Eliöiden koti, hiilivarasto, ravinteiden lähde…

Lahopuusta on moneksi

16.10.2023, kello 15:41

Teksti Petri Sallinen | Kuva Scanstockphoto

Metsät kaipaavat lahopuuta ja energiayhtiöt metsähaketta. Kaksi tavoitetta voidaan kuitenkin sovittaa samaan yhtälöön. Tuore selvitys tarjoilee uutta tietoa lahopuusta.

Energiayhtiöt ovat merkittäviä metsäenergian käyttäjiä. Vaikka energiayhtiöt eivät toimi metsissä, voivat ne hankintasopimustensa kautta vaikuttaa siihen, minkälaista energiapuuta ne kattiloihinsa kelpuuttavat ja minkälaisista metsistä ne haketta ostavat. Vastuullisuutta ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä korostavassa ajassa tällä on merkitystä: energiapuun ostajien olisi osattava esittää oikeita kysymyksiä metsäenergian toimittajille.

Lahopuut ja luonnon monimuotoisuus -selvitys tarjoilee tuoretta tietoa. Selvitys lisää ymmärrystä lahopuun merkityksestä ja listaa keinoja kuolleen puun määrän lisäämiseksi. Tapio Palvelut Oy:n koostama julkaisu kiteyttää neutraalisti lahopuuteeman avainkohdat. Selvitys on vuonna 2019 julkaistun raportin päivitys. Päivityksessä on otettu huomioon toimintaympäristössä tapahtuneet muutokset ja uusin tutkimustieto.

Bioenergialla sähköä ja lämpöä

Biomassoilla tuotetaan sähköä ja lämpöä. Viime vuonna bioenergiasta saatiin 12 terawattituntia sähköä — 14,8 prosenttia Suomessa käytetystä sähköstä. Kaukolämpöä metsäpolttoaineilla syntyi 9,8 terawattituntia, mikä on 27 prosenttia suomalaisten käyttämästä kaukolämmöstä.

Metsähaketta päätyi lämpö- ja voimalaitosten kattiloihin 10,2 miljoonaa kuutiometriä vuonna 2022. Tämä on seitsemän prosenttia enemmän kuin vuonna 2021. Kymmenen vuotta sitten metsähaketta käytettiin energiantuotannossa vajaat seitsemän miljoonaa kuutiometriä. Reippaaseen kasvuun metsäenergian käyttö pyrähti vuoden 2020 jälkeen.

Kansainvälisessä ilmastopolitiikassa bioenergia ja metsäenergia luokitellaan päästöttömiksi energiamuodoiksi, vaikka niiden polttaminen aiheuttaa hiilidioksidipäästöjä. Statuksen ajatuksena on, että uusi metsien kasvu sitoo puun polttamisesta aiheutuvat hiilidioksidipäästöt. Samalla on huolehdittava siitä, että metsän kasvu ylittää reilusti puun energiakäytön.

Metsäenergialla on korvattu hiilidioksidipäästöjä aiheuttavien fossiilisten polttoaineiden ja turpeen käyttöä kaukolämmön tuotannossa. Sähköntuotannon puhdistuminen sen sijaan ei perustu biomassojen käyttöön, vaikka näin usein kuvitellaan. Suomalainen sähkö on puhdistunut ennen kaikkea tuulivoiman ja ydinvoiman avulla.

Metsäenergia on puuhaketta. Sitä jauhetaan metsänkorjuun sivutuotteina syntyvistä oksista, latvuksista ja vahingoittuneista puista sekä metsien harvennuksen yhteydessä syntyvästä aineksesta — sellaisesta tavarasta, joka ei kelpaa jalostettavaksi. Metsiä ei kasvateta poltettavaksi energiayhtiöiden kattiloissa.

Metsäenergian kokonaiskäytön kehitys lämpö- ja voimalaitoksissa. Kuva: Luonnonvarakeskus.

Olisi osattava kysyä

— Energiayhtiöiden olisi hyvä ymmärtää, mitä metsissä tapahtuu. Kun osataan kysyä, voidaan metsäenergian hankintasopimuksien avulla varmistaa esimerkiksi luonnon monimuotoisuuden säilymiseen liittyviä seikkoja, toteaa Energiateollisuus ry:n bioenergia-asiantuntija Karoliina Muukkonen.

Muukkonen huomauttaa, että luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen on osa energia-alan toimintaa. Tätä varten energiatoimiala on jo ehtinyt laatia oman biodiversiteettitiekartan. Tiekarttaan sitoutuminen tarkoittaa mm. sitä, että hankintaketjujen vaikutuksia arvioidaan kriittisesti.

Keskustelu metsien monimuotoisuuden säilyttämisestä läpäisee jo koko yhteiskunnan. Tavalliset kansalaisetkin ymmärtävät mistä on kyse. Tiedon lisääminen liudentaa uhkakuvia ja lisää bioenergian käytön hyväksyttävyyttä.

Lahopuun merkitys tunnetaan

Neljännes Suomen noin 20 000 metsälajista on riippuvainen lahopuusta. Siksi metsiin jätettävästä lahopuun määrästä on muodostunut tärkeä mittari, kun arvioidaan metsien kestävää ja vastuullista käyttöä.

Suomi on Euroopan metsäisin maa, mutta silti suomalaisiin metsiin jätetään melko vähän kuollutta puuta — keskimäärin kuusi kuutiometriä hehtaarille, vähemmän kuin muissa Euroopan maissa. Lahopuuta päätyy myös energiayhtiöille, vaikka lahonneen puun lämpöarvo on heikko. Selvityksen mukaan metsänomistaja, korjuuyritys ja energiapuuta käyttävät energiayhtiöt voivat kuitenkin yhdessä tehdä talousmetsien lahopuun määrään ja laatuun vaikuttavia valintoja — jos niin tahtovat.

Metsissä lahoavien puiden merkitys metsille ja metsissä eläville lajeille tunnistettiin vasta 1990-luvulla. Aikaisemmin metsänhoito perustui siihen, että kaikki kuolleet puut siivotaan metsistä.

— Lahopuihin suhtaudutaan yhä ristiriitaisesti, myönteisesti ja kielteisesti. Toisaalta lahoava puu ylläpitää metsissä elävien lajien monimuotoisuutta, mutta samalla kuolleet puut tarjoavat lisääntymisalustan tuhohyönteisille ja puita vahingoittavan juurikäävän kaltaisille sienille, toteaa luonnonhoidon asiantuntija Hannes Pasanen Tapiosta.

Metsähygieniaksi kutsuttu tapa siivota metsiä ja luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen voidaan kuitenkin sovittaa yhteen. Tässä auttaa tieto siitä, minkälaisissa kohteissa tihulaiset viihtyvät ja minkälaisissa eivät.

Laki ei kuitenkaan kiellä keräämistä lahopuuta metsästä. Toisaalta metsätuholaki velvoittaa siivoamaan metsistä esimerkiksi myrskyn vahingoittamat havupuut, joissa on tuoretta nilaa. Tuore nila on tuholaisten herkkua.

Metsänsuojelualueilla ja luonnonsuojelualueilla lainsäädäntö taas edellyttää säästämään kuolleet puut. Tulevaisuudessa myös EU asettaa metsänhoidolle uusia tavoitteita ja mittareita.

— Käytännön toiminnassa lahopuun säästämiseen ohjataan vapaaehtoisilla toimilla: informaatio-ohjauksella, metsänhoidon suosituksilla ja sertifiointijärjestelmien avulla, Pasanen kertoo.

Molempien kuvien kohteissa on suuri määrä lahopuuta, mutta kohteiden merkitys metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamisen kannalta on hyvin erilainen. Kuvapari: Lauri Saaristo.

Lahopuun määrä erottaa

Talousmetsät ja luonnontilaiset metsät erottaa toisistaan lahonpuun määrä ja laatu. Pasanen muistuttaa, että entisaikaan pohjoisissa havumetsissä oli luontaisesti suhteellisen paljon lahopuuta. Metsät sopeutuivat käyttämään lahopuusta vapautuvia ravinteita.

— Lahopuu vakauttaa metsän ravinnekiertoa, vähentää maan happamuutta ja kykenee pidättämään vettä. Lahopuu säilyttää edellisten puusukupolvien rakenteita ja auttaa metsää uudistumaan. Lahoava puuaines on myös hyvä kasvualusta taimille.

Pasanen toteaa, että tällä hetkellä metsänhoidon tavoitteena on kuroa umpeen luonnonmetsien ja talousmetsien välistä eroa. Tämä toteutuu, kun talousmetsiin lisätään luonnonmetsille tyypillisiä rakennepiirteitä.

Suomalaisista lahopuulajeista 80–90 prosenttia on sieniä ja hyönteisiä. Ne ovat tutkijoiden mielestä erittäin riippuvaisia lahoavasta puusta.

Lahoavaa puuta on monenlaista. Mikä tahansa lahoavaa puu ei kelpaa kodiksi, vaan eliöt viihtyvät erilaisissa ja eri lahoamisasteessa olevassa puuaineksessa. Tällä on merkitystä luonnon monimuotoisuuden säilymiselle, mutta myös tuholaisriskien torjunnalle.

— Vaikuttavia tekijöitä ovat lahoavan puun laji, puun lahoaste, läpimitta ja puun asento.

Suurin osa metsälajeista elää talousmetsissä, mutta kaikki lajit eivät pärjää niissä. Siksi talousmetsien keskelle tarvitaan lisää suojelualueita tai talousmetsissä olisi otettava käyttöön luonnonhoitomenetelmät.

— Suojelluista saarekkeista harvinaistuvat eliöt pääsevät leviämään myös talousmetsiin, Pasanen toteaa.

— Lahoavaa puuta ei tarvitse olla joka paikassa.

Pasasen mielestä kymmenen kuutiometriä hehtaarille olisi sopiva välitavoite lahopuun määrälle. Tavoite on realistinen ja helppo saavuttaa. Jos lahopuun määrä nostettaisiin kahteenkymmeneen kuutiometriin hehtaarilla, auttaisi tämä myös uhanalaisten lajien selviytymistä.

Lahopuun määrä Suomessa metsämaalla vuosien 1999 ja 2020 välillä perustuen valtakunnan metsien inventointeihin. Lähde: Luonnonvarakeskus.

Mikä ihmeen luonnonhoito?

Talousmetsien luonnonhoito on vaikuttavaa metsienhoitamista. Pasanen huomauttaa, että luonnonhoidolliset toimet ovat avainasemassa, kun metsien monimuotoisuuden säilyttämistä suunnitellaan.

Luonnonhoitoon kuuluvat hallittujen metsäpalojen käyttö, vesiensuojelun kehittäminen, metsiköiden ikärakenteen ja puulajien monipuolistaminen sekä lahopuun määrän lisääminen.

— Luonnonhoito on yleisnimitys toimille, joilla edistetään metsien monimuotoisuutta. Luonnonhoidon käytännöt ovat osa metsänkäsittelyn rutiineja ja metsäammattilaisten osaamista, Pasanen sanoo.

Käytännössä luonnonhoito tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jätetään tietyt kohdat talousmetsistä käsittelemättä. Tällaisia ovat mm. lähteet ja puronvarret. Monimuotoisuudelle tärkeät rakennepiirteet, kuten järeät lahopuut voidaan myös jättää paikoilleen.

— Kustannuksiltaan edullinen tapa on pyrkiä minimoimaan hakkuualueilla sijaitsevien lahopuiden häviäminen. Lahopuuta tuhoutuu usein maanmuokkauksen yhteydessä. Osittain lahonneet puut voidaan ehkä siirtää kohtiin, joissa ne eivät haittaa koneilla liikkumista tai pitkälle lahonneet puut voidaan kiertää.

Hakkuiden yhteydessä jätettävät säästöpuuryhmät ja säilytettävien luontokohteiden suojakaistoille jätetyt puut muodostavat ajan myötä monimuotoisuutta ylläpitäviä lahopuukeskittymiä. Pasasen mielestä säästöpuiden kohdentaminen ryhmiin turvaa myös maalahopuun muodostumisen.

Metsäsertifikaatit edellyttävät metsänhoidolta sitä, että eläviä ja kuolleita puita jätetään metsiin.

Energiapuun käyttö vaikuttaa

Suurin osa metsistä kerättävästä energiapuusta on oksia, latvuksia ja hakkuutähteitä — läpimitaltaan pientä puuta.

— Nykyisillä korjausmäärillä pieniläpimittaista lahopuuta jää talousmetsiin melko runsaasti, Pasanen toteaa.

Luonnon monimuotoisuuden kannalta suurempi ongelma on järeän lahopuun väheneminen. Osa lajeista viihtyy vain järeässä lahopuussa. Siksi järeän lahopuun määrää pitäisi lisätä metsissä. Järeät lahopuut ovat yli 20 senttimetriä paksuja runkoja.

Metsien monimuotoisuuden säilymisen lisäksi järeä lahopuu varastoi hiiltä. Lahopuun biomassasta noin puolet on hiiltä, joka voi säilyä puissa vuosikymmeniä puun kuoleman jälkeen. Kuollut puu voi siis olla merkittävä hiilivarasto. Poltettuna lahopuulla on heikko lämpöarvo ja sen sisältävä hiili vapautuu välittömästi ilmakehään.

— Kyse on energiapuun tuottamisen ja lahopuun määrän lisäämisen yhteensovittamisesta. Joskus järeän lahopuun päätyminen energiakäyttöön on väistämätöntä esimerkiksi silloin, kun myrsky- tai lumituhojen jälkiä siivotaan metsistä.

Järeää runkopuuta päätyy energiakäyttöön kuitenkin melko vähän — viime vuonna noin 0,6 miljoonaa kuutiota. Vertailun vuoksi: pienpuuta käytettiin vähän yli kuusi miljoonaa kuutiometriä ja hakkuutähteitä kolme miljoonaa kuutiometriä. Kantojen osuus oli 0,2 miljoonaa kuutiometriä.

Lahopuut ja luonnon monimuotoisuus -selvityksen toteutti Tapio Palvelut Oy Energiateollisuus ry:n toimeksiannosta. Selvityksen voi ladata omalle koneelle täältä.

#bioenergia #energiatalous #kaukolämpö