Miten EU:n ennallistamisasetus vaikuttaa jokivesiin?

Vedet vapaiksi!

13.01.2023, kello 13:19

Teksti Petri Sallinen | Kuva Pekka Hannila

Vapaasti virtaavia jokia kohisee Euroopan unionin alueella 25 000 kilometriä nykyistä enemmän vuonna 2030. Näin tapahtuu, mikäli EU-komission ehdotus virtaavien jokien ennallistamista toteutuu.

Ennallistamisasetus on laaja paketti. Toteutuessaan se kattaisi jokien ja sisävesien lisäksi metsät, maatalousalueet, kaupunkiluonnon, meret ja erilaiset luontotyypit. Suomessa suurimman huomion ovat saaneet kuitenkin metsien ennallistaminen, vaikka EU-komissio arvioi kaikista ennallistamisen kustannuksista puolet kuluvan sisävesien ennallistamiseen.

Ennallistamisasetuksen taustalla vaikuttaa Green Deal -ohjelmasta johdettu EU:n biodiversiteettistrategia. Jo vuonna 2020 hyväksytty strategia on luonteeltaan poliittinen, johon kaikki unionin jäsenmaat ovat jo sitoutuneet. Strategian tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen ja luontokadon pysäyttäminen.

Ennallistamisasetus toteuttaa biodiversiteettistrategian tavoitteita. Asetus on sellaisenaan jäsenmaista pakottava, kuten EU:n asetukset yleensäkin. Asetuksista ei muotoilla kansallista lainsäädäntöä, kuten direktiiveistä muotoillaan.

Komission asetusehdotusta edelsi joukko vapaaehtoisia suosituksia, mutta ne eivät kuitenkaan johtaneet käytännön toimintaan jäsenmaissa komission toivomalla tavalla.

Perinteistä laajempi tulokulma

Ennallistamisasetuksen toimeenpano edellyttää elinympäristöjen ja lajistojen tilan parantamista. Asetuksen näkemys ennallistamisesta on selvästi laajempi kuin miten ennallistaminen on tähän asti Suomessa koettu.

Käytännöllisiä toimia olisi tehtävä suojelualueilla, mutta myös niiden ulkopuolella. Sitä varten jokaisen jäsenmaan on laadittava ennallistamissuunnitelma. Suunnitelman sisältämien toimenpiteiden toteutumista on seurattava ja niistä on raportoitava EU-komissiolle.

Kohteena luonnontilaisset joet

Ennallistamisasetus käsittelee jokialueita erikseen. Kyseessä ovat ennen kaikkea luonnontilaiset joet. Ulkopuolelle jäävät voimatalous- ja liikennekäytössä olevat joet. Niiden asemasta määrää ensisijaisesti vesipuitedirektiivi.

Ennallistamisasetuksen tavoitteena on varmistaa se, että EU:n alueen vapaana virtaavien jokien määrä kasvaa 25 000 kilometrillä vuoteen 2030 mennessä. Ympäristöministeriön mielestä tavoite on ”löysä”, koska se on koko unionin kattava yhteistavoite. Jäsenmaille ei siis ole tulossa kilometrikohtaisia kansallisia velvoitteita. Sisävesiä ennallistetaan niissä maissa, missä on ennallistettavaa ja missä ennallistaminen toteutuu edullisimmin.

— Uhkana on, että jokien ennallistaminen tapahtuu pääasiallisesti Skandinavian maissa ja Balkanilla. Muissa maissa ei juuri ole enää luonnontilaisia vesiä, huomauttaa Energiateollisuus ry:n vesivoima-asiantuntija Marja Rankila.

Rankilan mukaan Suomen luonnonvaraisista sisävesistä noin 90 prosenttia kuuluu ennallistamisasetuksessa mainittujen luontotyyppien piiriin. Toisaalta EU-komission määritelmä on tulkinnanvarainen: mikä on luonnontilainen joki.

— Vielä emme tiedä sitä, kuinka pieniä puroja esityksellä tarkoitetaan ja miten luonnontilassa oleva joki ylipäätään määritellään.

Vesistöesteet suurin haaste

Luonnonvaraisissa jokivesissä voi olla kaikenlaisia esteitä, joita ihmiset ovat vuosien ja vuosisatojen aikana jokiin rakentaneet. Juuri käyttötarkoituksensa menettäneiden esteiden poistaminen on jokivesiin kohdistuvan ennallistamistyön kärki.

Kansallisessa ennallistamissuunnitelmassa vesistöjen poikittaiset ja sivusuuntaiset esteet on kartoitettava. Kohteena ovat kaikki sellaiset esteet, jotka eivät enää palvele uusiutuvan energian tuottamista, sisävesiliikennettä tai vesihuoltoa. Esteiden poistamisesta laaditaan suunnitelma, jonka jälkeen voidaan arvioida se, kuinka monta kilometriä Suomessa olisi vapaasti virtaavia vesiä vuonna 2030 ja vuonna 2050. Samalla olisi laadittava suunnitelmat tulvatasanteiden luonnollisten toimintojen palauttamisesta.

Suomalaisissa sisävesissä on ympäristöhallinnon Vesistötyöt-tietokannan mukaan yli 5 000 kappaletta ”pato”-merkinnän saanutta rakennetta. Esteet saattavat olla vanhoja myllypatoja, pohjapatoja tai tulvasuojeluesteitä. Osa niistä voi olla satojen vuosien takaa. Sähköä verkkoon syöttävien vesivoimalaitosten patojen osuus kaikista padoista on alle viisi prosenttia.

— Sisävesien ennallistamisessa vanhojen vesistöesteiden kartoittaminen ja poistaminen on suurin haaste. Kaikkien esteiden osalta ei enää tiedetä sitä, kuka on vanhojen rakenteiden omistaja, jotta niitä päästäisiin purkamaan. Omistuksien ja esteiden kattava kartoittaminen on hidasta työtä, vaikka itse esteiden poistamiseen olisi olemassa rahaakin, Rankila toteaa.

Ennallistamistoimet eivät esityksen mukaan kohdistu vesivoimalaitoksiin — eivät edes pienvesivoimaan, vaikka pienimpien laitosten purkamiseen kohdistuu aika ajoin yhteiskunnallista painetta. Muutamissa vesistöissä pieniä vesivoimalaitoksia on purettu.

Mittarointi vielä epäselvää

Vesistöesteiden kartoittaminen ja niiden poistaminen kuulostavat periaatteessa selkeältä toiminnalta. Toistaiseksi on kuitenkin vielä epäselvää, miten esteiden poistamisen vaikutuksia arvioidaan. Palautuuko jokiluonto enemmän luonnontilaiseksi ja miten palautumista mitataan?

Ympäristöneuvos Olli Ojala ympäristöministeriöstä toteaa, että yksi tapa olisi seurata rannikkovesien tilan paranemista, koska virtavedet laskevat yleensä mereen. Tosin rannikkovesien tilaan vaikuttaa myös lannoitteiden käyttö pelloilla sekä asutuksen ja maatalouden vesistöpäästöt. Siksi yksittäisten toimien vaikuttavuutta voi olla vaikeaa erotella.

Vesistötoimien kallis hintalappu

EU-komissio arvioi, että ennallistamistyö kokonaisuutena maksaa Suomelle vuosittain 930 miljoonaa euroa. Kustannuksista vesistöissä tehtävän työn osuus olisi puolet — 465 miljoonaa euroa. Hinta vaikuttaa korkealta, vaikka vesistöjen ennallistamistyö on vain pieni osa kaikkea muuta ennallistamistyötä.

— Sisävedet tunnetaan huonosti Suomessa ja toisaalta EU-komission rajaus on vielä epäselvä. Ikivanhojen vesistöesteiden omistajien etsintä ja esteiden kartoitus voivat osoittautua kalliiksi. Todennäköisesti työn hinta on näiden syiden vuoksi laskettu yläkanttiin, Rankila toteaa.

Ennallistamistoimia varten valtion ei tarvitse keksiä kokonaan uutta rahoitusta, vaan suuri osa rahoituksesta saadaan jo päätettyjen luonto-ohjelmien kautta. Esimerkiksi luonto- ja lintudirektiivin täysimääräiseen toimeenpanoon vuosina 2021–2027 on päätetty käyttää noin 860 miljoonaa euroa joka vuosi ja vuonna 2021 hyväksytyn vesienhoitosuunnitelman toteuttamiseen noin 570 miljoonaa euroa vuosittain. Ohjelmien toimista osa vaikuttaa myös jokivesien ennallistamiseen.

EU-komission ennallistamisasetus on vasta ehdotus. Sen poliittinen käsittely tapahtuu Ruotsin puheenjohtajakauden aikana. Todennäköisesti asetus saadaan valmiiksi tämän vuoden aikana. Asetuksen käsittely voi saada tavanomaista suuremman painoarvon, koska Ruotsissa on paljon jokia, joista monet virtaavat luonnonsuojelualueiden läpi.

#Vesitalous #vesivoima