Kansallinen energia- ja ilmastostrategia:
Yllätyksetön ja ohut
08.12.2025, kello 11:37
Teksti Petri Sallinen | Kuva Scanstockphoto
Kansallinen energia- ja ilmastostrategia on kuin sähkö: hajuton, mauton ja väritön. Se ei tarjoa järisyttäviä yllätyksiä tai kunnianhimoisia linjauksia. Toisaalta ”koskaan et muuttua saa” -periaate kelpaa hyvin ennakoitavuutta kaipaavalle energiateollisuudelle.
Kansallinen energia- ja ilmastostrategia ”vauhdittaa puhdasta siirtymää, vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja vahvistaa hiilinieluja”. Samat sanat on kirjattu myös Petteri Orpon hallituksen ohjelmaan.
— Haluamme parantaa edellytyksiä puhtaan siirtymän investoinneille, talouskasvulle ja työllisyydelle. Strategia on keskeinen työkalu, kun vahvistamme hallitusohjelman mukaisesti Suomen asemaa puhtaan energian edelläkävijänä Euroopassa, totesi ympäristö- ja ilmastoministeri Sari Multala kansallista energia- ja ilmastostrategiaa käsittelevässä julkistamisessa 4.12.2025.
Hallitukselle on tärkeää se, että ilmastopolitiikan harjoittaminen ei kurjista kansalaisia. Siksi strategian avulla halutaan varmistaa ennen kaikkea kohtuuhintaisen energian tarjonta. Energian puhtaudestakaan ei ole mitään haittaa, kunhan sen hinta pysyy kurissa. Edullinen ja puhdas energia houkuttelee parhaimmillaan investointeja Suomeen ja piristää talouskasvua.
Ilmastostrategian lisäksi hallitus päätti keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmasta. Suunnitelma sisältää joukon keinoja, joilla mm. päästökauppasektorin ulkopuolisten toimialojen — eli taakanjakosektorin — päästövähennystoimet hoidetaan. Taakanjakosektori sisältää mm. liikenteen, maatalouden, rakennusten erillislämmityksen, jätehuollon ja työkoneiden päästöt.
Ilmastosuunnitelman avulla työpöydälle nostetaan konkreettisempia keinoja, joiden avulla päästövähennystoimet saadaan ehkä toteutettua.
Laihat eväät
Energiateollisuuden mielestä kansallinen energia- ja ilmastostrategia on yllätyksetön, vaikka se antaa sitä, mitä sen pitääkin antaa. Perinteiseen tapaan energiatoimiala korostaa vakauden ja ennakoitavuuden merkitystä. Näillä eväillä pääomavaltainen toimiala voi suunnitella investointinsa.
Strategian linjaukset näyttävät säilyttävän toimintaympäristön vakaana — dramaattisia mullistuksia ei ole luvassa. Tästä huolimatta energiateollisuus jää kaipaamaan konkretiaa: millä tavalla turvataan riittävät investoinnit energiaverkkoihin ja millä tavoilla puhdas siirtymä pysyy hallituksen toivomalla uralla.
Vuosikymmeniä energiapolitiikkaa seuranneen toimijan mielestä kansallinen energia- ja ilmastostrategia on ”aika mitätön paperi”, jonka pääpointit ovat: ilmastotavoitteesta ei tingitä ja 50 miljoona euroa voidaan käyttää uuden energiateknologian tukemiseen.
Suunta oikea — täsmennyksiä tarvitaan
Luonnos Suomen kansalliseksi energia- ja ilmastostrategiaksi oli lausuntokierroksella koko kesän ja alkusyksyn. Strategian työstämisestä vastaava Työ- ja elinkeinoministeriö sai lähes 200 lausuntoa.
Suurin osa lausujista keskittyi hallituksen kaavailemien politiikkalinjausten ja vaikutusarvioiden analysointiin. Yleisfiilis strategiaehdotuksesta oli ”tärkeä ja oikeansuuntainen”. Tästä huolimatta lausujat jäivät kaipaamaan täsmennyksiä, konkreettisempia toimenpiteitä ja vahvempaa ohjausta. Suurimman huomion saivat kasvihuonekaasupäästöt, hiilinielujen kohtalo, metsien käyttö, turvemaiden asema ja tekniset nielut (hiilidioksidiin talteenotto).
Muita mielenkiinnon kohteita olivat uusiutuvan energian käytön edistäminen, tuulivoimalle suunnitellut uudet rajoitteet, biokaasu ja merituulivoima. Vetytaloutta tai ydinenergiaa koskevia palautteita tuli vähemmän.
Hiipuuko strategian merkitys?
Lausujien mielestä Suomen kansallinen energia- ja ilmastostrategian on yhä ”tärkeä asiakirja”, jotta ilmastolain määrittelemät tavoitteet ja EU-velvoitteet voitaisiin saavuttaa. Painoarvostaan huolimatta tällä kertaa julkaistu asiakirja jäi monen mielestä turhan yleisluontoiseksi.
Kun konkreettisia toimia on vähän, on vaikutusten arviointi hankalaa. Onko kaavailtujen toimien mitoitus riittävä ja mikä on toimenpiteiden uskottavuus? Moni lausuja toivoi enemmän vuorovaikutusta ja läpinäkyvyyttä.
Strategia tunnistaa haasteet, mutta toimeenpano jää puolitiehen: enemmän täsmällisiä toimia, kustannustehokasta ajattelua ja eri hallinnonalojen toimenpiteiden parempaa yhteensovittamista.
Maankäyttösektorilla yhä tehtävää
Metsien hiilinielut heikkenevät ja päästövähennystoimet turvemailla ovat riittämättömiä. Lausujien mielestä hallituksen kaavailemat toimet eivät riitä kääntämään Suomen hiilidioksidipäästöjä vahvemmalle lasku-uralle. Lisätoimia tarvitaan.
Luonnollisten nielujen — eli metsien ja maaperän — vahvistaminen olisi monen lausujan mielestä kustannustehokkain ja varmin tapa vähentää päästöjä. Tosin lausujien suhtautuminen metsien rooliin jakaantui selvästi: osa halusi vähentää hakkuita ja uudistaa metsänhoitoa, osa vastusti metsiin kohdistuvia rajoituksia.
Turvemailla päästövähennysten toteuttaminen edellyttää selkeämpiä tavoitteita, riittävää rahoitusta ja toimintojen yhteensovittamista elinkeinotoiminnan kanssa.
Hiilidioksidin talteenotto olisi monen lausujan mielestä pätevä keino vähentää hiilidioksidipäästöjä, mutta vain pitkällä aikavälillä. Keino on epävarma, kallis ja ratkaisuna hidas.
Uusiutuva energia innosti eniten
Uusiutuva energia on ratkaisu moneen pulmaan, mutta samalla lausujia huoletti mm. tuulivoiman aseman heikentäminen ja toisaalta tuulivoiman rakentamisen luontovaikutukset. Suurin osa suhtautui merituulivoiman rakentamiseen myönteisesti.
Energiayhtiöt ja kauppakamarit vastustivat lausunnoissaan tuulivoimalle esitettyjä tiukkoja etäisyyssääntöjä, mutta osa lausujista toivoi tiukempaa maisemasääntelyä.
Vetytalouden kehittäminen ja valtakunnallisen vetyverkon rakentaminen sai runsaasti kannatusta. Liikennealan vaikuttajat painottivat sähköpolttoaineiden ja synteettisten polttoaineiden merkitystä lentoliikenteen päästövähennyksissä.
Teollisuuspolitiikan kylkiäinen?
Strategian perusteella energia- ja ilmastopolitiikka on nyt aikaisempaa lähempänä teollisuuspolitiikan kovaa ydintä. Ytimen kyljessä myllertävät puhdas sähkö ja yhä tehokkaammin toimivat energiaverkot. Näin pitääkin olla, kun hallitus kerran korostaa sitä, että Suomen kilpailukyky nojautuu puhtaan sähkön voimakkaaseen lisäämiseen, siirtoverkkojen vahvistamiseen ja sähköjärjestelmän tasapainottamiseen investointien avulla.
Strategiaan sisältyvä demonstraatiotuki uuden teknologian hankkeiden käynnistämiselle ja suurhankkeille kohdistettu määräaikainen investointihyvitys ovat silkkaa teollisuuspolitiikkaa.
Samaan pyrkii teollisuuden puhdasta siirtymää vauhdittava 50 miljoonan euron verohyvitys. Sen tavoitteena on saada liikkeelle puhdasta sähköä hyödyntäviä suurempia teollisuushankkeita, joiden avulla teollisuus vähentäisi fossiilisten polttoaineiden käyttöä. Myös vetytalous mainitaan kasvupotentiaalia tuottavana aiheena.
Energiateollisuuden mielestä verohyvitysten käyttö on selvästi parempi keino edistää hyviä asioita kuin suorat tuotantotuet. Ne sotkevat markkinoita.
Hallitus on oivaltanut, että datakeskukset voivat myös tasapainottaa sähköjärjestelmää. Datakeskusten yhteyteen rakennettuja akkuja ja varavoimajärjestelmiä on mahdollista hyödyntää erilaisissa sähköjärjestelmää koskevissa tilanteissa. Siksi uusia datakeskuksia hautaan kannustaa rakentamaan sähkövarastoja.
Metsien hiilinieluongelma yhä ratkaisematta
Metsien hiilinielujen heikkeneminen jäi polttelemaan hallituksen näppeihin kuumaakin kuumempana. Asia lienee nykyhallituksen vaikein ilmastopoliittinen kysymys.
Ongelma on melko nuori ja se ilmaantui puskista yllättäen Sanna Marinin hallituskaudella. Suomessa oli pitkään luotettu siihen, että metsät kasvavat kohisten ja sitovat suuria määriä hiilidioksidia. Todellisuus osoittautui karummaksi: metsät eivät enää sido hiilidioksidia, vaan päinvastoin ovat hiilidioksidin lähde. Samalla Suomen ilmastopolitiikan pohjasta tipahti pala pois.
Ongelman ratkaisu kulminoituu siihen, millä tavalla Suomen metsiä kasvatetaan ja hoidetaan tulevaisuudessa ja kuinka paljon niitä voidaan hakata. Energiatoimialaa ongelma liippaa sitä kautta, kuinka paljon metsäteollisuuden ja puunjalostusteollisuuden jämiä kertyy tulevaisuudessa poltettavaksi.
Suomen ilmastopaneelin puheenjohtaja Jyri Seppälä totesi YLEn haastattelussa, että Suomi ei pääse ilmastotavoitteisiinsa hallituksen esittelemien strategioiden avulla. Ilmastoimet ovat riittämättömiä.
Etenkin taakanjakosektorilla päästövähennystavoitteen saavuttaminen on epävarmaa.
Miten CHP säilyisi iskussa?
Sähkön ja lämmön yhteistuotannolla (CHP) on tärkeä rooli, kun sääriippuvainen sähköntuotanto kasvaa. Hallituksen energia- ja ilmastopoliittinen strategia tunnistaa tämän, vaikka CHP:n asema sähkömarkkinoilla on heikentynyt vuosi vuodelta.
Bioenergia ry muistuttaa, että toimivat yhteistuotantolaitokset ovat tärkeitä myös toimitus- ja huoltovarmuuden kannalta.
Jos tavoitteena on kerätä biopolttoaineita käyttävistä CHP-laitoksista hiilidioksidit talteen, niin piippujen tulppaamista varten tarvittaisiin järeitä toimenpiteitä. Hallituksen kaavailemat toimenpiteet eivät Bioenergia ry:n mielestä mahdollista hallitusohjelmassa ja strategiassa linjattuja tavoitteita tulpata piiput vuoteen 2035 mennessä.
#ilmastopolitiikka
Jaa artikkeli:
Kommentoi
Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakkolliset kentät merkitty *
Kommentit ()
Ei kommentteja