Industrial Accelerator Act:

Vauhtia teollisuudelle, irti hiilestä — ohjaus keskittyy

06.03.2026, kello 14:22

Teksti Petri Sallinen | Kuva Scanstockphoto

Euroopan teollisuuden kilpailukyky kuntoon, irti hiilestä, lupaprosessit sujuviksi ja kotimaisuus kunniaan. Tätä kaikkea ”EU:n uusteollistumisen toimenpideohjelma” (Industrial Accelerator Act) tavoittelee. Teollisuuspolitiikan perustat muuttuvat, kun markkinaehtoisuus vähenee.

Eurooppalaisella teollisuudella ei mene hyvin. EU:n rapautuvalle kilpailukyvylle on tehtävä jotain, geopolitiikan haittavaikutuksia on torjuttava ja riippuvuuksia Kiinan ja Yhdysvaltojen kaltaisista toimijoista on ripeästi vähennettävä. Tähän pyrkii EU-komission laatima Industrial Accelerator Act, joka liittyy komission vuosi sitten julkaisemaan Clean Industrial Deal -pakettiin.

Äkkiseltään uusi esitys ei kuulosta radikaalilta. Näistähän on puhuttu jo vuosia. Kun paketin kansi avataan kokonaan tarkempaa syynäystä varten, näyttää sisältö hyvinkin erilaiselta. Tämän tietää Energiateollisuus ry:n energiajärjestelmien johtava asiantuntija Heikki Lindfors.

— Industrial Accelerator Act -paketti esittelee joukon aivan uudenlaisia teollisuuspolitiikan periaatteita, joita ei aikaisemmin EU:ssa ole nähty. Tosin EU:n kilpailijamaissa sellaisia on jo käytössä. Kysymyksessä on vahva ja keskitetty kysynnän ohjaaminen, joka liittyy julkisiin hankintoihin ja valtiontukien käyttöön.

Lindforsin mukaan tämä on suora vastaus Donald Trumpin Yhdysvaltojen harjoittamalle kauppapolitiikalle. Samalla Kiinan kasvavaan rooliin valmistaudutaan.

— Euroopan unionissa tingitään markkinaehtoisesta toiminnasta ja edetään kohti keskitetysti johdettua teollisuuspolitiikkaa. Julkisissa hankinnoissa hinta ei ole enää ainoa kilpailuttamista ohjaava kriteeri, vaan sen rinnalle nousevat ”made in EU” ja vähähiilisyys -periaatteet.

Jotain uutta — jotain vanhaa

EU:n uudessa teollisuuspolitiikassa on ripaus menneiden aikojen tuttuja sävyjä. Aikoinaan Suomessakin julkisten hankintojen valtioavut määräytyivät ostettavien laitteiden kotimaisuusasteen mukaan. Amerikkalaisista komponenteista ja suomalaisesta peltikuoresta koostuvasta tietokoneesta saatiin kotimainen, kun peltikuoreen asennettiin kallis suomalainen Abloy-lukko. Tässä ajassa kotimaisuus tarkoittaa kuitenkin sitä, että suurin osa tuotteesta tai palvelusta on valmistettu EU:n alueella.

Eurooppalaisuus ei ole ainoa kriteeri, jota uuden ajan teollisuuspolitiikka suosii. Taustalla vaikuttavat yhä Euroopan unionin ilmastotavoitteet. Teollisuuspolitiikassa tämä tarkoittaa vähähiilisten tuotteiden suosimista julkisissa hankinnoissa ja julkisten tukien käytössä.

— Kaiken ytimessä on eurooppalaisen vähähiilisen teräksen, sementin ja alumiinin valmistus teollisten perustuotteiden osana. Näitä kutsutaan strategisiksi materiaaleiksi. Lisäksi tietyt vähähiiliteknologiat, kuten akut, aurinkopaneelit, tuulivoima, lämpöpumput ja sähköautot ovat strategisia teknologioita, Lindfors toteaa.

Oletuksena on, että eurooppalaista terästä valmistetaan tulevaisuudessa yhä enemmän puhtaasti tuotetulla vedyllä.

— Teräksen valmistuksessa otetaan käyttöön hiilijalanjälkimerkki, joka muistuttaa kodinkoneiden energiatehokkuusmerkintää. Teräksen vähähiilisyyden määrittelyä varten kehitetään laskentamenetelmät.

— Teräkselle laadittavaa hiilijalanjälkimerkintää voitaisiin käyttää muissakin strategisissa materiaaleissa, Lindfors huomauttaa.

Lindfors huomauttaa, että myös Kiinassa osataan valmistaa vähähiilistä ja samalla halpaa terästä. Uudella säätelyllä pidetään huoli siitä, että kiinalaisen vähähiilisen teräksen asema ei vahvistu EU:n markkinoilla. Tähän ohjaa ”made in EU” -määritelmä.

Energiateollisuus ry:b energiajärjestelmien johtava asiantuntija Heikki Lindfors huomauttaa, että markkinaehtoisuuden vähentäminen, investointien ja julkisten hankintojen keskitetty ohjaaminen sekä eurooppalaisuuden suosiminen tuovat myös riskejä esimerkiksi silloin, kun jonkun tuotteen hankintaa ei voi kunnolla kilpailuttaa tai jos eurooppalaisia valmistajia on vain yksi.

Kuuma peruna ja muutakin

Komissio on jokin aikaa sitten julkaissut esityksensä Industry Accelerator Actista. Tämän jälkeen se etenee nyt parlamentin ja neuvoston käsittelyyn. Yleensä tällaisten esitysten käsittely kestää noin vuoden. Muutoksia saattaa olla tiedossa.

Uusteollistumisen toimenpideohjelma on muutenkin ollut kuuma peruna. EU-komission esityksen julkistamista on siirretty eteenpäin monta kertaa.

Lindfors arvelee, että vähähiilisyysvaatimukset koskevat tulevaisuudessa teräksen, sementin ja alumiinin lisäksi myös muita materiaaleja, kuten kemikaaleja, ammoniakkia ja lannoitteita.

— Kaikki maatalouspolitiikkaan liittyvät asiat ovat EU:n sisällä kuitenkin vaikeita käsiteltäviä. Maatalouteen kohdistettujen vähähiilisyyden vaatimusten pelätään nostavan maataloustuotteiden hintaa. Toisaalta lannoitteita ja lannoitteiden valmistuksessa käytettävää ammoniakkia tuodaan yhä paljon Venäjältä.

Toimenpideohjelma sisältää myös mainintoja lupamenettelyjen helpottamisesta ja virtaviivaistamisesta. Lindforsin mielestä yhden luukun periaate on hyvä juttu, jota Suomen nykyinen hallitus on jo omilla toimillaan edistänyt.

— Uutena periaatteena toimenpideohjelmassa esitetään ”periaatteellista hyväksyntää” (tacit approval), joka tarkoittaa sitä, että hankkeelle voi saada luvan, jos viranomainen ei vastusta sitä määräaikaan mennessä.

Yhteisyrityksiä ja välivarastoja

EU:n ulkopuolisten riippuvuuksien syntymistä Industrial Accelerator Act -ohjelma hillitsee yhteisyritysten ja välivarastointivaatimusten avulla. EU:n ulkopuolelta EU:n alueelle tehtävät yli sadan miljoonan euron strategisten teknologioiden investoinnit on tulevaisuudessa tehtävä siten, että eurooppalainen toimija omistaa yrityksestä vähintään 51 prosenttia. Myös ulkomaisen työvoiman käyttöä kohteiden rakentamisessa ohjelma rajoittaa.

— Jos EU:n ulkopuolelta tuodaan runsaasti kriittisiä raaka-aineita, on niitä varten rakennettava välivarastoja EU:n alueelle, Lindfors kertoo.

Julkisissa hankinnoissa on otettava entistä tarkemmin huomioon ohjausjärjestelmien, hallinta ja valvontajärjestelmien (SCADA), etäyhteysjärjestelmien, palomuurien sekä kriittisen ohjelmistokehityksen sisältämät kyberriskit. Energia-alalla tämä voi tarkoittaa mm. sitä, että EU:n ulkopuolella valmistettu aurinko- tai tuulivoimalaitos voi sisältää tietojärjestelmiin tai mikropiireihin piilotetun ”tappokytkimen”, jonka avulla laitos voidaan matkojen päästä tehdä toimintakyvyttömäksi.

Miten tällaisia riskejä torjutaan?

— Yksi tapa on sulkea korkean riskin toimijat kokonaan kilpailutuksen ulkopuolelle, Lindfors toteaa.

Hiilen talteenotto mainittu!

— Industrial Accelerator Act ei erittele energiantuotantoteknologioita. Ainakin näennäisesti paketti on energiantuotannon kannalta teknologianeutraali, Lindfors toteaa.

Hiilentalteenottotekniikat ohjelma kuitenkin mainitsee. Lindforsin mielestä tämä sopii hyvin energiatoimialalle, kunhan hiilidioksidin talteenoton suosiminen ei johda tehottomaan toimintaan.

— Markkinaehtoisuuden vähentäminen, investointien ja julkisten hankintojen keskitetty ohjaaminen sekä eurooppalaisuuden suosiminen tuovat myös riskejä esimerkiksi silloin, kun jonkun tuotteen hankintaa ei voi kunnolla kilpailuttaa tai jos eurooppalaisia valmistajia on vain yksi.

Lindforsin mielestä Industrial Accelerator Act sisältää monta sudenkuoppaa, johon voi kompastua. Toisaalta julkisten hankintojen ohjailusta on kokemuksia menneisyydestä. Niistä voidaan ottaa oppia.

Riskeistä huolimatta energiatoimiala suhtautuu EU:n uusteollistumisen toimenpideohjelmaan ”varovaisen positiivisesti”.

— Paketissa on paljon tähän aikaan sopivia periaatteita. Parhaimmillaan EU:n sisäiset toimitusketjut saattavat toimia aikaisempaa paremmin.

Lindfors muistuttaa, että tähän aikaan kuuluvia huoltovarmuuden ja riippuvuussuhteiden kaltaisia asioita ei markkinaehtoisesti voi hinnoitella.

#energiatalous