Kuinka eurooppalainen päästökauppa uudistuu?

EU-komission tavoitteena investointikone

11.09.2026, kello 11:02

Teksti Petteri Haveri | Kuva Scanstockphoto

Euroopan komissio julkaisi heinäkuussa ehdotuksensa EU:n päästökaupan uudistamiseksi 2030-luvulle. Komissio pyrki vastaamaan teollisuuden kilpailukykyhuoliin loiventamalla päästövähennyskerrointa ja jatkamalla ilmaisjakoa.

Päästökaupan perusrakenne säilyisi ennallaan ja päästöoikeuksien määrä jatkaa pienenemistä. Järjestelmää laajennettaisiin jätteenpolttoon sekä osin lento- ja meriliikenteeseen. Samalla hiilidioksidin talteenottoa, hyötykäyttöä ja pysyviä hiilenpoistoja integroitaisiin aiempaa tiiviimmin osaksi päästökauppaa.

Päästökaupasta halutaan tehdä aiempaa vahvempi väline teollisuuden investointien vauhdittamiseen. Innovaatiorahaston rahoituspohjaa kasvatettaisiin, käyttöön otettaisiin uusi Investment Booster -väline ja vuodesta 2031 alkaen investointeja edistettäisi teollisuuden investointien vähähiilistämispankki, Industrial Decarbonisation Bank. Lisäksi jäsenmaiden päästökauppatuloja ohjattaisiin nykyistä vahvemmin teollisuuden päästövähennyksiä edistäviin investointeihin.

Päästökaupasta investointipolitiikkaa

EU:n päästökauppa on markkinaehtoinen järjestelmä, jossa päästöille muodostuu hinta ja yritykset tekevät omat investointipäätöksensä sen perusteella. Komission ehdotus pitää tämän pohjan ennallaan, mutta rakentaa sen päälle vahvaa investointi- ja teollisuuspolitiikkaa.

Investment Booster, Industrial Decarbonisation Bank, innovaatio- ja modernisaatiorahaston jatko, kannusteet kestävien lento- ja meriliikenteen polttoaineiden hankintaan, jäsenmaiden velvoite käyttää vähintään puolet huutokauppatuloistaan päästökauppasektorien vähähiilistämiseen sekä ilmaisjakoa saavien yritysten velvoite investoida ilmaisjaon arvoa vastaava rahamäärä Euroopan vähähiilistämiseen tarkoittavat yhteensä useiden satojen miljardien investointiohjelmaa 2030-luvulla.

Suomelle tämä on pääosin myönteinen suunta. Jos rahoitus kohdistuu aidosti vaikuttaviin hankkeisiin eikä vanhan teollisuuden tekohengittämiseen, Suomella on erinomaiset edellytykset houkutella investointeja uuteen puhtaaseen teollisuuteen ja hiilidioksidin talteenottoon. Rahoituksen vaikuttava ja kilpailukykyä vahvistava kohdentuminen on Suomelle tärkeä tavoite tulevissa neuvotteluissa ja elintärkeää Euroopan kilpailukyvylle.

CCS ja CCU siirtyvät marginaalista osaksi järjestelmää

Ehdotuksessa pysyvät hiilenpoistot kytkettäisiin osaksi järjestelmää. BECCS:n ja DACCS:n kaltaisille ratkaisuille luotaisiin kysyntää komission 250 miljoonan päästöoikeuden hankintaohjelman kautta, ja yrityksille avattaisiin mahdollisuus hyödyntää pysyviä poistoja päästövelvoitteidensa kattamisessa. Samalla hiilidioksidin talteenotto, kuljetus ja varastointi integroitaisiin nykyistä selkeämmin osaksi päästökauppaa. Ehdotettu lähestymistapa on kuitenkin melko keskitetty, eikä välttämättä edistä avoimen ja toimivan hiilidioksidimarkkinan syntyä.

Myös CCU:n asema vahvistuu. Komissio tunnistaa aiempaa paremmin tilanteet, joissa talteen otettu hiilidioksidi päätyy uusiin tuotteisiin tai synteettisiin polttoaineisiin. Jätteenpolton sisällyttäminen päästökauppaan liittyy osaltaan juuri tähän kokonaisuuteen.

Parlamentti ja neuvosto mylläävät vielä direktiiviä

Komission ehdotus on alku lainsäädäntöprosessille. Seuraavaksi jäsenmaat ja Euroopan parlamentti muodostavat omat kantansa, minkä jälkeen neuvottelut jatkuvat trilogeissa komission, parlamentin ja neuvoston kesken. Parlamentin päävastuullisena neuvottelijana toimii ENVI-valiokunnan raportööri Peter Liese, jolla oli keskeinen rooli myös edellisessä päästökauppauudistuksessa.

Julkisissa kommenteissaan Liese on korostanut sekä nopean aikataulun merkitystä että sitä, että teollisuudelle annettavan lisäajan on johdettava konkreettisiin investointeihin. Parlamentin ja neuvoston tavoitteena on muodostaa omat neuvotteluasemansa vuoden 2026 loppuun mennessä, jotta trilogit voitaisiin käynnistää vuoden 2027 alussa.

#päästökauppa