Ilmastolain tavoitteet arvioitu

Onnistuuko päästöjen vähentäminen?

10.04.2026, kello 10:06

Teksti Petri Sallinen | Kuva Scanstockphoto

Ilmastolaki määrittelee Suomen päästövähennystavoitteet. Yli hallituskausien ulottuvan lain tavoitteiden toteutumista arvioidaan säännöllisesti. Nyt tehdyssä arviossa ilmastopolitiikka on kohdannut geopolitiikan tuomat haasteet.

Ilmastolain mukaan Suomi on hiilineutraali viimeistään vuonna 2035 — ja hiilinegatiivinen pian sen jälkeen. Lakiin kirjattu tavoite sitoo kaikkia Suomen hallituksia.

Päästöjen vähentäminen ei vielä riitä. Lakiin on kirjattu myös tavoite vahvistaa hiilinieluja. Laki asettaa kolme päästövähennystavoitetta: päästökauppasektorilla ja taakanjakosektorilla hiilidioksidipäästöjä pitäisi vähentää vähintään 60 prosenttia vuoteen 2030 mennessä, 80 prosenttia vuoteen 2040 mennessä ja 90 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Vuosi 1990 on vertailuvuosi.

Kun ilmastolakia uudistettiin vuonna 2022, niin samassa yhteydessä päätettiin siitä, että tavoitteita ja niiden toteutumista arvioidaan vuonna 2025. Ympäristöministeriön tuore Ilmastolain tavoitteiden arviointi -raportti arvioi tavoitteita, mutta ottaa huomioon myös tieteessä, teknologiassa ja kansainvälisessä ilmastopolitiikassa tapahtuneet muutokset.

Nettopäästöt kasvussa

Suomi päästeli ilmaan 39,1 miljoonaa tonnia hiilidioksidia vuonna 2024. Suomen kokonaispäästöt ovat vähentyneet 20 vuoden aikana 44 prosentilla. Kokonaispäästöt eivät kuitenkaan sisällä maankäyttösektorin päästöjä, jotka ovat varsinainen ongelma Suomelle.

Raportin mukaan kokonaispäästöjä oleellisempaa on tarkastella nettopäästöjä. Nettopäästö on kaikkien päästöjen ja päästövähennystoimien välinen erotus. Nettopäästö sisältää myös maankäyttösektorin päästöt ja metsien hiilinielut, eli metsien kyvyn sitoa itseensä hiilidioksidia.

Suomen vuotuiset nettopäästöt ovat vaihdelleet viimeisten 20 vuoden aikana 24,7 miljoonasta tonnista 57,8 miljoonaan tonniin. Nettopäästöjen vuotuinen keskiarvo on 42,8 miljoonaa tonnia.

Suomen nettopäästöt ovat viime vuosina kasvaneet. Tämä johtuu siitä, että maankäyttösektorin päästöt ovat kasvaneet ja metsien hiilinielut ovat supistuneet. Päästökauppasektorilla ja taakanjakosektorilla tehdyt päästövähennystoimet eivät riitä kattamaan maankäyttösektorilla tapahtuneita muutoksia.

Aikaisemmin maankäyttösektori oli hiilinielu, joka imi enemmän hiilidioksidia kuin mitä päästeli ilmaan. Viimeisten kymmenen vuoden aikana maankäyttösektorista on kuitenkin tullut päästölähde. Samalla metsien hiilinieluvaikutus on painunut lähellä nollaa.

Muutos haastaa Suomen ilmastopolitiikan ja sen tavoitteet. Metsien kasvu on hidastunut ja samalla uuden puuston kasvusta 90 prosenttia hakataan, kun vielä 2010-luvun alussa hakkuisiin kului 70 prosenttia puuston uudesta kasvusta.

Vieläkö tavoitteet pitävät?

Ympäristöministeriön raportti toteaa, että nykyisin käytössä olevien toimien avulla ilmastolain asettamaa hiilineutraalisuustavoitetta ei saavuteta. Päästöjä pitäisi vähentää kaikilla sektoreilla.

Nyt käytössä olevien toimien lisäksi pitäisi ottaa käyttöön tekninen hiilensidonta, eli hiilidioksidin kerääminen talteen savupiippujen nokalta. Kansainvälisten joustomekanismien käyttöä pitäisi myös harkita, vaikka EU:n ilmastolainsäädäntö osin rajoittaa ja osin estää niiden käytön. Joustoilla tarkoitetaan EU:n ulkopuolella toteutettavia hankkeita, jotka pysyvästi vähentävät hiilidioksidipäästöjä.

Kansallisen ilmastolain sisältämien tavoitteiden lisäksi Euroopan unioni velvoittaa Suomea vähentämään päästöjä, vahvistamaan hiilinieluja ja etenemään kohti hiilineutraaliutta. Jos kansallisia tavoitteita halutaan muuttaa, pitäisi Suomen ilmastolaki repiä auki.

— Ilmastolain asettavat tavoitteet ovat kunnianhimoiset, mutta kansainvälisten sopimusten ja eurooppalaisten velvoitteiden mukaiset, raportti toteaa.

Päästökaupassa onnistumisia

Päästökauppasektorilla päästöt ovat vähentyneet arvioitua nopeammin. Päästökauppasektorin suurin päästelijä oli pitkään energiantuotanto. Nyt 96 prosenttia suomalaisesta sähköntuotannosta on päästötöntä ja kaukolämmöntuotannosta yli puolet.

Kaukolämmöntuotannon nopea sähköistyminen ja hukkalämpöjen hyödyntäminen vähentävät kuitenkin lämmöntuotannon päästöjä vauhdilla. Teollisuudessa sähköistyminen sen sijaan ei ole edennyt yhtä nopeasti. Teollisuuden sähköistyminen on merkittävin keino vähentää teollisuuden hiilidioksidipäästöjä.

Myös taakanjakosektorin päästöt ovat vähentyneet. Taakanjakosektori sisältää päästökaupan ulkopuoliset toimialat: liikenteen, rakennusten erillislämmityksen, maatalouden ja jätehuollon. Rakennusten erillislämmitys tarkoittaa öljyn käyttöön perustuvia lämmitysjärjestelmiä.

Maankäyttösektorin suuri haaste

Maankäyttösektorin päästöjä on vähennettävä reilusti. Tämä on raportin pääviesti. Raportti arvioi, että maankäyttösektorilla päästöjä voidaan vähentää selvästi tehokkaammin ja halvemmalla kuin muilla sektoreilla, joilla kustannustehokkaimmat päästövähennystoimet on jo tehty.

Taakanjakosektorilla toimet olisi kohdistettava maatalouden ja liikenteen päästöjen vähentämiseksi. Myös työkoneet ja jätteidenkäsittely aiheuttavat kohtuullisen suuria päästöjä.

Päästökauppasektorilla teollisuudella ja öljynjalostuksella riittää vielä tehtävää.

Maankäyttösektorilla päästöjä voidaan vähentää pidentämällä metsien kiertoaikoja ja harvennushakkuiden välejä. Raporttiin kootut keinot painottavat metsätalouden merkitystä.

Metsänielujen vahvistaminen sujuu helposti, kun hakkuita vähennetään. Tämä on ollut jo pitkään Suomen ilmastopaneelin viesti: metsät sitovat enemmän hiilidioksidia, kun metsien annetaan kasvaa. Lisäksi metsien hoitoa tehostamalla voidaan nopeuttaa puiden kasvua.

Muita maankäyttösektorille suositeltavia keinoja ovat turvepeltojen ja turpeenottoalueiden päästöjen tulppaaminen. Raportti haluaa myös vähentää runkopuun polttamista energiaksi — ja vähentää polttoon perustuvaa energiantuotantoa.

Metsälain uudistaminen, hiilivuokramekanismi ja hakkuiden tilapäinen supistaminen valtionmetsissä mainintaan keinoina vähentää maakäyttösektorin päästöjä. Sähkökattilainvestointien edistäminen taas vähentäisi kuitupuun polttamista kaukolämmöntuotannossa.

Helpotusta kansainvälisiltä markkinoilta?

Päästövähennyksiä voidaan ainakin teoriassa hankkia Suomen ulkopuolelta kansainvälisistä hankkeista. Tämä voi tarkoittaa päästöjä vähentävien hankkeiden rahoittamista tai hiilidioksidin poistamista ilmakehästä tai merestä.

Raportti arvioi, että tulevaisuudessa kansainvälisistä hankkeista saatavia päästövähenemiä voi olla tarjolla runsaasti, mutta niiden hinta ja laatu ovat arvoitus. Laadulla tarkoitetaan sitä, millä tavalla päästöjä vähennetään ja ovatko saavutetut päästövähenemät pysyviä.

EU:n ilmastolaki on kuitenkin tiukka. Sen mukaan vuosia 2030 ja 2050 koskevat päästövähennystoimet toteutetaan vain unionin sisäisin keinoin, vaikka Pariisin ilmastosopimus antaakin mahdollisuuden käyttää unionin ulkopuolisia toimia.

— Vuoden 2030 ilmastotavoitteet on toteutettava kotimaisin toimin tai EU-lainsäädännön määrittelemin keinoin, raportti huomauttaa.

Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus. EU-lainsäädännön puitteissa Suomi voi hankkia päästövähenemiä kansainvälisistä hankkeista, mikäli Suomi asettaa ilmastotavoitteensa EU:n määrittämää minimitasoa tiukemmiksi. Tässäkin tapauksessa kansainvälisistä hankkeista saatavia päästövähenemiä voidaan käyttää ainoastaan minimitavoitteet ylittävien päästövähennysten hyväksi.

Tekniset hiilinielut — hiilidioksidit talteen

Suomi tuottaa runsaasti energiaa polttamalla puuta ja bioenergiaa. Kansainvälisen ilmastopolitiikan mukaan bioenergian polttaminen ei aiheuta hiilidioksidia, koska polttamisessa vapautuvan hiilidioksidin oletetaan sitoutuvan kasvien ja metsien uuteen kasvuun.

Jos bioenergian polttamisesta syntyvää hiilidioksidia otetaan talteen, voi sen laskea päästövähennystoimeksi. Talteen kerätty hiilidioksidi on kuitenkin varastoitava pysyvästi.

Suomelle bioperäisen hiilidioksidin kerääminen talteen antaa melkoisia mahdollisuuksia. Suuret teollisuuslaitokset tuottavat vuosittain noin 28 miljoonaa tonnia bioperäistä hiilidioksidia. Tästä metsäteollisuuden osuus on noin 19,6 miljoonaa tonnia.

Raportin mukaan biopohjaisen hiilidioksidin kerääminen talteen voi olla Suomen kannalta merkittävä keino saavuttaa hiilineutraalisuustavoite vuonna 2035. Tähän voi riittää 3,4 miljoonan hiilidioksiditonnin kerääminen talteen biopolttolaitosten piippujen nokalta.

Tällä hetkellä EU:n vuoteen 2030 tähtäävä ilmastolainsäädäntö ei kuitenkaan tunnista teknisiä hiilinieluja keinoina vähentää päästöjä. Unionissa kuitenkin valmistellaan uutta lainsäädäntöä, jonka mukaan tekniset hiilinielut voitaisiin sisällyttää päästökauppajärjestelmään.

Raportti kuitenkin muistuttaa, että hiilidioksidin talteenotto on kallista puuhaa. Kustannusvaikuttavuus on heikko ja arviot menetelmien hinnoista vaihtelevat rajusti.

Koko raportin voi ladata omalle koneelle täältä.

#ilmastopolitiikka