Ilmastokokous piirsi selkeät askelmerkit

”Ei harmita enää”

22.11.2021, kello 14:28

Teksti Petri Sallinen | Kuva Scanstockphoto

”Ei harmita enää”

Kivihiilen käyttöä koskevien kirjausten vesittyminen Glasgown ilmastokokouksen viime metreillä jäi monen mieleen. Viime hetkien poliittinen veivaaminen ei ollut kuitenkaan ilmastokokouksen tärkein anti.

Suomen pääneuvottelija ympäristöneuvos Marjo Nummelinia kivihiilikirjausten liudentuminen ei enää harmita. Ilmastokokouksessa tehtiin kuitenkin monta merkittävää ja historiallista päätöstä.

— Glasgown ilmastokokous piirsi selkeät askelmerkit kohti ilmaston lämpenemisen rajoittamista 1,5 asteeseen. Lisäksi Suomi ja Euroopan unioni saivat kokoukselta vahvistuksen valitsemilleen ilmastopoliittisille toimille, Nummelin toteaa.

Nummelin huomauttaa, että kukaan ei enää kyseenalaista ilmastonmuutosta tai sitä, että sen torjumiseksi olisi tehtävä työtä. Kokouksessa päivitettiin ilmastotyön kansainvälisiä sääntöjä, päätettiin päästövähennystoimien raportoinnista ja markkinamekanismien käytöstä. Lisäksi monet maat kertoivat uusista ilmastositoumuksistaan. Tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun kansainvälien yhteisö puuttui edes jollain tavalla kivihiilen käyttöön.

Nummelinia ilahduttaa Glasgown kokouksen saama aikaisempaa suurempi mediahuomio. Vaikka itse ilmastopolitiikan aiheet eivät ole kovin mediaseksikkäitä, oli kokousta seuraamassa ennätysmäärä toimittajia. Lehdet ja sähköiset mediat tekivät laajoja juttusarjoja ilmastopolitiikan aiheista — moni toimitus oli tehnyt kotiläksyt huolella.

— Todennäköisesti joku pettyy aina suurten kansainvälisten kokousten päätöksiin, Nummelin pohtii.

— Jos ilmastokokouksia kohtaan ladataan kohtuuttomia odotuksia, vaikuttaa jokainen kokous epäonnistuneelta, toteaa Sitran vanhempi neuvonantaja Oras Tynkkynen.

Tynkkysen mielestä kokous oli menestys, mutta päätökset jäivät riittämättömiksi. Maailman kollektiivinen tahtotila on nyt kuitenkin selvä. Tämä voi johtaa siihen, että ilmastokriisi saadaan vielä kuriin.

— Seurantakokous järjestään jo ensi vuonna. Tämä selkeä parannus aikaisempaan, Tynkkynen huomauttaa.

EU sai linjalleen vahvistuksen

Euroopan unioni ja Suomi saivat tiukoille ilmastotoimilleen Glasgowssa vahvistuksen ja hyvän selkänojan. Energiateollisuus ry:n Joona Turtiainen toteaa tämän edistävän ilmastotyötä Euroopan unionin sisällä. Samalla muu maailma voi ottaa mallia eurooppalaisten tekemisestä.

— Kukaan ei perunut lupauksiaan eikä kukaan lipsunut. Keskustelun sävy on nyt muuttunut. Esimerkiksi kansainvälisen ilmastopaneelin tekemää tieteellistä tutkimustyötä ei enää kyseenalaisteta.

Ilmastopolitiikan toteuttaminen Euroopassa on nyt Turtiaisen mielestä astetta helpompaa. Samalla energia-alan toimijat, mutta myös finanssimarkkinat saavat entistä selvempiä signaaleita tulevasta.

— Fossiiliseen energiantuotantoon sijoittaminen on tulevaisuudessa taloudellinen riski myös sijoittajille.

Tämä näkyy myös Glasgown ilmastokokouksen jälkeisessä ajassa. Kokouksen jälkeen päästöoikeuksien hinta nousi ja kivihiiliyhtiöiden osakkeiden arvo laski.

Lisätyötä on jo tiedossa. Tynkkynen huomauttaa, että ilmastokokouksen seurauksena Euroopan unionin on taas kerran varauduttava päivittämään päästövähennystavoitteitaan. Nykyiset tavoitteet eivät riitä viemään 1,5 asteen polulle.

Näin ajattelee myös Marjo Nummelin.

— Fit for 55 -neuvotteluissa unionin päästövähennystavoitteita voitaisiin hilata kireämmiksi ja ennakoida tulevaa.

Tähän asti läntiset teollisuusmaat ovat olleet ilmastopolitiikassa kirittäjän roolissa. Kehittyvät maat sen sijaan lähtevät mukaan takamatkalta. Samalla joudutaan pohtimaan sitä, onko kehittyvillä mailla oikeus päästellä hiilidioksidia ilmaan niin kauan, että elintasokuilu saataisiin kurottua umpeen.

— Teollisuusmailla on tässä tehtävää, jotta elintason kasvu toteutuisi puhtaan teknologian avulla, Nummelin toteaa.

— Samalla kansainvälisen ilmastopolitiikan painopiste on siirtymässä sopeutumiseen.

Saadaanko hiilelle globaali hinta?

Laajeneeko päästökauppa maailmanlaajuiseksi tai saadaanko hiilelle globaali hinta? Tynkkynen ei usko EU:n päästökaupan laajenevan kansainväliseksi järjestelmäksi. Sen sijaan tuotteiden ja palveluiden hiilisisällöille todennäköisesti asetetaan veroja, jotka ohjaavat kansainvälistä kauppaa. Lisäksi kauppaa käyvien maiden keskinäisellä koordinaatiolla voidaan edetä kohti päästökaupan kaltaista tilaa.

Kansainvälisessä toiminnassa hankepohjainen päästöjen vähentäminen voi nousta uudemman kerran keinoksi tehdä yhteistyötä ja vähentää päästöjä. Tämä tarkoittaisi sitä, että toteuttaessaan vähäpäästöisen hankkeen kehittyvässä maassa saisi teollisuusmaa tai hankkeen toteuttanut yritys itselleen päästöoikeuksien kaltaisia hyötyjä.

Joustomekanismien käytöstä päätettiin jo Kioton ilmastokokouksessa, mutta vuoden 2020 jälkeen niitä ei ole enää hyväksytty kansainvälisessä ilmastopolitiikassa päästöjä vähentävinä toimina.

— Kansainvälisen tuen turvin voidaan monilla tavoilla edistää ainakin hiilivoimasta luopumista — etenkin sähköntuotannossa. Euroopan unioni voi myös valmentaa ja opastaa toteuttamaan asioita, Tynkkynen toteaa.

Muista fossiilisista polttoaineista luopuminen sen sijaan on hankalampaa. Öljyä on vaikea korvata esimerkiksi liikenteessä.

Joona Turtiaisen mielestä riittävän uskottava pitkän aikavälin näkymä kiihdyttää haluja toteuttaa päästöjä vähentäviä toimia — etenkin silloin, kun yrityksiä kannustetaan toimimaan teknologianeutraalisti. Tämä pätee kansalliseen ja kansainväliseen toimintaan.

Teollisuusmaissa kaupalliset intressit korostuvat entisestään, kun ilmastopolitiikka realisoituu markkinamekanismeiksi. Puhtaan teknologian tuotteille syntyy globaalit markkinat ja puhtaan teknologian kehittäminen saa kaupallistumisesta vauhtia. Esimerkiksi Suomessa puhtaan teknologian viennin arvo on jo lähes kymmenen miljardia euroa — lähes yhtä paljon kuin metsäteollisuuden viennin arvo.

#ilmastopolitiikka
Jaa artikkeli:

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakkolliset kentät merkitty *

Kommentit ()

Ei kommentteja