Sähkön tukkuhinta laski — hintavaihtelut suuria vuonna 2023

Rauha palasi sähkömarkkinoille

26.01.2024, kello 15:57

Teksti Petri Sallinen | Kuva Scanstockphoto

Markkinat rauhoittuivat ja sähkön hinta kääntyi laskuun. Tilanne pohjoismaisilla sähkön tukkumarkkinoilla palasi viime vuonna lähes normaaliksi kriisivuoden 2022 jälkeen. Markkinarauhasta huolimatta sähkön hinta vaihtelee yhä reippaasti.

Tukkusähkö maksoi viime vuonna Suomen hinta-alueella keskimäärin 56 euroa megawattitunnilta. Energiakriisivuonna 2022 hinta oli lähes kolminkertainen: 154 euroa megawattitunnilta. Viime vuonna hinta oli sitä paitsi halvempi kuin ennen energiakriisiä vuonna 2021. Silloin tukkusähkö maksoi keskimäärin 72 euroa megawattitunnilta Suomen hinta-alueella.

Tilanne markkinoilla rauhoittui, mutta sähkömarkkinat ovat muuttuneet pysyvästi. Tuulivoiman kasvu Suomessa ja muissa Pohjoismaissa on uusi normaali — samoin tuulivoiman mukanaan tuomat voimakkaat hintavaihtelut.

— Hintapiikit yleistyivät viime vuonna, mutta myös negatiivisten tuntien määrää kasvoi, huomauttaa Energiaviraston ylijohtaja Simo Nurmi.

Sähkömarkkinoilla negatiiviset tunnit tarkoittavat sitä, että tuotetulla sähköllä ei ole markkina-arvoa negatiivisten tuntien aikana. Tuotetun sähkön hinta on nolla tai nollan alapuolella. Sähköä siis tuotetaan reilusti enemmän kuin sitä tarvitaan — kaikelle tuotetulle sähkölle ei ole ostajia. Tämä on tyypillistä silloin, kun markkinoilla on runsaasti sääriippuvaisia voimalaitoksia, joiden tuotantoa on yhä vaikea ennustaa kuin seuraavien päivien tuuliolosuhteita.

Negatiivisten tuntien määrä kasvoi viime vuonna koko Euroopassa, mutta eniten Suomessa.

— Viime vuonna Suomessa oli 467 negatiivisen hinnan tuntia, kun vuotta aikaisemmin niitä oli alle 30.

Negatiivisten tuntien vastavoima on hintapiikki, jolloin sähkö on poikkeuksellisen kallista. Hintapiikit saavat moninkertaisen mediahuomion nollahintaisiin tunteihin verrattuna.

Nurmi muistuttaa, että hintapiikit ovat hetkellisiä ja lyhytaikaisia. Viime vuonna hintapiikit eivät juuri vaikuttaneet johdannaissopimusten hintoihin, vaan johdannaisten hintataso oli viime vuonna selvästi alhaisempi kuin vuonna 2022.

— Johdannaisten hinnat laskevat, kun epävarmuus markkinoilla vähenee. Markkinoiden reaktioiden perusteella satunnaiset hintapiikit eivät aiheuta pysyvää tai pitkäkestoista hintatason nousua.

Energiavirasto muistuttaa, että johdannaisten hinnat eivät ole ennuste tulevasta tuntihintojen kehityksestä. Johdannaiset kuvaavat ainoastaan sitä hintaa, jolla markkinatoimijat suojaavat oman tulevaisuudessa tapahtuvan sähkönmyyntinsä tai -ostonsa.

Hintapiikkien syntymiseen vaikuttaa tuulisuus, sähkön käyttö, ulkolämpötila, voimalaitosten kunto ja siirtoyhteyksien vapaa kapasiteetti. Viime vuoden elokuussa ja marraskuussa oli muutama yllättäen ilmaantunut tuuleton jakso, jolloin tuulivoimalaitosten tuotanto supistui. Samaan aikaan monta tuulivoimalaitosten reikien paikkailuun tarkoitettua voimalaitosta oli poissa pelistä: huollossa tai vikaantuneena.

Hintavaihtelu kannustaa joustoihin

Nurmen mielestä hintavaihtelut luovat kannusteita rakentaa uutta kannattavaa liiketoimintaa. Sellaisia ovat joustavaan sähköntuotantoon kykenevät voimalaitokset, energiavarastot, mutta myös joustavaan kulutukseen soveltuvat palvelut.

— Tuntihintojen vaihtelu vuorokauden sisällä oli viime vuonna merkittävää, vaikka vaihtelu väheni vuoteen 2022 verrattuna. Ero vuorokauden suurimman ja pienimmän tuntihinnan välillä oli 550 euroa megawattitunnilta.

Yhteispohjoismaisilla sähkömarkkinoilla Suomi on yksi hinta-alue. Aika ajoin yhteismarkkinat erkanevat erillisiksi hinta-alueiksi. Silloin sähkön hinta on erilainen eri hinta-alueilla.

Yleensä syy yhteismarkkinoiden eriytymiseen on hinta-alueiden välisten rajajohtojen kyvyttömyys välittää kysyntää vastaava määrä halpaa sähköä alueelta toiselle — esimerkiksi Pohjois-Ruotsin tuulivoima-alueilta Suomeen tai Keski-Ruotsiin Tukholman alueelle. Silloin, kun Suomi erkanee erilliseksi hinta-alueekseen, maksavat suomalaiset sähköstään korkeamman hinnan kuin esimerkiksi Ruotsissa tai Norjassa. Tarjolla oleva halpa sähkö korvataan silloin omalta alueelta saatavalla kalliimmalla sähköllä.

Ihannetapauksessa yhteismarkkinat eivät jakaannu erillisiksi hinta-alueiksi, vaan hintataso on koko markkina-alueella suurimman osan ajasta sama. Mitä useammin vuoden aikana yhteismarkkinat jakaantuvat erillisiksi hinta-alueiksi, sitä heikommin markkinat toimivat.

Viime vuonna Suomen aluehinta oli noin 70 prosenttia ajasta sama kuin Pohjois- ja Keski-Ruotsin hinta-alueilla (Ruotsissa on neljä hinta-aluetta). Vuotta aikaisemmin Suomen aluehinta oli sama vain 28 prosenttia ajasta Pohjois-Ruotsin hinta-alueen kanssa ja 68 prosenttia ajasta Keski-Ruotsin hinta-alueen kanssa.

Suomen aluehinta Viron hinta-alueen kanssa oli viime vuonna alle 50 prosenttia ajasta sama. Koskaan aikaisemmin Suomen ja Viron aluehinnat eivät ole erillään toisistaan näin pitkää aikaa. Baltian maat toimivat samoilla yhteismarkkinoilla kuin Pohjoismaat.

Aluehintaerot katoavat, kun rajajohtoihin — tai ylipäätään siirtoyhteyksiin — investoidaan riittävästi. Kun sähkö pääsee liikkumaan vapaasti yhteisellä markkina-alueella kysynnän ja tarjonnan mukaisesti, ei aluehintaeroja enää synny. Pitkällä aikavälillä koko EU-alueen pitäisi muodosta yhtenäinen sähkömarkkina-alue, joka toimisi samalla periaatteella.

Kaasuvarastot lähes täynnä

Venäjän hyökkäys Ukrainaan vähensi venäläisen maakaasun käyttöä Euroopassa. Energiakriisin aikana venäläisten masinoima niukkuus eurooppalaisilla kaasumarkkinoilla nosti maakaasun hintaa ja kaasulla valmistetun sähkön hintaa.

EU-maat onnistuivat kuitenkin korvaamaan venäläistä maakaasua eri puolilta maailmaa hankitulla nesteytetyllä maakaasulla (LNG). Viime vuoden lopussa EU-maiden kaasuvarastot olivat jo lähes täynnä. Kaasun saatavuuden paraneminen käänsi maakaasun hinnan laskuun. Samalla kivihiili halpeni.

Korkea kaasuvarastojen täyttöaste vakautti tilannetta eurooppalaisilla sähkömarkkinoilla. Sähköä tuotetaan Keski-Euroopassa yhä suuria määriä maakaasulla ja kivihiilellä.

— Suomen ja Viron maakaasuverkot yhdistävä Balticconnector-putken rikkoutuminen viime vuoden lokakuussa nosti kuitenkin maakaasun hintaa. Maakaasun käyttäjänä Suomi toimi nyt saarekkeena Euroopassa, mutta Inkooseen hankittu LNG-kaasuterminaali osoittautui hyväksi investoinniksi, Nurmi huomauttaa.

EU:n tavoitteena on tästä eteenpäin pitää huoli siitä, että kaasuvarastojen täyttöaste on vähintään 90 prosenttia joka vuoden marraskuun alkuun mennessä.

Myös pohjoismaisten vesivarastojen täyttöaste vaikuttaa tukkusähkön hinnanmuodostukseen. Viime vuonna vesivarastojen täyttöaste oli korkeammalla kuin vuonna 2022, mutta alhaisempi kuin pitkän aikavälin mediaani.

Päästöoikeuksista 600 miljoonan tulot

Päästöoikeuksien hinta oli korkealla koko viime vuoden. Kalleimmillaan hiilidioksiditonnin päästäminen ilmaan maksoi sata euroa ja halvimmillaan vähän yli 30 euroa. Päästöoikeudet kallistuivat tasaisesti koko vuoden. Päästöoikeuden hinnan vuosikeskiarvo oli 83,60 euroa hiilidioksiditonnilta. Joulukuun lopussa päästöoikeus maksoi 70 euroa.

Jokainen hiilidioksidipäästöjä aiheuttava teollisuuslaitos joutuu ostamaan päästöoikeuksia. Päästöoikeuksien kaupasta vastaa Energiavirasto, joka keräsi viime vuonna huutokauppatuloja 581,6 miljoonaa euroa. Energiavirasto tilittää huutokaupoista saatavat tulot valtiolle.

 

#sähkömarkkinat #sähkön hinta