EU:n kestävän rahoituksen luokittelujärjestelmä eli taksonomia saavutti viime viikolla yhden välietapin, kun ydinenergian ja maakaasun ottaminen mukaan taksonomiaan sai EU-parlamentin siunauksen. Investoinnit näihin tuotantomuotoihin voivat tietyin edellytyksin olla kestäviä.  

Nyt päätöksen jälkipyykki on täydessä käynnissä, mutta jokseenkin irrallaan reaalimaailmasta. 

Päätöstä on kiitelty kovasti, sillä päästötöntä energiaa tuottavan ydinvoiman jättäminen ulkopuolelle olisi näyttänyt erikoiselta ja ollut vastoin taksonomian tavoitteita. On kiistatonta, että ydinenergia edesauttaa ilmastonmuutoksen torjunnassa. Siksi sen paikka on taksonomiassa. 

Pettyneitäkin on. Maakaasun ottaminen mukaan taksonomiaan on nähty tuen osoituksena Venäjälle, joka mahdollistaa venäläisen energian ostamisen ja Venäjältä tulevien kaasuputkien lisärakentamisen. On myös väitetty, että päätös kiihdyttää ilmastonmuutosta.  

Keskustelussa unohdetaan, että kukaan ei tällä hetkellä ole investoimassa venäläisen energian tuontiin. On vaikea kuvitella, että näin olisi tapahtumassa nähtävissä olevassa tulevaisuudessakaan. Syy on Venäjän aloittama hyökkäyssota Ukrainassa. Sen seurauksena luottamus Venäjään on nollassa.  

Jos kuitenkin jossitellaan vähän ja kuvitellaan tilanne, että jokin toimija kävelee rahoittajien pakeille ja kertoo haluavansa rakentaa uuden kaasuputken Venäjältä Eurooppaan. Oma arvioni on, että tällaisessa tilanteessa rahoittajaa kiinnostaa kovin vähän onko hanke taksonomian mukainen vai ei. Sijoituspäätös tehdään ja kyseisen hankkeen rahoitus hinnoitellaan täysin muilla perusteilla. 

Väitän siis, että päätöksellä ei mahdollistettu putken rakentamista Venäjälle. Eikä sen enempää olisi vaikeutettu putken rakentamista, jos kaasu olisi jätetty taksonomian ulkopuolelle. 

Voi perustellusti jopa väittää, että maakaasuun investoimisen laajempi kestävyys on nyt parempi kuin ennen Venäjän aloittamaa hyökkäyssotaa. Jo nyt huomattavan suuri osa, ja toivottavasti mahdollisimman pian kaikki kaasu Eurooppaan, tuodaan muualta kuin Venäjältä. Sota ei myöskään lisännyt maakaasun käytöstä aiheutuvia päästöjä. Päinvastoin, käsillä oleva energiakriisi nopeuttaa myös kaasun puhdistumista Euroopassa. 

Käyty julkinen keskustelu kuitenkin osoittaa, että päätöksellä on symboliarvoa. Julkisen keskustelun perusteella näyttää siltä, että ydinvoiman ottaminen taksonomiaan mukaan paransi taksonomian uskottavuutta. Maakaasun mukaan ottaminen taas heikensi uskottavuutta. Erityisesti näin pääsi käymään, kun tämän ajan poliittisessa diskurssissa maakaasun ja Venäjän yhteen laitetaan yhtäsuuruusmerkki. 

Väitän että varsin harva – jos kukaan taksonomia tekemässä ollut tai sitä suuntaan tai toiseen lobannut on kovin ylpeä lopputuloksesta tai prosessista, jolla tähän on päädytty. Silti prosessista on jotain opittava. Meillä on tällä hetkellä taipumus tehdä asioista kovin mustavalkoisia. On vain hyviä tai huonoja ratkaisuja, on vain teknologioita, jota tulisi rakentaa tai teknologiaa mitä ei tulisi lainkaan rakentaa.  

Valintaa ohjaa osin ideologia ja osin teollisuuspolitiikka. On myös niin, että kokonaisia teknologioita halutaan laittaa ruskealle listalle niiden mahdollisten vaikutusten takia sen sijaan että ohjattaisiin haitallisia vaikutuksia. Taksonomia törmäsi tähän kaikkeen.  

Taksonomia on ollut hyödyllinen lainsäädäntöharjoitus, josta on helppo oppia olematta jälkiviisas. Voi myös aidosti katsoa eteenpäin ja pohtia miten taksonomian tulisi kehittyä. Keskustelu tästä tulee jatkumaan syksyllä.  

#energia ja Eurooppa #energiapolitiikka