Blogit

Markkinat Omakynä Hanna Höijer

Sukupolvien välisen yhteistyön merkitys kansainvälisessä ilmastopolitiikassa

12.06.2024, kello 13:36

Kello on 02.19 lauantaina 8.6.2024. Kirjoitan tätä hotellin sängyllä Saksan Bonnissa nukahtamisen...

Tuotanto Vieraskynä Justus Luokkanen

Kun jokin on valittava

10.06.2024, kello 12:09

Mistä lähteä avaamaan energia-asioita rouvalle, joka puhutteli minua lounastauolla? Hänen...

Markkinat Vieraskynä Ville Niinistö

EU:n energiamurros on Suomelle valtava mahdollisuus

07.06.2024, kello 12:04

Eurovaalien keskusteluissa on Suomessa nukuttu niiden asioiden osalta, joissa EU:lla on todellista...

Johtoalueilla on vielä paljon tehtävää

Elämää johtojen alla

17.11.2023, kello 15:45

Teksti Petri Sallinen | Kuva Antero Aaltonen

Elämää johtojen alla

Jokainen teollisuustoimiala jättää jälkensä luontoon. Ympäri maata risteilevät johtokadut ovat energiatoimialan näkyvimpiä jälkiä. Johtokatujen määrä vähenee, kun ilmajohtoja korvataan maakaapeleilla. Johtokaduilla voi tehdä muitakin luontokatoa hidastavia toimia.

Energiateollisuus julkaisi viime vuonna ensimmäisenä teollisuustoimialana biodiversiteettitiekartan. Tiekartta näyttää sen, miten luontokato pysäytetään. Tavoitteena on, että energia-alan toiminnan kokonaisvaikutus luontoon olisi nettopositiivinen vuoteen 2035 mennessä.

”Johtoalueiden luonnon monimuotoisuus” -selvitys konkretisoi energiateollisuuden biodiversiteettitiekartan luontovaikutuksia, mutta vain osaa niistä. Selvityksen kohteena ovat sähköverkkojen rakentamisen luontovaikutukset. Sen jälkeen, kun vaikutukset tunnetaan tarkemmin, voidaan keksiä keinot haitallisten vaikutusten välttämiseksi.

— Energiaverkkojen rakentamisesta aiheutuvat biodiversiteettivaikutukset ovat merkittäviä. Rakentamisen vaikutukset näkyvät laajasti, kun pitkiä johtokäytäviä rakennetaan, toteaa Energiateollisuus ry:n johtava asiantuntija Ina Lehto.

Tuore selvitys käy käsiksi johtoalueiden nykytilaan. Selvitys sisältää joukon toimintaohjeita sähköverkkojen rakentajille, jotta luonnon monimuotoisuuden säilyminen osattaisiin ottaa huomioon rakentamisen kaikissa vaiheissa.

Lehto on tyytyväinen siitä, että yritykset ovat ymmärtäneet, miten suurista asioita luontokadossa on kyse. Toimintaa eivät ohjaa pelkästään yhteiskunnan tai asiakkaiden odotukset. Pahimmillaan luontokato voi vaarantaa yritystoiminnan edellytykset.

— Biodiversiteettitoiminnan olisi läpäistävä kaikki yritystoiminnan tasot. Asioita ei voi ulkoistaa yhden yksikön tai porukan tehtäviksi. Nyt on toteutettava samanlaisia asioita samanlaisella laajuudella kuin kyberturvallisuuden lisääminen aiheutti kymmenen vuotta sitten.

Suomen luonnon monimuotoisuuden kehityssuunta on heikkenevä. Elinympäristöjen tila on heikentynyt keskimäärin 60 prosenttia verrattuna luonnontilaan. Lähes puolet Suomen luontotyypeistä ja joka yhdeksäs eliölaji on uhanalainen.

Mitä johtoalueilla tapahtuu

”Johtoalueiden luonnon monimuotoisuus” -selvityksen on tuottanut Tapio Oy. Selvitystä varten sähköverkkoyhtiöille toimitettiin kysely. Tämän jälkeen toteutettiin tarkennetut haastattelut.

— Halusimme selvittää, mitä johtoalueilla tapahtuu, jotta voisimme muodostaa arvion johtoalueiden tulevaisuuskuvasta. Mukaan saimme 27 verkkoyhtiötä. Otos on melko pieni, mutta maantieteellisesti kattava, toteaa Tapio Oy:n metsäasiantuntija Sini Miettinen.

Suomessa toimii 77 sähköverkkoyhtiötä.

Ilmajohtoina rakennetut sähkönsiirtolinjat tarvitsevat ympärilleen metsäisessä maastossa leveän puuttoman alueen: johtokadun, johtokäytävän, johtoalueen tai varoalueen. Mitä suurempi sähkölinja on, sitä leveämmän johtoalueen ne tarvitsevat.

Sähkölinjan rakentaminen pirstaloi aina enemmän tai vähemmän olemassa olevia elinympäristöjä ja katkaisee ekologisia käytäviä. Toisaalta avoimille alueille voi ilmaantua uusia lajeja, jotka ovat alueelta vuosien varrella kadonneet. Avoimet linjat ovat myös reitti, jota pitkin vieraslajit pääsevät leviämään.

— Linjojen rakentamisen luontovaikutukset ovat suurimmillaan peitteisillä alueilla, kun puusto on siivottava pois tulevan sähkönlinjan alta, Miettinen toteaa.

Miettinen muistuttaa, että sähkölinjojen rakentamisen luontovaikutukset eivät rajoitu pelkästään johtoalueisiin. Jos johtoalueen raivaaminen katkaisee yhtenäisen luontoalueen, ulottuvat vaikutukset laajemmalle. Johtoalue voi myös yhdistää erilaisia alueita ja helpottaa eläinten liikkumista.

Voimajohto ei ole toivottu naapuri

Kantaverkkoyhtiö Fingrid omistaa 14 000 kilometriä järeää voimajohtoa. Suurjännitejohdot näkyvät erityisen hyvin suomalalaisessa maastossa. Uusia 400 kilovoltin siirtoyhteyksiä on tulossa lisää — suunnitelmat ulottuvat aina vuoteen 2030 asti.

Pohjois-Suomessa sähköä tuotetaan yli tarpeen. Etelä-Suomessa sähköä sen sijaan tarvitaan yhä enemmän sähköä, kun asutus pakkautuu etelään. Samalla uusien voimajohtojen rakentaminen painottuu pohjois-etelä-suuntaan.

Kantaverkkoyhtiö ei omista voimajohtojen alla sijaitsevaa maata, eli johtoalueita. Lunastuslaki antaa kuitenkin yhtiölle oikeuden käyttää pysyvästi maanomistajan omistamia alueita voimajohtojen rakentamiseen ja käyttöön. Lunastetuista alueista kantaverkkoyhtiö maksaa maanomistajalle korvauksen.

— Kantaverkkoyhtiö ei voi tehdä mitään lunastamillaan mailla ilman maanomistajan lupaa, toteaa Fingridin vanhempi asiantuntija Tiina Seppänen.

— Voimajohto ei ole maanomistajien keskuudessa erityisen toivottu naapuri.

Seppänen kertoo, että maanomistajat ovat hyvin erilaisia. Kaikkia ei kiinnosta luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen liittyvä työ voimajohtojen alle jäävillä alueilla.

Kun kantaverkkoyhtiö kehittää johtoalueilla luontokatoa hidastavia toimia, pitäisi maanomistaja saada innostumaan asiasta. Kaikki maanomistajat eivät ole innoissaan alueelle jätettävistä tekopökkelöistä, ellei niistä makseta jotain.

Sama pätee perinneympäristöjen hoitamista varten kehitettyyn tukipakettiin. Se ei ole innostanut ihmeemmin maanomistajia. Seppänen kertoo, että perinneympäristökohteet etsitään lisätöinä, kun ympäristön vaikutuksia arvioidaan.

— Tuen tärkein tavoite on ylläpitää ja parantaa alueen maisema- ja luontoarvoja. Aluksi alueen hoitamista varten laaditaan suunnitelma ja määritellään asiat, joiden halutaan säilyvän tai parantuvan.

Kantaverkkorakentamisessa suurimmat luontovaikutukset tehdään kuitenkin voimajohtojen reittien valinnoissa. Ympäristöselvitysten ja ympäristövaikutusten arviointien tuloksena laaditaan hankekohtaiset työohjeet. Niiden avulla luontokohteita tarkastellaan voimajohdon rakentamisen ja kunnossapidon aikana.

— Tiedot tallennetaan paikkatietojärjestelmään, josta urakoitsijat saavat ne käsiinsä, Seppänen kertoo.

Sidosryhmät odottavat toimia

Asiakkaat, sidosryhmät ja yhteiskunta odottavat kantaverkkoyhtiön kaltaiselta luonnossa operoivalta yritykseltä biodiversiteettitoimia.

— Yrityksen on otettava biodiversiteettivaatimukset huomioon yhä useammin. Näitä kysyvät myös voimajohtohankkeiden rahoittajat. Tämä tarkoittaa sitä, että voimajohtorakentamisessa on mietittävä myös maankäytön tehostamista. Voidaanko esimerkiksi samoihin pylväisiin sijoittaa nykyistä useampia virtapiirejä.

Seppänen pohtii myös sitä, olisiko johtoaluerakentamisen lisäksi syytä kiinnittää enemmän huomiota sähköasemien rakentamiseen.

— Verkkoyhtiö omistaa kokonaan sähköaseman maapohjan, jolloin toimenpiteitä voidaan tehdä vapaammin kuin johtoalueilla.

 

Maakaapelointi palauttaa maa-alueita

Ennen ilmajohtoja rakennettiin metsiin. Nyt metsiin rakennettuja ilmajohtoja puretaan, koska vierimetsissä — johtoalueisiin rajautuvissa metsissä — kasvavat puut voivat myrskyssä tai tykkylumen painosta kaatua johdoille.

Sähkönjakelun toimitusvarmuus paranee, kun ilmajohdot siirretään metsistä maanteiden varsille tai ne korvataan maakaapeleilla.

— Purettavalta ilmajohdolta vapautuva maa-alue voidaan metsittää tai palauttaa alkuperäiseen käyttöön, Miettinen toteaa.

Maakaapeleiden kaivaminen aiheuttaa myös luontovaikutuksia, joita ei aina voi välttää. Maakaapelointi voi aiheuttaa maankäytön rajoituksia — esimerkiksi syväjuurisia kasveja ei voi istuttaa maakaapelireitin päälle.

Vaikka maakaapelointi on ratkaisu moneen asiaan, ei kaikki sähkölinjoja voi siirtää maan alle. Suurin osa kantaverkon siirtoyhteyksistä on tällaisia. Esimerkiksi 400 kilovoltin johtoja ei voi rakentaa maakaapelina.

Miettinen huomauttaa, että tilanteet vaihtelevat erilaisilla johtoalueilla. Erilaisia luontotyyppejä on paljon, mutta erilaisia ovat myös linjoja rakentavien sähköverkkoyhtiöiden resurssit.

— Yhtiöt ovat erikokoisia. Niillä on hyvin erilaiset resurssit toteuttaa biodiversiteettiasioita. Kaikilla ei ole osaamista. Onneksi tahtotila näyttää olevan kaikilla kohdallaan.

Suurimmat yhtiöt ovat jo nyt toteuttaneet luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta tärkeitä asioita omilla johtoalueillaan.

— Johtoalueiden biodiversiteettitoimintaa varten olisi sovittava valtakunnallinen kaikkia verkkoyhtiöitä koskeva minimitaso. Olisi osattava tunnistaa johtoalueiden luontotyypit, jotta ei toteutettaisi haitallisia toimia, Miettinen huomauttaa.

Sähkönsiirtolinjoja omistavat sähköverkkoyhtiöt eivät omista johtoalueiden maata. Kaikki johtoalueilla tehtävä biodiversiteettityö on tehtävä yhteistyössä ja yhteisymmärryksessä maanomistajien kanssa.

Hyvä suunnittelu — hyvä perusta

— Laadukas suunnittelu minimoi sähkönsiirtolinjojen rakentamisen luontovaikutukset, toteaa Tapio Oy:n kestävyysasiantuntija Sara Turunen.

— Suunnitellaan uusi sähkölinja mieluummin pellon ylitse sen sijaan, että se rakennettaisiin keskelle metsää. Jos johtoalueen lähellä on vesistö, kannattaa johtoalueen ja vesistön väliin jättää suojavyöhyke, jolla ei tehdä minkäänlaisia maastoa muokkaavia toimenpiteitä.

Myös rakentamisen jälkeiset kunnossapitotoimet on suunniteltava huolellisesti, koska jokainen maastoon viety kone rikkoo maanpintaa tai häiritsee eliöstöä. Voidaanko huoltotöitä tehdä esimerkiksi tiettyjen lintulajien pesintäalan ulkopuolella tai voidaanko arvokkaat luontokohteet kiertää, kun koneille liikutaan alueilla.

— Ihmisen toiminta vaikuttaa erilaisissa luontotyypeissä eri tavoilla. Siksi luontotyypit on osattava tunnistaa ja niistä on tehtävä hyvä dokumentointi, Turunen toteaa.

Raivatusta johtoalueesta voi olla luonnolle myös hyötyä. Kun puut on siivottu pois johtoalueelta, voi alueelle syntyä niitty — kokonaan uusi luontotyyppi.

— Johtoalueelle voidaan tuoda myös laiduntavia eläimiä, jos tämä sopii maanomistajalle. Yksittäisten sähköverkkoyhtiöiden teot eivät kuitenkaan riitä, vaan johtoalueiden hoitamista varten tarvitaan valtakunnalliset määrälliset tavoitteet, Turunen huomauttaa.

Aina johtoalueilla ei tarvitse keksiä uutta tehtävä. Riittää, että vanhoja asioita tehdään enemmän ja paremmin. Joskus luonnon kannalta epäedulliseen paikkaan rakennetulle sähkölinjalle kannattaa rakentaa uusi reitti.

Kuinka paljon sähkölinjoja tarvitaan?

Miksi sähkölinjoja rakennetaan? Sähkönkäytön kasvu on Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Hanna Halmeenpään mielestä juurisyy siihen, miksi uusia sähkönsiirtolinjoja tarvitaan lisää.

— Se ei riitä, että kansakunta vähentää fossiilisten polttoaineiden käyttöä ja korvaa likaisen energian puhtaalla energialla. Samalla olisi pohdittava myös sitä, kuinka paljon energiaa ylipäätään käytetään. Käytetäänkö sitä likaa ja voisiko energian käyttöä vähentää?

Halmeenpää huomauttaa, että juuri sähkönkäytön kasvu on syynä uusien sähkönsiirtoyhteyksien rakentamiseen.

Sähkölinjojen rakentamisessa eniten huolettaa metsäluonnon pirstoutuminen ja linnut. Siksi Halmeenpää rakentaisi aina maakaapeleita, jos se vain on mahdollista.

— Rakennetaan ylipäätään niin vähän kuin mahdollista — tehokkaasti ja säästellen. Etenkin kantaverkkolinjojen rakentamisella on muitakin luontovaikutuksia: se ohjaa voimalaitosten sijoittumista. Tätä kautta syntyy uusia luontovaikutuksia.

Halmeenpää huomauttaa, että luontokato ja luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen vaikuttavat yritysten toimintaan yhtä paljon kuin ilmastonmuutoksen torjunta. Biodiversiteettitoiminta on kuitenkin paikallista, kun taas ilmastonmuutostyö valtakunnallista ja globaalia.

— Kaikki sähkölinjoihin liittyvä biodiversiteettityö on kannatettavaa. Tärkeimmät työt tehdään jo suunnitteluvaiheessa yhteistyössä paikallisen väestön ja muiden toimijoiden kanssa.

Halmeenpään mielestä johtoalueilla tehtävät biodiversiteettitoimet edellyttävät pitkäaikaista seurantaa, jotta voidaan varmistua toimenpiteiden vaikuttavuudesta.

— Luontovaikutusten ekologinen kompensointi on tällä hetkellä vapaaehtoista, mutta se on toimiva keino, kunhan toimet kohdistuvat samanlaiseen luontotyyppiin jossain muualla.

 

Potentiaalia ja tekemistä riittää

Selvityksen mukaan johtoalueilla on runsaasti potentiaalia toteuttaa luontokatoa estäviä toimia. Erityisesti avoimien, vähäpuustoisten luontotyyppien monimuotoisuuden säilymisessä on tekemistä.

Johtoalueen kasvupaikkatyyppi on olennainen, kun johtoalueen potentiaalia luonnon monimuotoisuuden lisäämiseksi arvioidaan. Selvityksessä todetaan, että luonnonhoito on hyvä suunnitella ja toteuttaa siten, että sopiva hoitotapa ja alueen kasvuprosessit sopivat yhteen.

— Jokainen alue on yksilöllinen. Siksi yhteistyö paikallisten toimijoiden kanssa on välttämätöntä, selvitys huomauttaa.

Uudet johtolinjat taas kannattaa rakentaa maanteiden tai muun olemassa olevan infrastruktuurin yhteyteen. Uusia sähkölinjoja voidaan sijoittaa myös vanhoille johtoalueille tai niiden varoalueille.

Sään ääri-ilmiöiden yleistyminen, ilmaston lämpeneminen, tuholaisten ja vieraslajien lisääntyminen ovat uusia asioita, jotka lisäävät suunnittelun tarvetta johtoalueilla. Miten voitaisiin varautua etukäteen tuleviin haasteisiin?

Monet sähköverkkojen rakentamisesta aiheutuvat muutokset ovat negatiivisia luonnon kannalta. Miten negatiiviset vaikutukset perustellaan ja voidaanko niitä kompensoida luontokatoa hidastavilla muilla toimilla?

Kansalaisten ja yhteiskunnallisten vaikuttajien hyväksyntä toimille on ansaittava. Tähän tarvitaan ammattitaitoista viestintää, mutta myös mittareita. Mittareiden avulla voidaan arvioida sitä, ovatko sähköverkkoyhtiöiden tekemät toimet riittäviä ja läpinäkyviä.

Maakaapelointi on konkreettinen esimerkki

Miten koko energia-alan luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen liittyvät tavoitteet saadaan vertailtavaan ja konkreettiseen muotoon? Maakaapeloinnin yleistyminen on hyvä konkreettinen esimerkki.

Maakaapeilla korvataan ilmajohtoja, koska maan alla kaapelit ovat turvassa luonnonvoimilta: myrskyiltä, kaatuilevilta puilta ja lumikuormilta. Samalla toiminta vaikuttaa positiivisesti luontoon, koska ilmajohtoihin verrattuna maakaapelit vievät vähemmän tilaa.

Kun ilmajohto korvataan maakaapelilla, vapautuu johtoalue muuhun käyttöön. Viimeisten viiden vuoden aikana maakaapelointi on vapauttanut 87 000 hehtaaria maata ilmajohtojen alta. Tällä hetkellä pienjännitejohdoista noin 56 prosenttia — 144 000 kilometriä — on korvattu maakaapeleilla. Keskijännitejohdoista 42 prosenttia — 66 000 kilometriä — on siirretty maan uumeniin.

Maakaapelointi tuottaa montaa hyvää: kuin kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Sähkönjakelun toimitusvarmuus paranee ja luontokato hidastuu. Viestinnällisesti positiivinen asia.

Hyvät käytännöt auttavat suunnittelussa

  • Johtoaluerakentamisen ympäristövaikutukset voidaan minimoida laadukkaalla suunnittelulla
  • Kartoitetaan johtoalueilla esiintyvät vieraslajit ja mietitään keinot niiden hävittämiseksi
  • Muistetaan suojavyöhykkeet, kun ilmajohtoja rakennetaan vesistöjen lähelle
  • Jätetään johtoalueille luontotiheiköitä
  • Jätetään liito-oraville hyppypuita, jotta oravat voivat ylittää johtoalueen
  • Asennetaan ilmajohtoihin huomio- ja varoitusmerkkejä, jotta linnut osaavat väistää johdot
  • Osallistetaan ja ohjeistetaan johtoalueiden omistajat luontokadon pysäyttämistyöhön
  • Harvennetaan raivausväliä ja niittoa sellaisilla johtoalueilla, jotka sijaitsevat niityillä
  • Tehdään ekologisia kompensaatioita muualla
  • Määritellään sähkönjakelusta vastaavalla toimialalle yhteiset minimitasot
#luontokato #sähköverkot
Jaa artikkeli:
Vastuullista journalismia

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakkolliset kentät merkitty *

Kommentit ()

Ei kommentteja