Teksti Matias Siponen

Suomi — monen muun EU-maan tavoin — sai jokin aika sitten ennakkovaroituksen kierrätystavoitteiden saavuttamisesta. Tällä hetkellä näyttää siltä, että Suomi ei yllä vuoden 2025 tavoitteeseen kierrättää 55 prosenttia yhdyskuntajätteestä. Sen sijaan jätettä päätyy polttoon huolestuttavia määriä. Tilanteeseen on saatava muutos.

Mitä pitäisi tehdä, jotta jätteen polttaminen saataisiin vähenemään? Monelta osin olisi järkevää puuttua ongelmaan jo jätteen alkulähteellä. Tämä tarkoittaa vaatteiden, ämpärien ja muiden tuotteiden valmistajien ohjaamista tekemään neitseellisiä resursseja säästäviä ja jätteen määrää vähentäviä valintoja.

Olisi esimerkiksi tärkeää vahvistaa kiertotalouden roolia tuotteiden arvoketjun alkupäässä. Suurempi kysyntä kierrätysmateriaaleille, esimerkiksi asettamalla kiintiöllä niiden käytölle, voisi kannustaa tehokkaampaan kierrätykseen ja erilliskeräystä täydentävään lajitteluun.

Myös tuottajavastuiden laajentaminen sekä ekosuunnitteluvaatimukset tuotteiden kierrätettävyydestä ovat harkinnanarvoisia keinoja.

Tuottajavastuun tulisi myös kattaa jätteen loppukäsittelystä syntyvät päästöt, jotta tuotteiden koko elinkaaripäästöt saataisiin otettua huomioon jo tuotteita suunnitellessa. Esimerkiksi jätteen energiahyödyntäminen on todellisuudessa jätteen loppukäsittelyä, johon päätyvän jätteen määrän on mahdollista vaikuttaa järkevällä tuotteiden suunnittelulla.

Samasta syystä jätteen energiahyödyntäminen tulisikin mieltää sementinvalmistuksen kaltaiseksi teolliseksi prosessiksi, jonka tarkoitus on loppukäsitellä kierrätyskelvoton jäte turvallisesti. Siksi prosessissa syntyvä lämpö on ensisijaisesti jätteen käsittelyn sivutuote, joka tulisi katsoa hukkalämmöksi.

Energiahyödyntämisellä on kaikesta huolimatta myös paikkansa osana kiertotaloutta. Paremmasta suunnittelusta huolimatta jätettä syntyy aina jonkin verran ja kaiken sen kierrättäminen perinteisin keinoin vaatisi VTT:n arvion mukaan kohtuuttomia määriä energiaa.

Jäljelle jää siis aina hankalasti kierrätettävää jätettä kuten likaantuneita muoveja ja vaarallista jätettä. Nämä jakeet on käsiteltävä jotenkin – usein paras vaihtoehto on energiahyödyntäminen. Siitäkin voidaan tehdä kierrättämistä ohjaamalla syntyvä hiilidioksidi uusiin tuotteisiin, kunhan lainsäädäntö vain siihen kannustaa.

Kierrätysasteen kasvattaminen ja jätteenpolton vähentäminen vaatii koko arvoketjun ottamista mukaan talkoisiin. Vastuun jätteen loppukäsittelyn ympäristövaikutuksista tulee painaa jo tuotevalmistajien suunnittelupöydällä.

Kirjoittaja

Matias Siponen

kirjoittaja on Vantaan Energia Oy:n liiketoiminnan kehityspäällikkö

#energiamarkkinat #kiertotalous

Jaa artikkeli: