Suomalaisten energia-asenteet 2025:

Edullinen hinta ja päästöt kuriin

11.12.2025, kello 09:00

Teksti Petri Sallinen | Kuva Scanstockphoto

Energian hinnalla on väliä. Kansalaisten mielestä se on tärkein energiaan liittyvä asia, vaikka ilmastonmuutoksen hillintä on tehnyt paluun energiapolitiikan hiekkalaatikolle. Myös energiaomavaraisuuden kasvattaminen korostuu energia-asenteita mittaavan kyselyn tuloksissa.

Kohtuullinen energian hinta on tärkein energia- ja ilmastopolitiikan tavoite. Näin ajattelee 28 prosenttia Suomalaisten energia-asenteet 2025 -tutkimukseen vastanneista. Lisäksi 19 prosenttia pitää tavoitetta toiseksi tärkeimpänä ja 17 prosenttia kolmanneksi tärkeimpänä asiana.

Ilmastonmuutoksen hillintä ja päästövähennykset ovat kuitenkin lähes yhtä tärkeitä kuin energian hinta. Vastaajista 26 prosenttia pitää sitä energiapolitiikan tärkeimpänä tavoitteena ja 13 prosenttia toiseksi tärkeimpänä. Ilmastonmuutoksen hillintä tekee paluun kärkikaartiin yhden välivuoden jälkeen.

Samalle hehtaarille rynnii energiaomavaraisuuden kasvattaminen. Tärkeimmäksi sen nostaa 24 prosenttia ja toiseksi tärkeimmäksi 23 prosenttia vastaajista.

Kaikki muut aiheet jäivät kauaksi taakse. Esimerkiksi uusiutuvan energian osuuden lisäämisen energiapolitiikan ykköstavoitteeksi nostaa vain yhdeksän prosenttia vastanneista.

Vain kuusi prosenttia vastanneista sijoittaisi energian toimitusvarmuuden energiapolitiikan kärkiaiheeksi, mutta energiajärjestelmän työllistävyyttä ei kukaan.

Ilmastonmuutos on vakava uhka

Jatkuva puhe ilmastonmuutoksesta saattaa johtaa ”poika, joka huusi sutta” -ilmiöön. Jos suden tuloa huudellaan ilman syytä, kuten tunnetussa sadussa paimeneen lähtenyt poika teki, niin kukaan ei tule pelastamaan silloin, kun susi oikeasti ilmaantuu paikalle. Ilmastomuutoksen osalta kyllästymistä ei kuitenkaan näytä tapahtuneen.

Vastanneista peräti 46 prosenttia pitää ilmastonmuutosta äärimmäisen vakavana uhkana, joka on myös todellinen. Sen torjuntaan koko maailman tulisi ryhtyä välittömästi ja kaikin mahdollisin keinoin. Lisäksi 31 prosenttia on väittämästä jokseenkin samaa mieltä.

2000-luvun alussa huolestuneita oli selvästi enemmän. Huolestuneisuuden huippuvuosi oli 2018, jolloin peräti 62 prosenttia oli erittäin huolestunut ilmastonmuutoksesta. Huippuvuoden jälkeen luvut ovat asettuneet nykyisiin uomiinsa.

Ilmastoskeptikkojen määrä on ollut vaatimaton. Täysin erimielisten joukko vaihtelee vuosittain kahdesta viiteen prosenttiin.

Sähköä käytetään entistä enemmän

Sähkönkäyttö jatkaa kasvuaan, vaikka kokonaisenergiankulutus ei kasvaisi. Vastaajista 86 prosenttia on väittämästä täysin samaa mieltä tai jokseenkin samaa mieltä siitä. Viesti yhteiskunnan sähköistymisestä on siis mennyt tämän perusteella hyvin perille.

Sähkötilastojen perusteella sähkönkäyttö kasvaa kuitenkin kituen. Mitään dramaattista muutosta ei ole näköpiirissä. Teollisuus ei ole vuosikausiin lisännyt sähkönkäyttöään. Kotitalouksien sähkönkäyttö taas riippuu lähinnä ulkolämpötilasta.

Kansalaiset ovat aikaisempaa haluttomampia maksamaan lisähintaa siitä, että energiantuotanto tai sen käyttö eivät aiheuttaisi ympäristöhaittoja. Vain yhdeksän prosenttia vastanneista on valmis maksamaan lisähintaa siitä, että energia olisi puhdasta. Tämä on selvästi vähemmin kuin vuonna 2018, jolloin 16 prosenttia hyväksyi lisähinnan puhtaalle energialle.

Vuonna 2022 neljännes kansalaisista oli sitä mieltä, että sähkö olisi Suomelle hyvä vientituote. Nyt näin ajattelee enää 17 prosenttia. ”Vaikea sanoa” -ryhmä on ollut tässä yhteydessä aina suuri: noin kolmannes ei osaa ottaa kantaa asiaan.

Tarvitaanko yhteiskunnan tukea?

Pitäisikö uusiutuvien energialähteiden tuotantoa tukea verovaroin? Aihe oli aikoinaan tulikuuma, kun Suomeen rakennettiin tuulisähkön syöttötariffijärjestelmä, jolla yhä tuetaan vanhemman polven tuulivoimalaitosten tuotantoa.

Keskustelut kapasiteettimekanismin tarpeesta — eli sähköjärjestelmän taloudellisista tukimuodoista — nostivat aiheen uudestaan julkisuuteen tänä vuonna, kun Fortum ilmoitti, että markkinaehtoisesti se ei rakenna Suomeen tai edes Ruotsiin uutta ydinvoimaa nykyisillä markkinahinnoilla. Myös sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitosten heikko kilpailukyky on lisännyt haluja ottaa käyttöön erilaisia tukimekanismeja.

Kyselyyn vastanneista 24 prosenttia on valmis tukemaan uusiutuvien energialähteiden tuotantoa verovaroin ja 37 prosenttia on jokseenkin samaa mieltä. Täysin erimielisten tai jokseenkin erimielisten osuus on 18 prosenttia. Enemmistö vastaajista ei siis ajattele kovin markkinaehtoisesti uusiutuvan energian kysymyksistä.

Tukemista kannattavien joukko supistunut hieman, mutta ei dramaattisesti. Esimerkiksi vuonna 2013 valtion varojen käytön uusiutuvan energian tuotannon tukemiseen oli valmis hyväksymään täysin rinnoin 28 prosenttia ja varauksin 39 prosenttia.

Kahteen viime vuoteen verrattuna tukien käytön kannattajien osuus on kasvanut parilla prosenttiyksiköllä.

Aurinkosähkö suosituin

Aurinkosähkön tuotantoa haluaa lisätä 83 prosenttia vastanneista. Tämä on hieman enemmän kuin viime vuonna. Aurinkovoima on ollut asennekyselyjen kärjessä jo vuosikymmenet.

Kakkosena on tuulivoima 69 prosentin osuudella. Keskustelut tuulivoiman etäisyyssäätelystä eivät ole vaikuttaneet kannatukseen. Ydinvoiman kannatus sen sijaan on nousussa. Vastaajista 54 haluaisi sitä lisää. Vesivoima on samoissa lukemissa 52 prosentin kannatuksella.

Bioenergian käyttöön panostaisi 39 prosenttia vastanneista.

Maakaasun käyttöä vähentäisi 39 prosenttia ja turpeen käyttöä 52 prosenttia. Sähkön tuontia ulkomailta vähentäisi 57 prosenttia vastanneista.

Tutkimus toteutettiin Energiateollisuus ry:n toimeksiannosta Iro Research -internetpaneelissa 1.10.–15.10.2025. Tutkimukseen vastasi 1130 henkilöä. Tutkimuksella on selvitetty kansalaisten energia-asenteita vuodesta 1983 lähtien.

”Suomalaisten energia-asenteet 2025” -kyselyn tulokset löytyvät kokonaisuudessaan täältä.

#energiamarkkinat #energiapolitiikka