Alueidenkäyttölaki työntää kapuloita rattaisiin

Puhtaan sähkön kasvu pysähtyy?

17.04.2026, kello 18:08

Teksti Petri Sallinen | Kuva Scanstockphoto

Aurinkovoimalaitosten kaavamääräykset tiukentuvat ja tuulivoimalaitoksille asetetaan etäisyyssäännöt. Hallituksen esitys uudeksi alueidenkäyttölaiksi hankaloittaa päästöttömän sähköntuotannon rakentamista.

Yli 50 hehtaarin kokoisen aurinkovoimalaitoksen rakentaminen edellyttää tulevaisuudessa aina alueen kaavoittamista — olipa sitten kyseessä erämaa tai asutuskeskukseen rajoittuva pelto.

Vaatimus on tiukka. 50 hehtaarin alueelle mahtuu vain 50 megawatin tehoinen voimalaitos. Tämä tarkoittaa sitä, että kaavoitusvaatimus koskettaa suurinta osaa aurinkovoimalaitoksista. Vielä viime syksynä kaikki yli kymmenen hehtaarin kokoiset aurinkovoimalaitosalueet haluttiin kaavoitettaviksi. Matkan varrella ehdotus on sentään liudentunut.

Teollisen kokoluokan aurinkovoimalaitos tarvitsee tilaa Suomen kaltaisessa maassa kymmenestä sataan hehtaaria. Tällä hetkellä suurin osa suunnitelluista aurinkovoimalaitoshankkeista tarvitsee tilaa 70—150 hehtaaria.

Vaatimus kaavoittaa rakentamiseen sopivat maa-alueet hidastavat lupaprosesseja ja lisäävät aurinkovoimalaitosten rakentamisen kustannuksia. Vaatimus on sitä paitsi turha, koska kunnat pystyvät nykyisenkin lainsäädännön puitteissa asettamaan aurinkovoimahankkeita suunnitteleville yrityksille vaatimuksia selvityksistä, jotka on tehtävä ennen rakennusluvan myöntämistä.

Rakennuslupien myöntäminen ja alueiden kaavoitus on kuntien monopoli ja oikeus. Kunta siis tekee joka tapauksessa arvion siitä, minkälaisia yhteensovittamisentarpeita aurinkovoimalaitoksen rakentaminen edellyttää. Yleensä laitokset rakennetaan syrjäisille alueille, jolloin laitoksen yhteensovittaminen ympäröivän infrastruktuurin kanssa on helppoa. Asutusalueiden läheisyydessä kunnat taas osaavat ottaa huomion tulevan aurinkovoimalaitoksen asutuksen kannalta — eri tavalla kuin erämaassa.

Aurinkovoimalaitosten rakentamista ohjataan muillakin tavoilla. Esimerkiksi ympäristövaikutusten arviointia ohjaavan lainsäädännön mukaan kaikki yli 200 hehtaarin kokoiset aurinkovoimalaitoshankkeet kuuluvat YVA-menettelyn piirin. Tämä tarkoittaa sitä, että silloin hankkeen ympäristövaikutukset on selvitettävä etukäteen. Miksi samaa 200 hehtaarin rajaa ei voitaisi käyttää myös alueidenkäyttölaissa kaavoitusvaatimuksen raja-arvona?

Rakennushalut supistuvat

Suomen uusiutuvat ry selvitti alueidenkäyttölakiin kuuluvan sääntelymuutoksen vaikutuksia aurinkovoimaa suunnittelevien yritysten keskuudessa. Kyselyn perusteella suuri osa hankkeista osuu 70–150 hehtaarin kokoluokkaan.

Kyselyyn vastasi 16 yritystä. Aineisto kattaa 135 aurinkovoimahanketta. Otos on kaikkiin suunnitteilla oleviin hankkeisiin verrattuna kattava. Tammikuussa hankkeita oli suunnitteilla 301 kappaletta.

Kyselyn mukaan 12 yritystä arvioi, että 50 hehtaarin kaavaraja on vähentänyt yrityksen halukkuutta aloittaa uusia aurinkovoimahankkeita. Neljän yrityksen mukaan vaikutusta ei ollut.

Kyselyyn vastanneiden yritysten mielestä uusi alueidenkäyttölaki pidentää hankkeiden aikatauluja, nostaa kustannuksia, lisää epävarmuutta ja lykkää investointipäätöksiä. Joissakin tapauksista hanke voisi pysähtyä kokonaan.

Kokonaan uutta säätelyä

Energiateollisuus ry:n kestävän kasvun johtaja Jari Kostama toteaa, että voimalaitosten koko kasvaa ja rakentaminen keskittyy, jos alueidenkäyttölaki toteutuu esitetyssä muodossa.

— Näkemyksemme mukaan kaavoitusvaatimus ohjaa hankkeita pois alueilta, joille hallitusohjelmassa nimenomaan pyritään lisäämään aurinkovoimatuotantoa, kuten joutomailta ja entisiltä turvepelloilta.

Energiateollisuus ry:n mielestä ehdotus alueidenkäyttölaiksi sisältää kokonaan uudenlasta säätelyä, joka asettaa aurinko- ja tuulivoimalaitoshankkeet eriarvoiseen asemaan muihin investointeihin verrattuna.

Kostama huomauttaa, että aurinkovoimaa koskevien kaavoitusvaatimusten vaikutusten arviointi on jäänyt ohueksi. Se on kuitenkin helppo todeta, että laitosten rakentaminen hidastuu.

Etäisyyden arvioinnista tapauskohtaista?

Toteutuessaan uusi alueidenkäyttölaki asettaa tuulivoimalaitoksen vähimmäisetäisyydeksi asutuksesta 1,25 kilometriä. Sääntö ei koske maakuntakaavojen tuulivoima-alueita. Sääntöä ei tarvitse noudattaa myöskään silloin, jos asuinrakennuspaikkojen omistajista 4/5 hyväksyy rakentamisen lähemmäksi.

Kostama huomauttaa, että esitys on parantunut lain valmistelun yhteydessä. Tästä huolimatta etäisyyssääntö vaikeuttaa tuulivoimalaitosten rakentamista.

— Tuulivoiman avulla puhdasta sähköä saadaan lisää merkittävästi. Se tuo teollisuuden investointeja Suomeen: kasvua, työpaikkoja sekä hyvinvointia.

Tuulivoimaa koskeva etäisyyssääntö on poikkeuksellinen. Millekään muulle toiminnalle alueidenkäyttölaki ei esitä samanlaista säätelyä.

— Tuulivoimalaitosten etäisyys asutuksesta voidaan määritellä tapauskohtaisesti, kuten muissakin rakennushankkeissa — ilman lain määrittelemää kiinteää etäisyyttä, Kostama huomauttaa.

Tuulivoiman kohtelu alueidenkäyttölaissa on muutenkin erilainen. Tuulivoimahankkeiden osalta maakuntakaava on otettava huomioon yksityiskohtaisesti, kun taas muiden toimintojen osalta lainsäädäntö haluaa vähentää maakuntakaavan sitovuutta.

Nykyisen menettelytavan mukaan tuulivoimarakentamisen vaikutukset selvitetään kattavasti ja laitosten sijoittumista ohjataan lupaprosessien avulla. Kaavoituksessa ja ympäristövaikutusten arvioinnissa (YVA) tehdään mm. kattavat melumallinnukset ja luontoselvitykset sekä huomioidaan sidosryhmien näkemykset.

Rakentamisluvassa taas varmistetaan kaavan mukaisuus sekä YVA. Lisäksi on haettava lausunto puolustusvoimilta, lentoestelupa sekä sähkömarkkinalain mukaiset luvat kantaverkkoon liittymistä varten ynnä lunastuslupa.

#uusiutuva energia