Ympäristöneuvostossa ilmastopolitiikan tulevaisuus

22.03.2024, kello 13:48

Teksti Antti Kohopää | Kuva Scanstockphoto

Maanantaina Brysselissä kokoustaa ympäristöneuvosto. Ympäristöneuvostoon kuuluvat EU-maiden ympäristöministerit. Suomea kokouksessa edustaa ministeri Kai Mykkänen. Mitä kokouksessa kannattaa seurata?

Ministerit keskustelevat komission 6.2.2024 antamasta 2040-ilmastotavoitetta koskevasta tiedonannosta. Mitään yhteistä linjausta tai päätöstä ei ole odotettavissa, mutta kannattaa kuunnella sitä, miten ministerit ottavat tiedonannon ja sitä koskevan vaikutustenarvioinnin vastaan. Brysselissä energia-ala suhtautuu tiedonantoon pääosin positiivisesti.

Minkälaista politiikkaa on odotettavissa?

Kovinkaan monen ministerin ei odoteta ottavan itse ilmastokunnianhimon tasoon kantaa. Se ei tässä vaiheessa edes ole energia-alan näkökulmasta olennaisin kysymys. EU-alueella sähkön ja lämmön tuotannosta tehdään käytännössä päästötöntä vuoteen 2040 mennessä kaikissa eri skenaarioissa.

Paljon kiinnostavampaa on kuulla, minkälaista politiikkaa ministerit toivovat. Haluavatko he toteuttaa päästöjen vähentämisen kustannustehokkaasti ja kilpailukykyä edistävillä politiikkatoimilla. Tällaisia ovat päästöjen hinnoittelu päästökauppajärjestelmän kautta ja yhteiset eurooppalaiset tavoitteet päästöjen vähentämiselle.

Jos eurooppalaisia sisämarkkinoita ja kilpailukykyä halutaan edistää, pitäisi puheissa näkyä energia- ja päästömarkkinoiden valjastaminen investointeja kannustavaan toimintaan ja luottamuksen palauttaminen markkinoihin. Toisaalta markkinoille on EU-alueella — ei niinkään Suomessa — tehty paljon poliittisia interventioita, jotka uhkaavat pitkittää kriisiä ja hidastaa uuteen energiajärjestelmään siirtymistä.

Uuteen energiajärjestelmään investoiminen edellyttää erilaisten investointeja hidastavien pullonkaulojen poistamista. Uutta infrastruktuuria tarvitaan paljon. Lisäksi kaikkia päästöttömien ja negatiivisia päästöjä tuottavien teknologioiden käyttöä pitäisi edistää. Suomessa näin on toimittu ja olemme saavuttaneet erinomaisia tuloksia.

Mikä on eri sektorien rooli 2040-ilmastotavoitteiden saavuttamisessa?

2040 tavoitteet ovat kaikissa tapauksissa niin kunnianhimoisia, että kaikkien sektorien on tehtävä osansa tavoitteiden saavuttamiseksi. Tämä aiheuttaa väistämättä vastaavanlaisen murroksen liikenteessä, teollisuudessa ja maataloudessa kuin mikä on parhaillaan käynnissä energiatoimialalla Suomessa.

Brysselissä on kiinnitetty huomiota ehdotettujen päästövähennystoimien tasapainoon. Esimerkiksi maatalouden päästöjä on esitetty vähennettävän 30 prosentilla, kun taas tieteellisen asiantuntijapaneelin suositus on 60 prosenttia.

Jatkossa on syytä tarkastella entistä tarkemmin toimien kustannustehokkuutta: päästövähennykset ja hiilinielut kannattaa toteuttaa ensimmäisenä aina siellä, missä ne ovat kustannustehokkaimpia. Tämä on Euroopan paremman kilpailukyvyn näkökulmasta välttämätöntä.

Miten vaikutustenarviointiin tulisi suhtautua?

Vaikutusarvioita ja niiden taustalla vaikuttavaa mallinnusta on hämmästelty. Olisi hyvä, jos jatkossa jäsenmaat arvioisivat tiekarttojen ja kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien avulla oletustensa realistisuutta. Samalla on hyvä tunnustaa, että kyseessä on vain yksi mallinnus ja vaikutustenarviointi muiden joukossa. Kaikkia politiikkatoimia ei kannata ripustaa yhden mallinnuksen varaan.

Poliittisessa mielessä ydinvoiman rooli näyttää nousevan tiedonannossa, mutta vaikutusarvioissa sen asema näyttää vähenevän. Lämmityssektorin merkityksen ja erityisesti kaukolämmön mahdollisuudet vaikutusarvio ja tiedonanto tunnistavat huonosti. Samalla vaikutusarvio olettaa sähkön hinnan asettuvan 150 euron (teollisuus) ja 300 (kotitaloudet) euron välille megawattitunnilta.

Suomen esimerkki ja energiakriisin jälkeiset hinnat osoittavat, että uuden puhtaan energiajärjestelmän ei tarvitse olla kallis asiakkaille. Järkevällä politiikalla muutos voi tapahtua edullisemmin — ei kuitenkaan ilmaiseksi.

#energia ja Eurooppa