Luontokato nousee tärkeydessä

Ilmasto ei unohdu

05.03.2021, kello 12:49

Teksti Petri Sallinen | Kuva Scanstockphoto

Ilmasto ei unohdu

Koronapandemia näyttää työntäneen ilmastohuolen kansalaisten mielissä hetkeksi taustalle. Ilmastohuoli ei kuitenkaan katoa. Se vaikuttaa pysyvästi energia-alan toimintaympäristöön.

Muutokset energia-alalla ovat hitaita — raskas laiva ei muuta helposti suuntaansa hetkellisten muoti-ilmiöiden seurauksena. Näin on ainakin totuttu ajattelemaan. Ilmastopolitiikan aikana energiayhtiöiden toimintaympäristö tai sen osat voivat kuitenkin muuttua oletettua nopeammin. Muutoksiin vaikuttavat poliittisessa päätöksenteossa tapahtuvat heilahtelut, kansalaismielipide ja teknologian ripeä kehittyminen. Tämä kaikki pakottaa energia-alan analysoidaan toimintaympäristön muutoksia lyhenevissä sykleissä.

Energiaturpeen aseman ja käytön nopea muuttuminen on Energiateollisuus ry:n toimitusjohtaja Jukka Leskelän mielestä oiva esimerkki äkkinäisestä muutoksesta. Tällä kertaa muutokselle on ominaista pitkälle energiatoimialan ulkopuolelle ulottuvat vaikutukset.

— Muutosvauhti energiaturpeen käytössä on yllättänyt monet. Kun Sanna Marinin hallituksen tavoitteena on puolittaa energiaturpeen käyttö vuoteen 2030 mennessä, arvioivat villeimmät ennustajat puoliintumisen tapahtuvan jo parin seuraavan vuoden aikana.

Monissa muutoksissa vauhdittajana on ollut lainsäädäntö. Turpeen osalta suurin vauhdittaja on kuitenkin Euroopan unionin päästökauppa. Kun päästöoikeuksien hinta loikkasi viime syksynä hurjaan nousuun, teki se turpeen polttamisesta hyvin kallista. Tällä hetkellä energiaturpeen käyttäminen on energiayhtiöille lähes 90 prosenttia kalliimpaa kuin vuonna 2017.

Päästöoikeuksien kallistumisen lisäksi turpeen käytön kokonaiskustannuksia nostaa verotuksen kiristyminen. Päästökaupan vaikutus on kuitenkin monta kertaa kovempi kuin verojen vaikutus.

Energiayhtiöt ovat osanneet odottaa tätä. Päästöoikeuksien hintakehityksessä suunta on ainoastaan ylöspäin — ilmastopolitiikan terävöityminen ei voi olla vaikuttamatta asiaan. Leskelä kuitenkin muistuttaa, että hiilidioksidipäästöjä vähentävät toimet ja uudet investoinnit tehdään aina yrityksissä. Poliittinen päätöksenteko ei vielä pelasta maailmaa, sen tekevät yritykset.

Ilmastopoliittisten sitoumusten toteuttaminen, kansalaismielipiteen huomioiminen ja talouselämän näkemysten kuuntelu lisäävät paineita poliittiselle päätöksentekokoneelle. Myös sen olisi kyettävä reagoimaan nopeasti uusin tilanteisiin. Esimerkiksi miten valtiontalous selviää siitä, että merkittävä osa verotuloja tuottavista päästöjä aiheuttavista polttoaineista katoaa markkinoilta.

Muutos näkyy ja kuuluu

Kun turpeen käyttö kallistuu, on keksittävä halvempia korvaavia vaihtoehtoja. Lähes kaikilla turvetta käyttävillä yhtiöillä on jo suunnitelmat korvaavista toimista. Osa yhtiöistä on myös aloittanut uusien laitosten rakentamisen.

Kun energiayhtiöt eivät enää osta turvetta, ei turpeen kuljettamiseen erikoistuneilla yrityksillä ole enää kuljetettavaa. Samalla turvetuottajilta loppuvat työt eikä turveteollisuuden laitteitakaan enää osteta. Turveteollisuustoimialan pyyhkiytyminen kartalta vaikuttaa vahvasti myös aluetalouteen — etenkin, kun muutos tapahtuu nopeasti. Nopeasti tapahtuvat muutokset eivät anna aikaa sopeutua.

Entä miten mullistus vaikuttaa Suomen huoltovarmuuteen — turvetta on kuitenkin voinut varastoida pahan päivän varalle. Entä onko varastoistakaan enää hyötyä, jos ei ole tekniikkaa tai osaamista, joita turpeen polttamisessa ja käsittelyssä tarvitaan.

Energiayhtiöt korvaavat osan turpeesta puuhakkeella. Tämä tarkoittaa sitä, että energiayhtiöt rynnivät kilvan ostamaan puuhaketta. Miten tämä vaikuttaa puumarkkinoiden kehittymiseen ja puun hintaan? Leskelän mielestä nyt olisi hyvä aika pohtia myös metsäenergiamarkkinoiden mekanismien kehittämistä.

— Metsänhoidon tukijärjestelmien sääntöjä voitaisiin muuttaa nykyistä enemmän hoitamiseen kannustavaksi. Tällä tavalla metsienhoitoon syntynyt velka saataisiin korjattua ja samalla metsistä saataisiin ulos entistä enemmän jämäpuuta energiayhtiöiden käyttöön.

Tiekarttatyöstä maan tapa?

Uusi kansallinen energia- ja ilmastostrategia valmistuu kesään mennessä. Strategiaa varten tarvittava tausta-aineisto tuotettiin tällä kertaa ainutlaatuisella tavalla: tiekarttatyönä. Tiekarttoja tuottivat yhdessä eri toimialat ja valtionhallinto.

Sitran johtava neuvonantaja Oras Tynkkynen on tyytyväinen. Tiekarttatyö vaikutti vahvasti asenteisiin. Nyt pitäisi vielä huolehtia siitä, että tehty työ muuttuu toiminnaksi.

— Tiekarttatyöskentely voitaisiin vakinaistaa. Siitä voitaisiin säätää virallinen työkalu, jota käytetään esimerkiksi ilmastolain päivittämisessä.

Energiateollisuus ry:n toimitusjohtaja Jukka Leskelä on samaa mieltä.

— Vähähiilisyystiekartat ovat hyvä lähtökohta ilmastolain päivittämiseen. Itse tiekarttojakin pitäisi aika ajoin päivittää.

Leskelän mielestä tiekarttojen laadinta lisää eri toimialojen välistä vuorovaikutusta. Päästövähennyksiä suunnitellaan yhdessä ja tällä tavalla ilmastotyö muuttuu konkreettiseksi toiminnaksi.

— Konkretia tarkoittaa sitä, että luodaan edellytyksiä ottaa käyttöön päästötöntä tai vähäpäästöistä uutta teknologiaa. Erityisesti teollisuus ja liikenne tarvitsevat tukea, jotta ne voisivat irtautuvat fossiilisten polttoaineiden käytöstä.

Energia-alalle tiekarttatyöskentely on tuttua. Ensimmäiset vähähiilisyystiekartat toimiala laati jo vuonna 2009. Tiekartta on ennen kaikkea toimialan oma tarkkaan pohtima näkemys tulevaisuudesta. Leskelä muistuttaa, että toimiala itse kykenee parhaiten arvioimaan omat pullonkaulansa tai arvioimaan syitä, miksi kehitys ei kaikilta osin etene niin nopeasti kuin pitäisi.

— Ilman vähähiilisyystiekarttoja arviomme päästöjen vähenemisestä perustuisivat pelkästään menneisyydessä tehtyihin toimenpiteisiin. Viime vuonna toteutuneiden päästöjen perusteella on kuitenkin vaikea arvioida esimerkiksi terästeollisuuden tai kaukolämmön päästöjä vuonna 2030.

Aina tiekartan arvio ei osu oikeaan. Monesti arviot ovat osoittautuneet liian varovaisiksi, mutta niiden pohjalta seuraavaa arviota on helppo rukata. Esimerkiksi viime keväänä julkistettu eri toimialojen vähähiilisyystiekartta perustuu ajatukseen korvata päästöjä aiheutuvia energiamuotoja puhtaalla sähköllä. Tähän on hyvät mahdollisuudet, koska suomalainen sähköntuotanto on jo nyt 85-prosenttisesti päästötöntä.

— Vedyn tuottaminen puhtaalla sähköllä avaisi aivan uusia mahdollisuuksia vähentää liikenteen päästöjä, kunhan vedyn tuottamisen kannattavuusongelmat saadaan ratkaistua, Leskelä toteaa.

Leskelä muistuttaa, että toimialan ulkopuolelta on turha yrittää työntää asioita toteutettavaksi, jos ei ole tietoa toimialan erityispiirteistä. Juuri siksi eri toimialojen ja valtionhallinnon välinen tiekarttatyö on antoisaa: vuorovaikutus ja ymmärrys eri toimijoiden välillä paranee. Samalla toimialat pääsevät ennakoimaan tulevia poliittisia päätöksiä ja niiden vaikutuksia.

 

Vakauden horjuminen hämmentää

Koronapandemiasta huolimatta rahaa ilmaston muutoksen torjumiseen on tällä hetkellä käytettävissä enemmän kuin koskaan. Tämän tietää Energiateollisuus ry:n edunvalvontajohtaja Joona Turtiainen. Hän vastaa energia-alan toimintaympäristöanalyysin toteuttamisesta.

— Vauhti kohti ilmastoneutraalia tulevaisuutta kiihtyy. Siksi ilmastomuutoksen torjunta vaikuttaa politiikassa vielä pitkään.

Hektisyys näkyy kaikessa suunnittelussa. Tästä esimerkkinä Turtiainen mainitsee viime keväänä valmistuneen tiekarttatyön. Tiekarttatyössä suomalaiset teollisuustoimialat piirsivät yhdessä valtionhallinnon kanssa kuvaa hiilineutraalista tulevaisuudesta.

— Viime keväänä valmistuneita tiekarttoja pitäisi jo nyt ryhtyä päivittämään, Turtiainen huokaa.

Hektisyydestä huolimatta energia-ala on yhä vakaa toimiala. 15 vuotta on monessa asiassa pienin aikayksikkö — investointeja ja päätöksiä on kypsyteltävä pitkään, vaikka aina tämä ei näy ulospäin.

— Uusi kestävä energiajärjestelmä rakennetaan joka tapauksessa vanhan järjestelmän päälle, Turtiainen muistuttaa.

Sosiaalisen median voima ja sosiaalisessa mediassa syntyneet kohut ovat aiheuttaneet vakauteen tottuneelle toimialalle jonkin verran hämmennystä — tai oikeammin se, miten herkästi poliittinen päätöksentekokoneisto näyttää reagoivan kohuihin. Tästä esimerkkinä sähkönsiirtotoiminnan valvonnan politisoituminen.

— Onko tämä uusi normaaliolotila myös energia-alalla, Turtiainen kysyy.

Turtiainen muistuttaa, että ilmastonmuutosta torjutaan määrätietoisesti koko ajan, vaikka muut uutisaiheet sysäävätkin tulokset herkästi sivuun.

— Monelta jäi huomaamatta, että viime vuonna energiantuotannon hiilidioksidipäästöt supistuivat 20 prosenttia Suomessa. Energiatoimiala on matkalla kohti hiilineutraalia tulevaisuutta ja hoitaa talkoissa oman osuutensa.

Energiapolitiikasa on kuitenkin tapahtumassa muutos. Ilmastonmuutoksen rinnalle nousee tasavertaisena luonnon biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen — tai toisinpäin sanottuna luontokadon estäminen. Turtiainen ennustaa, että luontokadon estäminen on jo lähitulevaisuudessa eurooppalaisen energiapolitiikan viides kulmakivi yhdessä ilmaston, talouden, energian ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kanssa.

— Tämä näkyy jo nyt Euroopan unionin päätöksenteossa. Tekeillä on biodiversiteettistrategia ja jäsenmaita oikeudellisesti sitovaa luonnon monimuotoisuuden säilyttävää lainsäädäntöä valmistellaan. Asia näkyy myös rahoitusta, maankäyttöä ja rakentamista ohjaavissa säädöksissä.

Nyanssien käsittelemisen taito on nyt yksi tärkeimmistä uusista energia-alan haasteista.

— Ilmastopolitiikan toteuttaminen on globaalia toimintaa, mutta luontokadon torjunta on vahvasti paikallista toimintaa, Turtiainen huomauttaa.

Paikallisesti luontokadon torjunta voi jopa näyttäytyä ristiriitaisena suuriin ilmastopolitiikan linjoihin verrattuna. Siksi joskus on oltava valmiuksia tehdä arvovalintoja, jotta ristiriitaisuudet kääntyisivät uusiksi mahdollisuuksiksi.

— Ilmastonäkökulma tai luontokatonäkökulma eivät kuitenkaan ole toisistaan irrallisia ilmiöitä — ne kietoutuvat toisiinsa, Turtiainen sanoo.

Energia-ala keskiössä — aina vaan

Vaikka energia-alan toimintaympäristö muuttuu, säilyttää energia-ala asemansa ilmastopolitiikan kovassa ytimessä. Ei kuitenkaan konnan roolissa, vaan sankarin ja mahdollistajan roolissa. ”Me hoidamme homman ja kaikki voittavat” -ajatus on Leskelän mielestä syytä pitää mielessä. Tästä hyvänä esimerkkinä on jo lähes täydellisesti puhdistunut suomalainen sähköntuotanto.

— Energia-ala mahdollistaa yhteiskunnan loikan kohti hiilineutraalia tulevaisuutta, kunhan energiatuotteet ja -palvelut ovat päästöttömiä. Samalla tuotteiden ja palveluiden olisi oltava helppokäyttöisiä ja kohtuuhintaisia.

Leskelä muistuttaa, että energia-alalla on sellaista osaamista, mitä kenelläkään muulla ei ole. Parhaimmillaan tämä tarkoittaa kokonaan uusien tuotteiden ja markkinoiden syntymistä. Samalla perinteinen energiajärjestelmä toimii taustaa luotettavasti ja tuottaa kohtuuhintaisia energiahyödykkeitä.

Maailmaa ottaa uutta vauhtia

— Viime vuoden ehkä merkittävin ilmastopoliittinen uutinen oli Kiinan ilmoitus tavoitella hiilineutraalia olotilaa vuoteen 2060 mennessä. Toinen hyvä uutinen oli USA:n tuoreen presidentin ilmoitus tuoda USA takaisin ilmastopoliittisiin pöytiin, toteaa Sitran johtava neuvonantaja Oras Tynkkynen.

Lisäksi moni hiilidioksidipäästöjä aiheuttava maa kertoi omista kansallisista päästövähennystavoitteistaan.

— Kriittinen massa on jo kasassa, vaikka kaikki maat eivät olekaan vielä mukana talkoissa, Tynkkynen toteaa.

— Viimeistään siinä vaiheessa, kun kaksi kolmasosaa maailmassa päästöjä aiheuttavista maista on mukana, riittää tämä kääntämään suunnan. Tästä huolimatta maailma on vielä pitkään riippuvainen fossiilisten polttoaineiden käytöstä.

Tynkkynen toteaa, että maailman kansakuntien enemmistön tekemiset vaikuttavat lopulta myös niihin maihin, jotka eivät ole ryhtyneet vähentämään päästöjään. 

#energiatalous #ilmastopolitiikka #turve
Jaa artikkeli:

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakkolliset kentät merkitty *

Kommentit ()

Ei kommentteja