Vapaaehtoiset sopimukset tuovat tulosta

Energiat tehokkaasti talteen

01.09.2025, kello 09:58

Teksti Petri Sallinen | Kuva Scanstockphoto

Suomi on valinnut muista Euroopan maista poikkeavan tavan toteuttaa energiansäästöä. Suomalaiset yritykset, yhteisöt ja julkishallinto tehostavat energiankäyttöään vapaaehtoisten toimialasopimusten voimalla. Muissa maissa toimintaa ohjaa kansallinen lainsäädäntö.

Energiansäästöön — tai energian tehokkaaseen käyttöön — ohjaa Euroopan unionin energiatehokkuusdirektiivi. Direktiivi määrittelee jokaiselle EU-maalle energiatehokkuustavoitteet ja kansalliset energiansäästövelvoitteet.

Suomessa direktiivistä johdettu kansallinen energiatehokkuuslaki asettaa puitteet energiansäästötoimille. Direktiiviin täytäntöönpanossa vapaaehtoisella energiatehokkuussopimusjärjestelmällä on tärkeä rooli. Sen ovat tunnustaneet päättäjät, viranomaiset ja EU-komissio.

— Yritykset ja yhteisöt on onnistuttu sitouttamaan vapaaehtoisiin energiatehokkuustoimiin ilman pakottavaa lainsäädäntöä. Järjestelmä on ollut käytössä Suomessa jo 1990-luvulta asti, toteaa Energiateollisuus ry:n asiantuntija Päivi Suur-Uski.

Tällä hetkellä vapaaehtoisen sopimustoiminnan piirissä on noin 60 prosenttia Suomen energiankäytöstä. Vuosiksi 2017–2025 solmittuihin sopimuksiin sitoutui yli 780 yritystä ja niiden 7600 toimipaikkaa. Kunnista mukana on reilut 150.

Sopimustoiminnan tulokset raportoidaan EU:lle. Tuloksiin on oltu tyytyväisiä sekä Suomessa että unionin hallinnossa. Vuosina 2017–2023 Suomessa raportoitiin yli 27 000 energiatehokkuutta parantavaa toimenpidettä. Niiden avulla säästyy vuosittain energiaa 14,8 terawattituntia.

Saavutettu säästö on noin neljä prosenttia Suomen kokonaisenergiankäytöstä. Kokonaisenergian käyttö sisältää kaiken Suomessa kulutetun energian, mm. teollisuuden ja kotitalouksien käyttämän sähkön, kaukolämmön ja liikenteessä kuluvan energian.

Energiatehokkuusinvestointeihin Suomessa käytettiin kuluvan sopimuskauden aikana noin 1,5 miljardia euroa.

Säästöt tasaisessa kasvussa

Energiatehokkuustoimilla saavutetut säästöt ovat kasvaneet tasaisesti. Vuosien 2017–2023 aikana energiaa säästyi keskimäärin 2,1 terawattituntia vuodessa, kun edellisellä kaudella 2008–2016 vuotuinen säästö oli 1,8 terawattituntia. Myönteiseen kehitykseen vaikutti muutama poikkeuksellisen suuri energiaintensiivisen teollisuuden investointi.

Sopimuskauden pituus on kymmenen vuotta. Yritysten on siis sitouduttava tarkkailemaan ja tehostamaan energiankäyttöään kymmeneksi vuodeksi ja raportoimaan siitä omalle toimialajärjestölleen. Energia-alalla toimintaa koordinoi Energiateollisuus ry.

— Nykyinen sopimuskausi päättyy tämän vuoden lopussa. Ensi vuoden alussa alkaa uusi kymmenen vuoden sopimuskausi. Sopimuskauden vaihtuessa yritysten on liityttävä uudestaan mukaan, vaikka ne olisivat olleet mukana aikaisemmilla sopimuskausilla, Suur-Uski muistuttaa.

Päättyvällä sopimuskaudella energia-alan yrityksistä mukana oli reilusti yli sata. Niiden tekemät säästötoimet kattoivat lähes 300 toimipistettä. Energia-alalla säästyy toteutettujen toimien ansiosta energiaa vuosittain yli 4 000 gigawattituntia. Energia-ala saavutti kuluvan kauden säästötavoitteensa jo vuoden 2023 lopussa.

Vapaaehtoisuus tuo joustoja

Vapaaehtoisuuteen perustuvassa energiansäästötoiminnassa tavoitteet ovat ohjeellisia. Jos toiminta perustuisi lainsäädäntöön, niin silloin tiedossa olisi yksityiskohtaisia ohjeita, mutta myös rangaistuksia, mikäli tavoitteet eivät toteudu.

— Toimialakohtainen tavoite on yhteinen, ei yrityskohtainen. Yhden suuren investoinnin merkitys voi olla valtava, jolloin yksittäisten yritysten tavoitteet voivat tarvittaessa joustaa. EU-komission kannalta oleellista on se, että kokonaistavoite saavutetaan, Suur-Uski toteaa.

Ohjaavatko vapaaehtoiset toimet riittävän tehokkaasti toteuttamaan energiatehokkuustoimia pakottavaan lainsäädäntöön verrattuna? Suur-Uskin mielestä Suomen pitkät perinteet vapaaehtoisuuteen perustuvassa toiminnassa on hyvä osoitus siitä, että järjestelmä toimii. Saavutetut säästöt on helppo osoittaa.

— Pelkona voi olla se, että EU-komissio ei enää hyväksyisi jäsenmaiden erilaisia käytäntöjä ja haluaisi yhtenäistää lainsäädännön toimeenpanoa. Siksi on tärkeää, että yritykset ovat aktiivisia ja että vapaaehtoinen järjestelmä on kattava.

Jäsenmaiden tilanne on hyvin erilainen, jolloin pakottaminen samanlaiseen muottiin ei välttämättä toimi. Myös energian rooli jäsenmaissa on erilainen. Pohjoismaissa on runsaasti energiaintensiivistä teollisuutta ja kotitalouksien energiankäytöstä merkittävä osa kuluu kotien lämmittämiseen.

— Silloin kun energian osuus ja sen hinta ovat merkittäviä yritystoiminnassa, seurataan energian käyttöä joka tapauksessa tarkasti, Suur-Uski huomauttaa.

Vapaaehtoinen järjestelmä toimii kuitenkin vain niin kauan, kun mukana on riittävästi yrityksiä, joiden toimilla sopimuksen kattavuus säilyy.

Vastuullisuus koskee myös energiankäyttöä

Energian säästeliäs tuottaminen ja käyttäminen ovat osa yritysten vastuullistyötä. Energiatoimialan rooli korostuu, koska energia ja energiapalvelut ovat muille toimialoille merkittäviä tuotannontekijöitä. Se millä tavalla energiaa tuotetaan, vaikuttaa myös teollisuuden valmistamien lopputuotteiden olemukseen.

Energiansäästötoimista on muodostunut jo ajat sitten melko arkista toimintaa, jonka parissa työskentelee oman alansa ammattilaiset. Yritysten energiankäyttöä tarkkaillaan ja energiankäytön muutoksista laaditaan raportteja. Kaikki eivät kuitenkaan aina ymmärrä edes yrityksen sisällä, miksi moista työtä tehdään.

Suur-Uski kertoo, että yritysten sisäisissä käytännöissä ja järjestelmissä on eroja. Osa dokumentoi tarkasti kaikki tehdyt toimet, jolloin säästötoiminnan edellyttämät raportit syntyvä kuin itsestään.

— Monet yritykset tekevät arkisessa työssään paljon energiankäyttöön liittyvä optimointia ja laitteiden säätämistä, joiden merkitys ja dokumentointi voi unohtua. Energiatehokkuutta parantavat käyttötoimet ovat kuitenkin investointien rinnalla tärkeitä tekoja, jotka on syytä nostaa raportteihin.

— Harvat suuret investoinnit raportoidaan herkemmin kuin lukuisat pienet investoinnit.

Osa yrityksistä voi yhä ajatella niin, että raportointi aiheuttaa turhaa hallinnollista byrokratiaa. Suur-Uski kuitenkin kertoo, että viranomaiset ja valtionhallinto hyödyntävät ahkerasti energiantehokkuustoiminnassa syntyneitä raportteja. Tuloksellisen raportoinnin avulla on helppo torjua uusien velvoitteiden kehittely.

— Järjestelmää kehitetään ja turhaa byrokratiaa halutaan välttää. Sopimustoiminnassa mukana olevat yritykset saavat myös neuvontaa ja koulutusta. Investointitukia ja katselmustukia on toivottavasti tarjolla sopimustoimintaan osallistuville yrityksille jatkossakin.

Määräaika syyskuussa

Uusi sopimuskausi 2026–2035 alkaa ensi vuoden alussa. Liittyminen on jo käynnistynyt, mutta mukaan pääsee lähes koko sopimuskauden ajan. Energia-alan yritykset toimittavat liittymisasiakirjansa Energiateollisuus ry:lle. Siellä yhteyshenkilö on Päivi Suur-Uski.

— Uuden sopimuskauden julkistamistilaisuus on lokakuun alussa ja jos aloituskokokoonpanossa haluaa olla mukana, on liittymisasiakirja toimitettava omaan toimialaliittoon 19. syyskuuta mennessä.

Aikaisemmin energiatoimialla oli kaksi puitesopimusta: toinen energiantuotannolle ja toinen energiapalveluille. Uudella sopimuskaudella on vain yksi sopimus. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki energia-alan yritykset ovat saman toimenpideohjelman piirissä.

— Toive on, että energia-alan yritykset liittyvät energiansäästösopimuksiin konsernitasolla ja liittävät kaikki konsernia koskevat toiminnot mukaan, Suur-Usko toteaa.

#energiansäästö