Vähäluminen talvi, heikot sateet, kuiva maaperä…

Vedet vähissä — kenen on syy?

29.06.2026, kello 14:42

Teksti Petri Sallinen | Kuva Lehtikuva Oyj, Pekka Hannila

Kuivuus kiusaa kesämökkiläisiä, rantojen asukkaita ja vesivoimayhtiöitä. Joissakin vesitöissä vedenpinta ei ole koskaan ollut näin alhaalla. Samalla vesivoimalaitosten sähkösaalis on kutistunut ennätyksellisen pieneksi. Mistä kaikki johtuu?

Vesivoimalaitokset elävät vedestä. Jos ei ole vettä, eivät laitokset tuota sähköä tai jos tuottavat, niin tuottavat sitä vain vähän. Vesitilanne on monen eri asian summa. Tämän tietää Energiateollisuus ry:n vesivoima-asiantuntija Marja Rankila.

— Sateet vaikuttavat paljon vesistöihin kertyvän veden määrään. Vesivoimatuotannon kannalta oleellista on kuitenkin se, kuinka kauan sataa ja kuinka paljon vettä pidemmällä ajalla kertyy.

Rankila huomauttaa, että runsaistakaan sateista ei ole heti apua, jos maaperä on kuiva. Kun sataa, niin ensin sadevesi imeytyy maaperään. Vesistöissä sateet näkyvät yleensä vasta sen jälkeen, kun maaperä on kastunut kunnolla eikä kykene enää imemään uusia sateita.

— Silläkin on merkitystä, mihin vuodenaikaan sataa. Satunnaiset kesäsateet jäävät kasvillisuuden pinnalle, josta vesi haihtuu nopeasti eikä pääse imeytymään maaperään tai valumaan vesistöihin.

Myös talven lumisuus vaikuttaa vesistöihin kertyvien vesien määrään. Viime talvena lunta oli vähän eikä sulamisvesiä kertynyt vesistöihin samalla tavalla kuin runsaslumisena talvena.

Monella paikkakunnalla kevättulvia ei ollut. Siksi vesisähköä tuotettiin toukokuussa ennätyksellisen vähän, vaikka toukokuu on yleensä Suomessa merkittävin tulvakuukausi.

Muutos koettelee

Vesivoimateollisuus on tottunut siihen, että säät ja vesitilanteet vaihtelevat. Perinteisten muutosten rinnalle on noussut uusia muutostekijöitä.

— Sään ääri-ilmiöt yleistyvät. Tämä tarkoittaa sitä, että kesällä voi sataa rankasti ja että kesällä voi syntyä tulvia. Samalla myös kuivuusriskit kasvavat. Suomen kaltaisessa suuressa maassa alueelliset erot voivat olla suuria: toisaalla voi olla tulva, kun toisaalla kärsitään kuivuudesta, Rankila huomauttaa.

Tällä hetkellä kuivuus koettelee eniten Itä-Suomea, jossa poikkeuksellisen kuiva aika alkoi jo vuonna 2024. Lapissa sen sijaan vesitilanne on normaali ja osittain jopa tavanomaista parempi.

— Toukokuun ja kesäkuun aikana satoi jonkin verran, mutta sateet eivät poistaneet kuivuutta. Pitäisi sataa reilusti, jotta edes normaali tilanne saavutettaisiin.

Etelä- ja Itä-Suomessa monissa järvissä vedenpinta on normaalia matalammalla. Tätä voi jatkua koko kesän. Siksi vesistöjen virtaukset on säädetty minimiin.

— Kuivan alueen raja alkaa Oulun eteläpuolelta. Näillä alueilla maaperä on kuivaa ja maavesivarat ovat vähäiset, Rankila toteaa.

Rankila kertoo, että esimerkiksi Tarjannevesi Kokemäenjoen vesistöalueella on kärsinyt erityisen paljon kuivuudesta. Järvialueen vesi ei ole koskaan ollut näin alhaalla vuodesta 1850 alkaneen mittaushistorian aikana.

— Aikaisemmin laitoksia voitiin käyttää tasaisemmin. Nyt käyttö vaihtelee, kun tuulivoimaa on entistä enemmän, kertoo Energiateollisuus ry:n vesivoima-asiantuntija Marja Rankila.

Säännöstely ohjaa vesien käyttöä

Suomessa vesistöjen vedenkorkeutta ja virtaamia säädellään jatkuvasti. Säätelyyn käytetään patoja, vesivoimalaitoksia ja muita vesien virtausta ohjaavia rakenteita. Säännöstely ohjaa vesivoimalaitosten toimintaa ja sen avulla hillitään tulvia, edistetään kalanviljelyä, maankuivatusta ja vesiensuojelua.

Suomen järvipinta-alasta kolmannes on säännösteltyä. Käytännössä kaikkia suurimpien järvien vedenkorkeutta säännöstellään.

Säännöstelyä varten tarvitaan viranomaisen tai valtion myöntämä lupa, joka perustuu vesilakiin. Säännöstely asettaa tiukat reunaehdot myös vesivoimalaitosten toiminnalle.

— Kansalaisten keskuudessa voimayhtiöt saavat usein syyt niskoilleen siitä, jos vedenpinta on laskenut poikkeuksellisen alhaalle, Rankila kertoo.

Todellisuudessa vesivoimalaitosten lupaehdot ja säännöstely määrittävät sen, miten vesivoimalaitos voi käyttää vesiä eri olosuhteissa.

— Järvialueilla säännöstelyn ensisijaisena tavoitteena on kesäisin varmistaa vesistöjen virkistyskäyttö, vesiliikenne ja vedenotto. Talvella ensisijaisena tavoitteena on vesivoiman tarpeet. Näin vedenpintaa pyritään pitämään eri tarpeiden kannalta sopivalla tasolla, Rankila huomauttaa.

— Suurissa Pohjois-Suomen joissa säännöstely sen sijaan tehdään ensisijaisesti vesivoimatuotannon ehdoilla.

Vesien säännöstelyllä voidaan jäljitellä myös luonnonmukaista virtausta tai luonnonmukaista vedenpinnan vaihtelua. Luonnonmukaiseen säännöstelyyn voidaan käyttää esimerkiksi voimalaitosten patoja. Saimaa ja Iso-Längelmävesi ovat esimerkkejä tällaisesta säännöstelystä.

Säännöstely — hyvä vai huono asia?

Kaikkia Suomen vesistöjä ei säännöstellä. Rankila huomauttaa, että säännöstellyissä vesissä vedenpinnan korkeuden vaihtelut ovat huomattavasti vähäisempiä kuin säännöstelemättömissä vesissä.

— Säännöstelyn avulla niukkuutta voidaan kuivinakin kausina jakaa erilaisten tarpeiden kesken tasaisemmin. Saimaan vedenpinta olisi tällä hetkellä lähes 30 senttimetriä alempana, jos Saimaata ei säännösteltäisi.

Saimaalla ja muissa eniten kuivuudesta kärsineissä vesistöissä noudatetaan luonnollisen mukaista säännöstelyä. Säännöstelyperiaatteista voidaan kuitenkin ääritilanteissa joustaa. Tällaisia tilanteista ovat liiallinen kuivuus tai suuret tulvat.

Säännöstelyn haasteena ovat ikivanhat säännöstelyluvat. Osa luvista on kirjoitettu erilaiseen aikaan ja erilaisiin olosuhteisiin.

— Monissa vanhoissa säännöstelyluvissa on pakollinen ”kevätkuoppa”, jolloin vedenpinta on keväällä ennen tulvia laskettava tietylle tasolle, olivatpa olosuhteet minkälaiset tahansa. Nykyisiin talviolosuhteisiin verrattuna kevätkuopan ajankohta voi olla liian myöhäinen, jolloin kevättulvat ovat jo menneet. Kevätkuoppa voi olla myös liian syvä, jolloin vedenpinta on laskettava turhan matalaksi, Rankila kertoo.

Rankilan mukaan suurin osa säännösteltyjen vesien rannoilla asuvista kesämökkiläisistä arvostaa tasaisena pysyvää vedenpintaa, jonka säännöstely tuottaa. Säännöstelemättömissä luonnonjärvissä vedenpinnan korkeus vaihtelee selvästi enemmän.

Kuivuus kutistaa sähköntuotantoa

Kuivuus ja vesistöjen säännöstely vaikuttavat sähköntuotantoon. Vesiä ei aina ole niin paljon, että voimalaitokset kykenisivät tuottamaan sähköä.

— Alueelliset erot ovat suuria ja voimalaitokset ovat erilaisia. Jokainen voimalaitos tarvitsee kuitenkin minimivirtauksen, jolla turpiinit saadaan pyörimään. Jos vettä ei voida käyttää turpiineissa, juoksutetaan vesi laitoksen ohi, Rankila toteaa.

Suomalaisten vesivoimalaitosten yhteydessä ei ole juurikaan rakennettuja vesivarastoja, eli tekoaltaita. Silti Suomen vesivoimalaitoksista kaksikolmasosaa kykenee säännöstelemään vesien käyttöä, jolloin laitosten yläpuoliset järvet ja joet toimivat luonnonmukaisina varastoina.

Vesivoimalaitosten vesivarastot kykenevät maksimissaan varastoimaan yhteensä 5500 gigawattituntia vastaavan energiamäärän. Yleensä vesivarastot ovat piripinnassa alkukesän aikana. Toinen tärkeä ajankohta on syksy, jolloin vesiä kerätään varastoon talven sähköntarvetta varten.

— Talvella sähkönkysyntä on korkeimmillaan, kun lämmitykseen tarvitaan paljon sähköä. Tämä ohjaa myös vesivoimalaitosten käyttöä.

Monet vanhat vesivoimatuotannon lainalaisuudet ovat kuitenkin muuttumassa.

— Aikaisemmin laitoksia voitiin käyttää tasaisemmin. Nyt käyttö vaihtelee, kun tuulivoimaa on entistä enemmän. Vesivoimalaitoksilla tuotetaan runsaasti säätösähköä, jolla paikkaillaan tuulivoimalaisten jättämiä tuotantoaukkoja. Tuulisina päivinä vesiä sen sijaan säästellään, Rankila toteaa.

Myös ilmastonmuutos jättää jälkensä tapaan vuottaa vesisähköä. Yhä useammin vesivoimalaitosten sähköä tarvitaan jo elokuussa, vaikka tähän vuodenaikaan vesistöjen virkistyskäyttö vielä rajoittaa vesivoimatuotantoa.

— Tuulituotantoa tukemaan tarvitaan yhä enemmän säätösähköä, ja erilaiset tavat säätösähkön tuottamiseen lisääntyvät. Vesivoimassakin lyhytaikainen säätösähkön tarve hoidetaan yhä useammin vesivoimalaitoksen yhteyteen rakennetun akuston tai superkondensaattorien avulla.

Rankilan mielestä akut ovat hyvä asia, koska nopea ja lyhytaikainen säätösähkön tuottaminen kuluttaa vesivoimalaitoksen koneistoa. Teknisessä mielessä pidempikestoinen säätösähkön tuottaminen sopii vesivoimalaitokselle paremmin.

Akkuja ja superkondensaattoreita on asennettu useiden vesivoimalaitosten yhteyteen. Niitä ladataan vesivoimalaitoksen omalla tuotannolla silloin, kun sähkölle ei ole markkinoilla kysyntää. Rankila huomauttaa, että ratkaisu soveltuu kaikenkokoisiin laitoksiin.

— Erityisesti pienten vesivoimalaitosten mahdollisuudet osallistua säätösähkön tarjontaan paranevat.

Kuinka vähän vesisähköä tuotettiin toukokuussa — se selviää täältä.

#vesivoima