Epäjohdonmukaista, lyhytjänteistä, ristiriitaista…

Onko energiapolitiikka hukassa?

22.10.2026, kello 14:38

Teksti Petri Sallinen | Kuva Petri Sallinen

Energiapolitiikan tavoitteista on helpompi sopia kuin itse teoista. Kun päätöksiä tehdään eri tasoilla ja eri aikajänteillä, uhkaa kokonaisuus hukkua — eikä suunnitelmien määrä korvaa toimeenpanon puutteita.

Tarina kahden kerroksen väestä ei riitä kuvaamaan energiapolitiikkaa. Energiapolitiikkaa tehdään kansainvälisesti, kansallisesti ja alueellisesti — vähintään kolmessa kerroksessa. Ei siis ihme, jos päätökset vaikuttavat epäjohdonmukaisilta ja lopputulokset näyttävät älyttömiltä. Politiikka voi vetää eri tasoilla eri suuntaan ja siksi kokonaisuus vaikuttaa ristiriitaiselta. Energiapolitiikan epäjohdonmukaisuuksista keskusteltiin Energia2026-messujen paneelissa Tampereella 20.11.

Työ- ja elinkeinoministeriön teollisuusneuvos Petteri Kuuva ei koe Suomen energiapolitiikan harjoittamista ”hirveän epäjohdonmukaisena”. Kuuva muistuttaa, että demokraattisessa järjestelmässä neljän vuoden välein pidettävät vaalit heijastuvat väistämättä päätöksentekoon.

— Monipuoluejärjestelmässä poliittinen päätöksenteko on vaikeaa ja lopulliset päätökset ovat usein monesta eri näkemyksestä muodostettuja kompromisseja.

Rahaa on aina niukasti. Valtion taloudellinen tilanne vaikuttaa siihen, kuinka paljon tai kuinka vähän rahaa voidaan käyttää hyvien asioiden edistämiseen. Yllätyksiltäkään ei voi välttyä.

Vuoden 2022 keväällä maankäyttösektorin rooli ilmastopolitiikassa muuttui täydellisesti. Maankäyttösektorin päästöt olivat paljon suuremmat kuin niiden oli kuviteltu olevan. Metsät muuttuivat nieluista päästölähteiksi.

— Jos nämä luvut olisivat olleet käytössä silloin, kun tavoitteita kirjattiin ilmastolakiin, olisivat tavoitteet olleet erilaiset, Kuuva toteaa.

— Tieto ei ole aina tästä ajasta ja tulevaisuudessa tieto voi olla erilaista.

Ympäristöministeriön kehitysjohtaja Juho Korpi pitää politiikan eriytymistä ongelmallisena.

— Energia- ja ympäristöpolitiikkaa tehdään paljon erillisinä lohkoina, samoin talouspolitiikkaa. Tulevaisuudessa politiikan eri osa-alueet olisi kytkettävä nykyistä tiukemmin toisiinsa. Eri toimenpiteillä on erilaiset vaikutukset pitkällä ja lyhyellä aikavälillä.

Korpi toteaa, että päätöksenteossa korostetaan liian paljon lyhyen aikavälin vaikutuksia ja aliarvioidaan pitkän aikavälin vaikutuksia. Tämän seurauksena taloudellista tukea valuu toimenpiteisiin, jotka pitkällä aikavälillä eivät ole järkeviä.

— Tavoitteista on helppo sopia, mutta toimenpiteistä ei ole — etenkään silloin, kun tavoiteaika lähestyy.

Korven mielestä tavoitteista pitäisi sopia nykyistä vahvemmin jo hallitusohjelmassa. Nyt toimenpidevaiheeseen päästään vasta sen jälkeen, kun on käytetty paljon aikaa strategioiden laatimiseen.

— Yli hallituskausien ulottuvat parlamentaariset ohjelmat ovat parempia etenkin silloin, kun kohteena ovat asiat, joiden vaikutukset ovat pitkäaikaisia. Tämä pakottaa sitoutumaan. Kansantaloudellisesti se ei ole kovin järkevää, jos toimintaympäristöihin tehdään suuria muutoksia vaalikausittain.

Peruskysymykset eivät muutu

Tutkimuksen näkökulmasta Suomen hallitukset ovat noudattaneet suhteellisen pitkäjänteistä energiapolitiikka. VTT:n johtava tutkija Tiina Koljonen toteaa, että peruskysymykset erilaisten hallitusten toiminnassa ovat yleensä samat.

— Politiikan painopisteet sen sijaan vaihtelevat sen mukaan, mitkä puolueet ovat hallituksessa. Viime aikoina tilannetta on mutkistanut se, että päätettäväksi on tullut poikkeuksellisen paljon yllättäviä ja ennakoimattomia asioita. Myös EU saattaa yllättää, kun on vastattava nopeasti uusiin vaatimuksiin tai kun EU-komissio asettaa uusia ja yllättäviä reunaehtoja.

Koljonen muistuttaa, että toimintaympäristöä on jatkuvasti tarkkailtava. Muutokset eivät kuitenkaan ole aina negatiivisia. Esimerkki nopeasta positiivisesta muutoksesta on tuuli- ja aurinkovoimatekniikan kehittyminen markkinaehtoiseksi ja kilpailukykyiseksi sähköntuotantomuodoksi.

Energiapolitiikka voi vaikuttaa epäjohdonmukaiselta, mutta ei kaikilta osin ole sitä. Tampereen energiapaneelissa asiaa pohtivat teollisuusneuvos Petteri Kuuva, kehitysjohtaja Juho Korpi ja johtava tutkija Tiina Koljonen. Paneelin veti MustReadin päätoimittaja Erkka Railo.

Auttaisiko tarkempi suunnittelu?

Kuuva huomauttaa, että Suomessa tehdään valtavasti suunnitelmia. Ongelma ei ole se, etteikö suunnitelmia olisi. Varsinainen ongelma on suunnitelmien toimeenpano.

— Hyvät suunnitelmat ja hyvät investointiedellytykset eivät silloin auta, jos uusille tuotteille ei ole markkinoita eikä niitä kannata valmistaa. Tämä on syytä pitää mielessä, kun arvioimme uusien teknologioiden kehittämistä.

Koljonen löytää Sanna Marinin ja Petteri Orpon hallitusten energiapoliitikoista selviä eroja. Marinin hallituksen ohjelmassa painopiste oli ilmastokysymyksissä.

— Ilmastopolitiikan tavoitteet oli tuotu koko yhteiskunnan tasolle. Toiminnassa korostui sosiaalinen oikeudenmukaisuus aina kun politiikkatoimia, verotusta tai skenaarioiden vaikutusarvioita tehtiin.

— Orpon hallitus taas korostaa taloutta, työllisyyttä, energian hintaa, energian saatavuutta ja huoltovarmuutta. Ilmasto- ja luontokysymykset eivät ole listan kärjessä. Tässä mielessä on otettu hieman takapakkia.

Sujuuko ministeriöiden välinen yhteistyö?

Energiapolitiikan pelikentällä on kaksi mahtiministeriötä. Ympäristöministeriö ajattelee asioita ilmaston ja ympäristön kannalta, työ- ja elinkeinoministeriö työllisyyden ja teollisuuden näkökulmasta. Kuinka kahden ministeriön näkökulmat voidaan sovittaa yhteen?

— Suuressa kuvassa vihreän siirtymän, fossiilitalouden ja hiilineutraalisuuden tavoitteet ovat samat. Ministeriöiden valitsemissa keinoissa ja painotuksissa voi kuitenkin olla eroja, Korpi pohtii.

Kuuva huomauttaa, että ministeriöiden välinen yhteistyö on tiivistä. Työ- ja elinkeinoministeriön ja ympäristöministeriön lisäksi energiapolitiikan kentällä hääräävät maa- ja metsätalousministeriö sekä viestintä- ja liikenneministeriö. Rahankäytöstä päättää valtiovarainministeriö. Skenaariolaskennan ministeriöt tekevät aina yhdessä.

— Päätöksentekoa ohjaa energiapolitiikan kolmio, jonka kärkiä ovat ympäristön ja investointien kestävyys, toimitus- ja huoltovarmuus sekä kohtuuhintainen energia. Kolmion kaikki kärjet on samanaikaisesti saatava riittävän hyvälle tasolle.

Kuuvan mielestä energiapolitiikan suurin haaste on, miten nykyisestä energiajärjestelmästä voidaan siirtyä tulevaisuuden energiajärjestelmään siten, että kaikki kolme energiapolitiikan kolmion tavoitetta täyttyvät.

Mahtavin päätöksentekijä: EU

Energia-alan säätelystä 80 prosenttia on peräisin Euroopan unionista. Samalla suomalaisen ilmastopolitiikan tavoitteista merkittävä osa määritellään Brysselissä. Ympäristöministeriön Korpi ei pidä tätä ongelmana.

— Suomi on hyötynyt EU:n päästökauppajärjestelmästä valtavasti. Päästökauppa ohjasi suomalaiset investoinnit nopeasti vähähiiliseen suuntaan. Tämä näkyy nyt myönteisesti teollisuudessa ja energiantuotannossa. Samalla teollisuuden kilpailukyky on vahvistunut sekä energiaomavaraisuus ja kriisinkestävyys ovat parantuneet.

Korven mielestä suomalaisen ilmastopolitiikan ongelmat eivät ole tällä hetkellä päästökauppasektorilla, vaan taakanjako- ja maankäyttösektorilla.

— Yleisesti ottaen päästövähennyksiä kannattaa tehdä aina siellä, missä vähennykset voidaan tehdä edullisimmin. Poliittisesti tämä voi kuitenkin olla haastavaa.

Myös Kuuvan mielestä päästökauppa toimii hyvin.

— Päästökauppa on hyvä keino sovittaa yhteen erilaisia energiapolitiikan tavoitteita.

Kuuva huomauttaa, että Suomen hallitukset ovat olleet eurooppalaisessa energiapolitiikassaan hyvin johdonmukaisia hallitusten kokoonpanoista huolimatta.

— EU-politiikassa Suomi on korostanut päästökauppajärjestelmän pysyvyyden tärkeyttä sekä kysyntään ja tarjontaan perustuvien sähkömarkkinoiden merkitystä.

Kuuva ei pidä ajatuksesta, että Euroopan unioni lipeäisi päästökaupasta ja siirtyisi sähkömarkkinoilla poliittiseen käsiohjaukseen, jolloin hintoja säädeltäisiin tilanteiden mukaan ja jolloin tukia jaettaisiin anteliaasti.

— Suomi häviää tällaisen kisan. Samalla katoaisivat puhtaasta ja toimitusvarmasta sähköstä saavutetut kilpailuedut.

Korpi on tehnyt samanlaisen havainnon: Sanna Marinin ja Petteri Orpon hallitukset ovat molemmat ajaneet EU-tasolla kunnianhimoista ilmastopolitiikka.

— Myös Orpon hallitus haluaa pitää kiinni unionin asettamista vuoden 2040 ilmastotavoitteista. Samalla Orpon hallitus yrittää kytkeä EU:n ilmastotavoitteet yhä tiukemmin unionin rahoitusinstrumentteihin.

— Tällä tavalla EU-tuet saataisiin entistä paremmin suomalaisten yritysten saataville. Mitä paremmin EU:n tukimekanismien käyttö tukee ilmasto- ja ympäristötavoitteita, sitä enemmän suomalaiset yritykset hyötyvät niistä.

Voimakkaat ja yllättävät muutostrendit

Geopolitiikka ja fossiilitalouden kriisi eivät jätä suomalaisia osattomiksi, vaikka Suomi on onnistunut irtautumaan nopeasti fossiilisten polttoaineiden käytöstä.

— Ukrainan sota ja Persianlahden levottomuudet nostavat öljytuotteiden ja maakaasun hintaa. Liikkuminen ja kuljetukset kallistuvat Somessa, samoin maatalouden kustannukset. Samalla kansalaisten tyytymättömyys kasvaa. Nämä ovat suurimmat tällä hetkellä toimintaympäristöön vaikuttavat muutokset, Kuuva toteaa.

— Toisaalta Ukrainan sota on kiihdyttänyt fossiilitaloudesta luopumista.

Korpi huomauttaa, että Suomi ei ole irrallaan muista EU-maista, vaikka Suomen fossiiliriippuvuus on vähentynyt: fossiilitalouden kriisi haastaa yhä myös Suomen.

— Suurvaltapolitiikka johtaa tilanteeseen, jossa johdonmukaisuus katoaa. Suomen riskinä on se, että emme saa houkuteltua tänne enää uusia puhtaita teollisia investointeja, jolloin Suomi muuttuu pelkäksi raaka-aineyhteiskunnaksi.

Koljonen odottaa sitä, millä tavalla kansalaisten normit ja käyttäytyminen muuttuvat. Se mitä tapahtuu USA:ssa ja Keski-Euroopassa, voi toteutua myös Suomessa.

— Murros tapahtuu samanaikaisesti monella eri osa-alueella, josta esimerkkinä tekoäly sekä teollisuuden ja energiantuotannon murros.

Korpi muistuttaa, että vaikeissa tilanteissa suomalaiset ovat aina löytäneet yhdessä ratkaisut: sopimusyhteiskunta toimii yhä.

— Vahvuudet ja orastava kasvu on nyt tiivistettävä keihäänkärjiksi. Käytettävissä olevat tuet on suunnattava entistä tarkemmin uusiutuvaan energiaan ja mietittävä politiikkatoimia kokonaisuutena.

— Vaikutusarvioita voidaan tehdä tekoälyn avulla tehokkaasti. Haasteena on se, miten säätely-yhteiskunta selviää murroksesta. Energian hintakehityksen arviointi on vaikeaa, samoin julkisen talouden tai työllisyyden kehittymisen ennakointi. Ilmastomuutoksen eteneminen ja luonnossa tapahtuvat muutokset sen sijaan kyetään arvioimaan hyvinkin tarkasti.

Tieto lisää tuskaa — vai lisääkö?

— Me tiedämme monista asioista todella paljon, Koljonen riemuitsee.

Teknologiat ovat tuttuja. Niiden sopivuus johonkin tiettyyn järjestelmään tunnetaan ja se, kuinka laitteita voi kehittää. Tulevaisuuden energiapolitiikka ja politiikkatoimet sen sijaan ovat arvoitus — tai se, mitä muut maat aikovat tehdä tulevaisuudessa.

— Kaikki nyt tehtävät päätökset eivät voi olla tulevaisuuden maailman kaikissa tilanteissa hyviä. Voimme kuitenkin luoda visioita ja tahtotiloja, jotta ovat riittävän hyviä useimmissa eri tilanteissa. Siksi poliittisten päätösten tukena kannattaa käyttää tutkijoiden osaamista.

— Politiikassa kyse on kuitenkin arvoista, joista tutkivat eivät voi kehittää malleja.

Energia- ja ilmastostrategiat laaditaan yleensä keskipitkälle ja pitkälle aikavälille. Arviointimenetelmät ja järjestelmät ovat jo niin hyviä, että tämän seurauksena ilmastonmuutos tunnetaan hyvin. Koljosen mielestä ilmastomuutokseen sopeutumista ei kuitenkaan ole vielä tutkittu.

— Oleellista olisi tutkia yhtä aikaa ilmastonmuutosta, siihen sopeutumista ja sen hillintää. Jos tähän ei ryhdytä ajoissa, niin lukkiudutaan järjestelmään, joka ei auta sopeutumisessa. Sopeutumisen kustannukset saattavat kasvaa valtaviksi.

#energiapolitiikka #energiatalous