muita isohkoja sähkönkäyttäjiä. Niiden sähkövarastot ovat kapasiteetiltaan yleensä sadasta kilowattitunnista joihinkin megawattitunteihin. Nämä asiakkaat varastoivat usein itse tuottamaansa aurinkosähköä, osallistuvat reservimarkkinoille ja hyödyntävät pörssisähkön halpoja tunteja.

Iso motiivi monille asiakkaille on mahdollisuus lisätä omaa tehonottoa päivittämättä liittymää.

— Ajoittaiseen kohonneeseen tehontarpeeseen vastaaminen voi olla edullisempaa oman sähkövaraston avulla kuin liittymää vahvistamalla.

Jaakkola kertoo seuraavansa aitiopaikalta yhteiskunnan sähköistymistä. Verkkoon on ilmestynyt useita uusia sähkön suurkäyttäjiä, joiden tehontarve vaihtelee rajusti. Yksi esimerkki näistä ovat kaukolämpöyhtiöiden sähkökattilat, joilla lämpöä on tuotettava mahdollisimman tehokkaasti halpojen tuntien aikana.

Toisena esimerkkinä Jaakkola näkee raskaan liikenteen sähköistymisen. Akkujen lataamisen on täälläkin tapahduttava nopeasti, mikä edellyttää suurta energiamäärää ja ottotehoa.

— Sähkörekan latauksen pitäisi tapahtua kuskin tauon aikana, koska ajoaikaa ei haluta pidentää ylimääräisellä luppoajalla.

— Lataus edellyttäisi suurta tehoa usein alueilla, missä verkko ei ole kovin vahva.

Tehopiikkejä syntyy myös satamissa. Jaakkolan mukaan maasähkön riittävyys isojen risteilijöiden hyttitoimintoihin satamassaolon aikana tekee jo nyt tiukkaa. Jos suunnitelmat "sähkölaivoista" toteutuvat, ovat satamien sähköjärjestelmät isojen päivitysten edessä.

Suomen verkko suhteellisen vahva

Kehitys heittää kovan haasteen suomalaisille sähköverkoille. Etelä-Suomessa uusien suurten sähköliittymien toteuttaminen kestää tällä hetkellä noin kaksi vuotta. Tämä hidastaa myös sähkövarastojen rakentamista. Monissa muissa EU-maissa viive on tuplasti pitempi. Esimerkiksi kelpaa Hollanti, missä lämmitys on vasta siirtymässä kaasun polttamisesta sähköön. Hollannin sähköverkkoja ei ole suunniteltu kestämään kasvava sähkönkäyttöä.

— Suomessa sähköverkko on jo nyt suhteellisen vahva, koska olemme varautuneet kotien ja saunojen lämmittämiseen sähköllä.

Sähkömarkkinat kuitenkin muuttuvat vauhdilla myös Suomessa. Muutokset eivät ainakaan vähennä kiinnostusta sähkövarastoja kohtaan.

Siirron hinnoittelussa tehomaksujen käyttöä ollaan näillä näkymin laajentamassa myös pienempiin asiakkaisiin. Lisäksi pörssisähkö on siirtymässä varttimarkkinaan.

Cactoksen näkökulmasta tehomaksujen laajenemisen merkitystä vähentää se, että suuremmat teolliset asiakkaat ovat pitkälti tämän piirissä jo nyt. Kotiakkujen mittakaavassa tilanne on kuitenkin toinen.

Hurjia tasemaksuja

Pörssisähkö on siirtymässä varttimarkkinaan näillä näkymin vuoden loppupuoliskolla. Taseselvityksissä ja osalla reservimarkkinoita tämä on jo otettu käyttöön, mikä on nelinkertaistanut tasejaksojen määrän. Aikaikkunan kaventaminen on täsmentänyt tuotannon ja kulutuksen seurantaa, mutta lisännyt samalla selvityksiin liittyvää työtä ja kustannuksia.

Varttimarkkinaan siirtyminen haastaa tuuli- ja aurinkosähkön tuottajia. Tuotantoa on vaikea ennustaa vartin tarkkuudella. Ennustevirheet saattavat käydä kalliiksi. Siksi varastoon säilötty sähkö voi monessa tapauksessa olla enemmän kuin tarpeellista.

— Virhe viidentoista minuutin ennusteessa on voinut johtaa tasesähkössä jopa 10 000 e/MWh kustannuksiin ja viedä pieneltä yritykseltä puolen vuoden tuoton, Jaakkola huomauttaa.

Eniten huolta markkinoilla on Jaakkolan mukaan herättänyt siirtyminen flow base -kapasiteettilaskentamenetelmään, jolloin sähkö voi siirtyä kalliimmalta hinta-alueelta halvemmalle. Uudistuksen tavoite on tehostaa siirtokapasiteetin käyttöä.

— Muutosta on kritisoitu, koska tämän on nähty vaikeuttavan hintaennusteiden laatimista.

Liittymismaksujen osuus suuremmaksi

Nimellisteholtaan yli 30 MW:n sähkövarastot tullaan jatkossa liittämään 400+110 kV tai 400 kV -sähköasemiin. Fingridin asiakaspäällikkö Onni Härmä toteaa, että sähkövarastojen rakentaminen voi johtaa jakeluverkoissa isoihin vahvistustarpeisiin ja aiheuttaa kantaverkossakin miljoonien tai kymmenien miljoonien eurojen investointitarpeen.

— Samalla sähkövarastot kuitenkin tehostavat koko järjestelmää vakauttavia reservimarkkinoita ja tuovat joustoja sähköjärjestelmään.

Fyysisen siirtokapasiteetin ja verkkokomponenttien ohella järjestelmä edellyttää jatkuvasti yhä enemmän automaatiota, mittausta ja datan mylläämistä. Tällä kaikella on hintansa. Riskinä on sähköverkon kehittyminen niin sofistikoituneeksi, että kaikilla ei ole lopulta varaa pysyä siinä.

Periaatteessa sähköverkkojen kehittämisen kustannukset peritään siirtomaksuina, mutta Fingrid pyrkii kasvattamaan aiheuttamisperiaatteen mukaisesti myös liittymismaksujen osuutta siirtomaksuissa.

Tähän asti liittymismaksut on määritelty pelkän jännitetason ja liitynnän tyypin perusteella. Jatkossa liittymismaksun suuruuteen vaikuttaa myös liittymä teho.

— Liittymismaksu-uudistus vaatii vielä tiiviitä keskusteluja viranomaisten kanssa, mutta Fingridin tahtotilana on yhä edistää sen implementointia.

Sähkövarastojen maksukohtelua tarkoitus tiukentaa

Sähkövarastojen maksukohtelua haluttaisiinkin tiukentaa. Tähän asti niiltä on peritty kantaverkkomaksuissa vain otetun ja annetun energian määrästä lasketut energiamaksut. Elokuun alussa niihin lisätään uutena komponenttina tehomaksu, jonka suuruus on puolet voimalaitosten tehomaksusta. Energiaviraston uusi linjaus sallii tämän.

Maksuilla halutaan kannustaa investoimaan verkon kannalta tarkoituksenmukaisesti. Siirron olennainen ongelma on sähkön tuotannon sijoittuminen pohjoiseen ja länteen, kun taas kulutusta on eniten etelässä.

— Liittymismaksujen avulla sähkön tuotantoa ja kulutusta kannustetaan sijoittumaan lähemmäs toisiaan.

Härmä toteaa, että asiassa ei voida täysin onnistua.

— Fingridin maksupolitiikka ei voi ratkaista sitä, että Etelä-Suomesta on vaikea löytää tilaa tuuli- ja aurinkosähkön valtavalle lisärakentamiselle.

#energiamarkkinat #sähköntuotanto #uusiutuva energia