Blogit

Markkinat Omakynä Antti Kohopää

Ympäristöneuvostossa ilmastopolitiikan tulevaisuus

22.03.2024, kello 13:48

Maanantaina Brysselissä kokoustaa ympäristöneuvosto. Ympäristöneuvostoon kuuluvat EU-maiden...

Omakynä Tuotanto Marja Rankila

Pienistä puroista kasvaa suuri virta

20.03.2024, kello 15:12

Keskusteluissa nousee usein eteen väite, että vesivoimaa ei enää tulevaisuudessa tarvita, kun...

Jäsenkynä Markkinat Kimmo Alatulkkila

Kaupunkien energiayhtiöt vetytalouden ja viennin vetureiksi?

05.03.2024, kello 12:25

Pitkä ja kylmä talvi alkaa tuntua hiljalleen punteissa. Kylmissä olosuhteissa eläminen antaa meille...

Eväät ilmastotoimien tehostamiseen

Ilmastopaneelin kepit ja porkkanat

02.03.2023, kello 19:36

Teksti Petri Sallinen | Kuva Scanstockphoto

Ilmastopaneelin kepit ja porkkanat

Suomen päästöt vähenevät vauhdilla. Samalla hiilinielutavoitteet tuntuvat karkaavan. Erityisesti maankäyttösektorille kohdistuu kovia odotuksia. Suomen ilmastopaneelin tuore raportti Suuntaviivoja Suomen ilmastotoimien tehostamiseen analysoi suomalaisia ilmastotoimia.

Suomen harjoittama ilmasto- ja energiapolitiikka on näyttänyt kyntensä energiakriisin kurimuksessa. Moni asia on sujunut paremmin kuin Keski-Euroopassa ja epäilevien Tuomaitten kritiikki vaimenee, kun vihreä siirtymä antaa mahdollisuuksia vetytalouden kaltaisille ilmiöille.

— Vihreä siirtymä vahvistaa Suomen kilpailukykyä, parantaa työn tuottavuutta ja houkuttelee investoijia Suomeen. Kasvavan investointipotentiaalin hyödyntäminen edellyttää kuitenkin tehokasta julkista ohjausta, toteaa Suomen ilmastopaneelin puheenjohtaja Markku Ollikainen.

Vihreä siirtymä näyttää nyt toteuttavan sen, mitä siltä on odotettu. Uudet liiketoimintamahdollisuudet, uudet tuotteet ja palvelut kietoutuvat nousevan vetytalouden innovaatioihin, kiertotalouteen ja kaikenlaiseen hiilijalanjälkien pienentämiseen tähtäävän toimintaan.

Siksi Ollikaisen mielestä kansallinen vetystrategia tarvitaan nopeasti — vetytalouden innovaatioita edistämään. Samalla erilaisille oheistoiminnoille saadaan potkua. Niitä ovat mm. pitkään kaupallistamista odottaneet hiilidioksidin talteenotto, varastointi ja hiilidioksidin hyödyntäminen teollisuuden raaka-aineena.

Missä päästöjä niistetään?

Suomi päästeli ilmaan noin 48 miljoonaa tonnia hiilidioksidia vuonna 2021. Viidessätoista vuodessa Suomesta pitäisi saada kuitenkin hiilineutraali, kuten pian toimintansa lopettava hallitus on linjannut. Hiilineutraalisuus ei tarkoita sitä, etteikö hiilidioksidia pääsisi tulevaisuudessa ilmaan. Jos hiilidioksidipäästöjä syntyy, niin vastaava määrä on sidottava nieluihin. Tämä on nolla-summa-pelin periaate.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että Suomen hiilidioksidipäästöt vähenevät jopa 30 miljoonalla tonnilla vuoteen 2035 mennessä. Tämän jälkeen ilmaan pääsisi vuosittain noin 19 miljoonaa tonnia — pari miljoonaa tonnia vähemmän kuin vielä jokin aika sitten laskettiin.

Millä keinoilla 19 miljoonaa tonnia hiilidioksidia saataisiin neutraloitua? Suomen ilmastopaneelin mukaan päästöjen neutralointi hiilinielujen avulla näyttää olevan selvästi rankempi savotta kuin varsinaisten päästöjen vähentäminen.

Suomi vaikuttaa hiilidioksidipäästöihin kolmella osa-alueella: päästökauppasektorilla, taakanjakosektorilla ja LULUCF-sektorilla. Päästökauppasektorilla päästöjä vähennetään markkinaehtoisesti päästökaupan avulla. Järjestelmä toimii hyvin ja etenkin energiateollisuus on onnistunut leikkaamaan päästöjään nopeammin ja enemmän kuin aikoinaan oletettiin.

Taakanjakosektorilla päästöjä aiheuttavat rakentaminen, kiinteistöjen lämmitys, asuminen, maatalous, liikenne ja jätehuolto. Taakanjakosektorilla erityisesti maatalouden päästöt ovat Suomelle herkkä asia. Ne liittyvät ennen kaikkea lihan ja maidon tuotantoon.

Myös liikenteen päästöjen niistäminen nostattaa tunteita, jos ne liittyvät henkilöautoiluun. Nikottelusta huolimatta liikenteen sähköistymien näyttää rynnivän eteenpäin.

Ilmastopaneelin mielestä kovimmat väännöt ja haasteet lymyilevät kuitenkin maankäyttösektorilla — LULUCF-sektorilla. Maankäytön ohjailussa herkkyydet ovat käsinkosketeltavia, koska kyseessä on suomalaisittain kaikkein pyhin: metsien käytön ohjailu.

Kaukolämmityksellä riittää vielä tekemistä

Suomalainen sähköntuotanto on puhdistunut ällistyttävän nopeasti. Kun Olkiluodon kolmas ydinvoimalaitos käynnistyy, ylittää päästöttömän sähköntuotannon osuus 90 prosentin maagisen rajan. Jatkuva investointi uusiin tuulivoimalaitoksiin lisää puhtaan sähkön määrää entisestään.

Suomalaisesta kaukolämmöstä sen sijaan puolet tuotetaan päästöjä aiheuttavilla polttoaineilla. Suomen ilmastopaneelin Suuntaviivoja Suomen ilmastotoimien tehostamiseen -raportin mukaan kaukolämmön tuotannon puhdistaminen on energiateollisuuden suurin haaste.

Kasvihuonekaasujen taklaamiselle kaukolämmön tuotannossa on kuitenkin hyvät mahdollisuudet. Ratkaisuja tarjoavat etenkin polttoon perustumattomat teknologiat: teollisen mittakaavan lämpöpumput, hukkalämpöjen talteenotto, maalämpö, keskisyvät lämpökaivot, vedyn tuotannon sivutuotteena syntyvä lämpö sekä pienet modulaariset ydinvoimalat.

Ilmastopaneelin mielestä kaukolämmityksen puhdistumista voidaan jouduttaa. Jos energiaturpeen käytöltä poistetaan kaikki veroedut, voidaan turpeen energiakäyttö ajaa alas vuoteen 2030 mennessä.

Ilmastopaneeli haluasi rajoittaa puun polttamista etenkin suurissa lämpökeskuksissa ja voimalaitoksissa. Keppinä ilmastopaneeli käyttäisi veroa, joka kohdistettaisiin ”puun ensisijaisesta poltosta vapautuvalle hiilidioksidille laitoksissa, joiden teho on 20 megawattia tai enemmän”.

Lämmön huippukulutusta tasattaisiin varastointiratkaisuilla, joiden edistämiseksi tarjoiltaisiin porkkanoita. Porkkanoita tarvitaan myös ”ilmastokestävän polttamisen” tukemiseen. Niitä ovat biokaasujen, synteettisten polttoaineiden ja rajoitetusti biomassojen polttaminen. Samalla olisi varmistettava vähäpäästöisiin energiamuotoihin perustuvien energiajärjestelmien uudistuminen.

Tulevaisuuden huoltovarmuusjärjestelmä ei ilmastopaneelin mielestä voi enää perustua fossiilisten polttoaineiden ja turpeen käyttöön.

Siivoustalkoot pullonkaulojen kitkemiseksi

Ilmastopaneeli arvelee päästöttömästi tuotetun sähköntuotannon jopa kaksinkertaistuvan vuoteen 2050 mennessä. Päästötön sähkö ja yhteiskunnan sähköistyminen ovat tehokas tapa varmistaa päästöjen väheneminen ja mikä parasta: voimalaitosten rakentaminen toteutuu markkinaehtoisesti.

Infrastruktuurin ja uusien laitosten rakentamiseen liittyy kuitenkin pullonkauloja. Ilmastopaneeli sujuvoittaisi tuuli- ja aurinkovoimalaisten lupakäytäntöjä. Samalla olisi selvennettävä voimalinjojen vetämiseen liittyviä maanomistajan oikeuksia ja korvauskäytäntöjä.

— Kantaverkon vahvistamista on joudutettava, jotta kaikki uudet tuulivoimalaitokset saadaan kytkettyä nopeasti verkkoon, raportti huomauttaa.

Ilmastopaneeli edistäisi myös sähköverkkojen maakaapelointia. Niiden avulla varaudutaan sään ääri-ilmiöihin, mutta myös vapautetaan sähkölinjoille varattuja maa-alueita takaisin metsätalouskäyttöön — uusiksi hiilinieluiksi.

 

Maankäyttö olikin päästölähde

Euroopan unioni on asettanut Suomelle päästövähennystavoitteita, jotka pitäisi saavuttaa vuoteen 2030 mennessä. Ilmastopaneelin mielestä vuosi 2030 on sopiva väliaikapiste matkalla kohti vuoden 2035 kansallista tavoitetta.

— Jos Suomi onnistuu täyttämään EU-velvoitteensa vuoteen 2030 mennessä, on vuodeksi 2035 asetettu kansallinen hiilineutraaliustavoite jo lähes käden ulottuvilla, Ollikainen huomauttaa.

EU-tavoitteen mukaan taakanjakosektorin hiilidioksidipäästöt olisi puolitettava vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoden 2005 päästöihin. Tämä tarkoittaa sitä, että vuonna 2030 taakanjakosektorin päästöt saisivat olla korkeintaan 17 miljoonaa tonnia. Vuonna 2021 ne olivat 28 miljoonaa tonnia.

Samalla nielujen avulla olisi kyettävä sitomaan hiilidioksidia 11,7–17,8 miljoonaa tonnia vuoteen 2030 mennessä. Vuoden 2035 tavoitteeseen tämä ei kuitenkaan riitä. Sitä varten tarvitaan vähintään 19 miljoonan tonnin nieluvaikutukset vuoden 2021 tilanteeseen verrattuna.

Raportin mukaan tavoitteet aiheuttavat hankaluuksia etenkin maankäyttösektorilla. Yksi syy on maankäyttösektorin paljastuminen päästölähteeksi vuoden 2021 tilastoinnissa. Tämä tapahtui hieman yllättäen, kun laskentamenetelmiä uudistettiin. Tilastojen mukaan maankäyttösektori aiheutti vuonna 2021 miljoonan tonnin hiilidioksidipäästöt, vaikka sen piti olla merkittävä hiilinielu.

Karmean totuuden paljastuminen pakottaa keksimään uusia toimenpiteitä.

— Nykytoimet eivät riitä saavuttamaan EU:ssa yhteisesti asetettuja tavoitteita, ilmastopaneelin raportti huomauttaa.

Jos Suomi ei saavuta nielutavoitteita, on taakanjakosektorilla tehtävä vastaava määrä ylimääräisiä päästövähennyksiä. Taakanjakosektorille vyöryy lähes takuuvarmasti uusia velvoitteita, koska ”kaikki sektorit kytkeytyvät vahvasti toisiinsa”, kuten ilmastopaneeli huomauttaa.

Vaje voidaan korjata myös ostamalla kansainvälisiltä markkinoilta ”nieluyksiköitä”, eli kompensoida suomalaisia päästöjä rahalla.

Vahvistuksia välittömästi

Ilmastopaneelin mielestä maankäyttösektorin hiilinieluvaikutuksia on ”vahvistettava välittömästi”. Tämä tarkoittaa maaperäpäästöjen vähentämistä, metsäkatojen torjuntaa ja metsien kasvun voimistamista.

Raportti listaa joukon toimenpide-ehdotuksia, joilla ongelma voidaan ratkaista. Hylättyjen kivennäismailla sijaitsevien peltojen ja ohutturpeisten peltojen metsittäminen olisi yksi keino lukita päästöjä maaperään ja puiden kasvuun. Samalla tavalla toimii turvepeltojen vesittäminen.

Ilmastopaneeli ehdottaa, että uusien peltojen raivaaminen turvemaille olisi tulevaisuudessa luvanvaraista. Lisäksi metsämaiden raivaamisesta pelloiksi jouduttaisiin maksamaan ”muutosmaksu”. Ihanteellista olisi, että metsiä ylipäätään hakattaisiin nykyistä vähemmän, koska hakkuiden vähentämien vaikuttaa nielutasapainoon välittömästi.

Hakkuisiin voidaan vaikuttaa myös tarjontaa supistavilla keinoilla — esimerkiksi metsälain muutoksilla. Toinen tapa on hillitä puun kysyntää, jolloin puun käytön hiilidioksidivero tai päästökauppajärjestelmä vähentäisivät kysyntää.

Luonnollisten nielujen lisäksi ”tekniset nielut” helpottavat tuskaa. Teknisiä nieluja ovat mm. hiilidioksidin talteenotto ja varastointi. Erityisesti biomassojen polttamisessa syntyvän hiilidioksidin kerääminen talteen voisi olla käyttökelpoinen tapa.

— Nielujen pelastamisohjelma on parasta toteuttaa siten, että edullisimmat keinot toteutetaan ensimmäisinä. Lisäksi julkisella vallalla on oltava valmius ottaa käyttöön puun tarjontaa tai kysyntää ohjaavia toimia, mikäli kehitys ei muuten ole tavoitteiden mukaista, ilmastopaneeli huomauttaa.

Myös taakanjakosektorille potkua

Taakanjakosektorilla liikenteen päästöjen vähentäminen ja maatalouden metaanipäästöjen leikkaaminen ovat selkeimmät kokonaisuudet. Ilmastopaneelin mielestä näilläkään alueilla nykytoimet eivät riitä saavuttamaan vuodeksi 2030 asetettuja tavoitteita.

Suomen harjoittamalla maatalouspolitiikalla on vaikutusta siihen, miten suuria ruuantuotannon hiilidioksidipäästöt ovat. Pelkästään ruuantuotanto aiheutti 17 miljoonan tonnin hiilidioksidipäästöt vuonna 2021 — päästöt ovat siis yhtä suuret kuin hiilinieluille asetetut tavoitteet.

Ruuantuotannon päästöt aiheutuvat suureksi osaksi liha- ja maitokarjan kasvattamisesta ja niiden oheistoiminnasta. Ilmastopaneelin mielestä sillä on merkitystä, minkälaista maataloutta tuetaan ja millä perusteilla. Siirtyminen kasvipainotteisempaan ruokavalioon edistäisi päästöjen vähentämistä.

Liikenteessä käytetyt fossiiliset polttoaineet aiheuttivat 10 miljoonan tonnin hiilidioksidipäästöt vuonna 2021. Ilmastopaneeli on tyytyväinen siihen, että henkilö- ja pakettiautoliikenteessä sähköistyminen etenee. Raskas liikenne ja lentoliikenne aiheuttavat kuitenkin päänsärkyä.

EU:n kattava liikenteen päästökauppajärjestelmä ei ilmastopaneelin arvion mukaan riitä vähentämään suomalaisen liikenteen päästöjä riittävästi. Potkua on haettava kansallisesta liikenteen päästökaupasta. Se voitaisiin ottaa käyttöön vuonna 2026.

#ilmastopolitiikka #päästökauppa
Jaa artikkeli:
Vastuullista journalismia

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakkolliset kentät merkitty *

Kommentit ()

Jukka
Ilmastopaneeli aikoinaan perusteli Suomen ilmastotekoja ilmastomuutoksen torjumiskamppailuksi. Kun sitten tilastot osoittivat että Suomen - tai jopa EU:n - päästöt ovat globaalisti ajatellen niin pieniä, ettei niiden vähentäminen vaikuta ilmastonmuutoksen etenemiseen mitenkään (sanoihan jopa Greenpeacen Lontoon edustaja että ilmastomuutoksen suhteen merkittäviä maita on vain kourallinen), ilmastopaneeli ja sen edusmies Ollkikainen käänsivät kelkkansa. Euro pantiin konsultiksi, Ollikaisesta tuli markkinoija: näin paljon rahaa säästyy jos teemme sitä tai tätä, muuten menemme konkurssiin. Totuus on, että Suomella ja EU:lla on moraalinen velvollisuus olla mukana ilmastotoimissa, jopa esikuvana, mutta järki on pidettävä päässä. Ilmastonmuutoksen torjuntaan kehitettävä teknologia voi olla jopa vientivalttimme, mutta "sakoilla uhkaaminen" jos jäämme ilmastotavoitteista jälkeen on vastenmielistä painostamista. Suomalaistenkin ilmastoeurot pitäisi kohdistaa tukemaan niiden maiden ilmastotoimia, joiden päästöt ovat ilmastomuutoksen kannalta merkittäviä. Silloin nuo eurot eivät menisi hukkaan.