Päästövähennystoimien huimat hintaerot

Halvat ja kalliit päästöt

17.04.2026, kello 10:01

Teksti Petri Sallinen | Kuva Scanstockphoto

Kuinka paljon päästöjen vähentäminen saa maksaa? Mitkä ovat halvimmat ja kalleimmat tavat vähentää päästöjä? Kun rahaa on niukasti, korostuu ilmastopolitiikkaan kuluvan rahan tehokas käyttö.

Suomen on kehitettävä jostain vähintään 500 miljoonan euron lisärahoitus, jotta päästövähennystavoitteet toteutuvat. Tämän verran rahaa tarvitaan vuosina 2026–2029, jotta päästökauppasektorin ja taakanjakosektorin päästöt saataisiin siihen kuosiin, mitä ilmastolakiin kirjattu tavoite edellyttää.

Potista reilut 70 miljoona tosin lasketaan kuuluvaksi maakäyttösektorin päästöjen niistämiseen, mutta tämä ei riitä muuhun kuin jo poliittisesti sovittujen maankäyttösektorin päästöjenvähennystoimien rahoittamiseen. Maankäyttösektorilla päästöjen vähentämisen haaste on selvästi suurempi — niin on todennäköisesti myös rahantarve.

Suomen valtiolla on vastuu siitä, että päästöt vähenevät. Päästövähennysten viulut maksavat yhdessä julkinen sektori ja yksityinen sektori. Julkisen talouden tukalassa tilanteessa yksityisen sektorin rahoitus, markkinaehtoiset ohjauskeinot ja rahan tehokas käyttö korostuvat. Valtion ja poliittisen päätöksenteon tehtävänä on yhä enemmän ohjata ja kannustaa kepeillä ja laihanlaisilla porkkanoilla.

Kun rahaa on vähän, on päästövähennystoimien taloudellista tehokkuutta tarkasteltava kriittisesti. Mitä suuremmat päästövähenemät päästöjen vähentämiseen käytetyillä euroilla saavutetaan, sitä tehokkaammin keinot toimivat. Tämä ei vielä riitä. Taloudellisen tehokkuuden lisäksi toimenpiteiden on oltava uskottavia ja niiden on kohdeltava kansalaisia reilusti.

Suomen ympäristökeskuksen Kehitysehdotuksia ilmastorahoituksen tehostamiseen -raportti arvioi taakanjakosektorin päästövähennyspotentiaaleja ja niiden hintaa.

Taakanjakosektorin päästöt kattavat vain osan Suomessa syntyvistä päästöistä. Maankäyttösektorilla tilanne on selvästi hankalampi ja päästökauppasektorilla EU:n päästökauppa on jo hoitanut suuren osan suomalaisen teollisuuden päästöistä arvioitua nopeammin — markkinaehtoisesti.

500 miljoonan rahoitustarpeista noin 200 miljoonaa kohdistuisi taakanjakosektorille. Maankäyttösektorilta raportti nostaa vain pari metsien hoitoon liittyvää toimenpidettä. Tämä on luonnollista, koska maankäyttösektoria ja erityisesti metsäsektoria on käsitelty aikaisemmin jo useammissa eri selvityksissä.

Edullisimmat potentiaalit

Raportin mukaan taakanjakosektorin yhteenlaskettu päästövähennyspotentiaali on 4,5 miljoonaa tonnia vuoteen 2030 mennessä. Vertailun vuoksi: Suomen kokonaispäästöt olivat reilut 38 miljoonaa tonnia vuonna 2024. Potentiaalit muodostuvat tieliikenteen, maatalouden, rakennusten energiankäytön ja työkoneiden päästöjen leikkaamisesta.

Raportti arvioi yksityiskohtaisesti sitä, kuinka paljon jokin tietty toimi vähentäisi hiilidioksidipäästöjä ja mikä olisi toimen hinta. Esimerkiksi tieliikenteessä kuorma-auto ilman perävaunua dieselversiosta sähköautoksi vaihdettuna tarjoilisi parhaan päästövähennyspotentiaalin: 291 000 tonnia. Samalla se on erittäin kallis toimenpide. Päästövähennyksen hinta olisi noin 390 euroa per hiilidioksiditonni.

Pakettiauto dieselistä sähköön vaihdettuna tarjoaa lähes yhtä suuren päästövähennyspotentiaalin, mutta taloudellisesti kannattavasti. Julkista rahaa ei tarvitsisi käyttää, koska autoilija hyötyy vaihdosta välittömästi halvempina käyttökustannuksina.

Muita tieliikenteen taloudellisesti kannattavia toimenpiteitä ovat henkilöauto dieselistä täyssähköön, henkilöauto bensiinistä täyssähköön ja henkilöauto ladattavasta bensiinihybridistä täyssähköön.

Maataloudessa merkittävimmät päästövähennykset saavutetaan turvemaiden käytön muutoksilla. Sähkökäyttöiset kuorma-autot ja työkoneet ovat yksi mahdollisuus, mutta keino on kallis. Suurimpien maatalouskoneiden sähköistäminen sen sijaan ei onnistu ilman julkisen sektorin taloudellista tukea. Pienten koneiden sähköistäminen on kannattavampaa, mutta niiden tarjoama päästövähennyspotentiaali on suppea.

Lämpöpumput ja kaukolämmitys ovat rakennusten energiatehokkuuden kannalta oiva vaihtoehto vähentää asumisen päästöjä — etenkin silloin, kun niillä korvataan öljylämmitystä. Vanhojen rakennusten energiatehokkuuden parantamien säästää pitkällä aikajänteellä rahaa.

Taloudelliset vaikutukset moniulotteisia

Raportti arvioi päästövähennysten kustannuksia kolmella eri tavalla. Teknistaloudelliset kustannukset kuvaavat esimerkiksi sähkönauton hankinnan investointi- ja käyttökustannuksia sekä säästöjä muiden ratkaisuihin verrattuna.

Julkistaloudelliset vaikutukset kuvaavat sähköautoihin panostamisen vaikutuksia valtion verotuloihin ja hallinnollisiin kustannuksiin. Kun kansakunta siirtyy fossiilitaloudesta puhtaan energian talouteen, putoavat myös fossiilienergiasta saatavat verotulot. Miten menetys paikataan? Ryhdytäänkö bioenergian käyttöä verottamaan?

Kokonaistaloudellisten vaikutusten arviointi taas kattaa laajemmat hyvinvointi- ja markkinavaikutukset. Ne koskettavat kansalaisia energianpalveluiden hinnan kautta ja ne vaikuttavat yritysten kilpailukykyyn ja mahdollisuuksiin työllistää.

— Taloudellisten käsitteiden erottelu on tärkeää, koska sama toimenpide voi olla teknistaloudellisesti kallis, mutta sen valtiontaloudelliset vaikutukset ovat vähäisiä tai toimenpiteen kokonaistaloudellinen vaikutus vaihtelee sen mukaan, miten markkinat reagoivat, raportti huomauttaa.

Missä on onnistuttu?

Sähkön- ja kaukolämmöntuotanto oli pitkään Suomen selvästi suurin hiilidioksidipäästöjen aiheuttaja. Päästökaupan voimakkaan taloudellisen ohjauksen ansiosta sähköntuotanto puhdistui lähes täydellisesti kymmenessä vuodessa.

Venäjän masinoima energiakriisi ennen Ukrainan sotaa vauhditti irtautumista fossiilitaloudesta ja kiritti vihreää siirtymää. Tähän ohjasi myös Euroopan unionin, mutta myös Suomen omat energiapoliittiset toimet.

Päästökauppasektorilla markkinaehtoinen toiminta on siis purrut energiantuotannon päästöihin. Teollisuudessa päästöt sen sijaan eivät ole vähentyneet yhtä nopeasti, vaikka päästötön ja Euroopan edullisen sähkö antavat tähän hyvät mahdollisuudet. Odotuksista huolimatta teollisuuden sähköistyminen etenee nihkeästi. Yksi syy tähän on jo lähes 20 vuotta kestänyt hitaan kasvun aika — heikot suhdanteet, jotka eivät ole innostaneet investoimaan ja sähköistämään.

Rakennusten erillislämmityksen — öljylämmityksen — päästöt ovat vähentyneet selvästi. Tähän on ohjannut valtion maksama öljylämmityksen tapporaha, lämpöpumppujen yleistyminen ja öljyn kallistuminen.

Lämmityssektorilla on tapahtunut suuri muutos, kun kaukolämmitys sähköistyy ja hukkalämpöjen hyödyntäminen yleistyy. Fossiiliset polttoaineet — kivihiili, turve ja maakaasu — ovat kadonneet polttoainepaletista lähes kokonaan. Samalla rakennusten energiatehokkuuden parantaminen vähentää hiilidioksidipäästöjä ja lämmöntarvetta.

Raportti toteaa, että liikenteen hiilidioksidipäästöt ovat supistuneet hitaasti. Työkoneiden osalta edistystä ei ole tapahtunut juuri lainkaan.

Maankäyttösektori on heikossa hapessa. Kun hiilinielut ovat supistuneet, on maankäyttösektori tällä hetkellä päästölähde. Tällä on suuri vaikutus siihen, minkälaisiksi Suomen kokonaispäästöjen vuotuinen vaihtelu muodostuu. Vaikka taakanjakosektorilla ja päästökauppasektorilla onnistutaan vähentämään päästöjä, voivat maankäyttösektorin kasvaneet päästöt tehdä työn tyhjäksi.

Raportti huomauttaa, että päästövähennystoimien aiheuttamat kustannukset ja päästövähennystoimien esteet eroavat merkittävästi eri sektoreiden kesken. Tämä edellyttää tiukkaa sektorikohtaista hintaohjausta ja sektorikohtaisia kannustimia, jotta uutta teknologiaa saataisiin käyttöön.

Miksi osa päästövähennyksistä jää toteutumatta?

Hieman yllättäen monet halvat tai taloudellisia hyötyjä tuottavat päästövähennystoimet jäävät toteuttamatta ilman julkista ohjausta. Raportin mukaan syynä voivat olla hallinnolliset tai sääntelyyn liittyvät esteet. Joskus tietoa ei ole tarpeeksi tai pienenkään rahoituksen järjestäminen ei onnistu. Tiedon puute voi olla myös syy, että toimijat eivät ymmärrä päästövähennystoimien tarjoavan suoranaista taloudellista hyötyä.

Uusi teknologia on usein arvaamatonta. Sen käyttöön liittyviä riskejä tai kaikkia kustannuksia ei aina havaita. Vakiintuneisiin menetelmiin verrattuna uuden teknologian käyttöönottoon liittyy uusia toimintatapoja, jotka voivat nostaa riskejä tai heikentää toiminnan laatua. Siksi lupaava uusi teknologia ei aina houkuttele, vaikka kustannuslaskenta osoittaisi sen hyödyt.

Raportti huomauttaa, että markkinat eivät aina toimi täydellisesti. Markkinoiden epätäydellisyyksiä pitäisi oppia ymmärtämään, jotta tueksi osattaisiin kehittää oikeanlaista julkista ohjausta. Parhaimmillaan politiikkatoimien avulla voidaan tunnistaa markkinoiden puutteet.

Raportin voi kokonaisuudessan ladata omalle koneelleen täältä.

#ilmastonmuutos #ilmastopolitiikka #päästökauppa