Hiilinielu, raaka-ainelähde, energiavarasto…

Metsien monet kasvot

26.01.2026, kello 13:37

Teksti Petri Sallinen | Kuva Scanstockphoto

Metsien käyttöön kohdistuu ristiriitaisia odotuksia. Jos hakkuita vähennetään, kasvaa hiilinielu. Jos taas hakkuita lisätään, saa teollisuus enemmän raaka-aineita ja metsänomistajat tuloja, mutta hiilinielu pienenee. Millä tavalla löytyisi tasapaino?

Sitran tuore selvitys ”Katsaus toimiin ja ohjauskeinoihin metsien kestävyystavoitteiden saavuttamiseksi”  liikkuu vankasti metsissä. Lähes kolmesataa sivua sisältävä paketti esittelee erilaisia toimenpiteitä, joilla voidaan vaikuttaa puiden kasvuun ja metsien hyvinvointiin.

Metsien käytön osalta selvityksen johtopäätös on selkeä: hakkuita pitäisi vähentää 11 miljoonalla kuutiolla joka vuosi. Nykyisin metsiä hakataan noin 73 miljoonaa kuutiota vuodessa.

Hoidollisten toimenpiteiden ja hakkuiden vähentämisen seurauksena metsämaan kasvibiomassa kykenisi sitomaan 35,5 miljoonaa tonnia hiilidioksidia vuosittain — 22,5 miljoonaa tonnia enemmän kuin vuonna 2023. Puuston määrä taas kasvaisi 12,5 miljoonalla kuutiolla joka vuosi.

Hakkuiden vähentämisellä on kansantaloudellisia vaikutuksia. Paperiteollisuuden ja puujalostusteollisuuden käytettävissä olisi yhdeksän miljoonaa kuutiota vähemmän ainespuuta joka vuosi.

Hakkuiden sivutuotteina syntyvän energiahakkeen määrä supistuisi kahdella miljoonalla kuutiolla. Lisäksi tutkijat ehdottavat, että hakkuutähteitä ei enää kerättäisi metsistä. Hakkuutähteistä kertyy vuosittain noin kolme miljoonaa kuutiota poltettavaa energiahaketta. Vuotuinen energiapuun määrä siis supistuisi yhteensä viidellä miljoonalla kuutiolla.

Hintalaput puuttuvat

Sitran selvitys tunnustaa, että hakkuiden vähentämisellä on vaikutuksia energiatoimialalle ja puunjalostusteollisuudelle. Tämän syvällisemmin vaikutuksia ei kuitenkaan analysoida — hintalapuista puhumattakaan.

Jos energiayhtiöiden hankintalaarista katoaa viisi miljoonaa kuutiota energiahaketta vuodessa, on tämä noin puolet energiayhtiöiden vuosittain käyttämästä metsähakkeesta.

Energiayhtiöiden kattiloissa paloi 11 miljoonaa kuutiota metsähaketta vuonna 2023. Tosin vuosi 2023 oli selvä metsähakkeen käytön huippuvuosi. Vuonna 2024 metsähaketta kului noin puoli miljoonaa kuutiota vähemmän.

Metsähakkeen lisäksi käytettiin sahanpurua (kolme miljoonaa kuutiota), puunkuorta (vajaat kaksi miljoonaa kuutiota) ja teollisuuden puuperäisiä tähteitä (noin miljoona kuutiota).

Sitran selvitys arvioi, että energiantuotannossa rankapuu käyttö vähenisi noin 18 prosentilla kiinteiden puupolttoaineiden käytöstä, jos tutkijoiden ehdotukset toteutuisivat.

Energiapuulla tuotetaan kaukolämpöä ja sähköä. Viime vuonna energiapuun osuus kaukolämmön tuotannossa oli 29 prosenttia. Lämpökeskuksissa ja CHP-laitoksissa poltetulla energiapuulla saatiin aikaiseksi 10 terawattituntia kaukolämpöä.

Sähköntuotannossa tilastot eivät erittele energiapuun osuutta, vaan polttoaineluokituksessa energiapuu sisältyy biomassoihin. Sähköntuotannossa energiapuun osuus biomassoista oli arvioiden mukaan 20 prosenttia viime vuonna.

Mistä metsähaketta tulee?

Metsiä ei kasvateta poltettavaksi. Suurin osa energiantuotannossa käytetystä energiapuusta on metsäteollisuuden sivuvirtoja — jalostukseen kelpaamatonta jätettä, hakkuutähteitä ja metsänharvennuksesta syntyviä jakeita.

Metsähaketta myös tuodaan Suomeen. Osan tuontihakkeesta käyttää paperiteollisuus, osan energiateollisuus. Tuonnin huippuvuosina 2021 ja 2022 metsähaketta tuotiin 4,4 miljoonaa kuutiota. Tuontihakkeesta noin 2,5 miljoonaa kuutiota päätyi molempina vuosina energiateollisuuden käyttöön — lähinnä kaukolämmön tuotantoon.

Tuonnista suurin osa oli peräisin Venäjältä. Vuonna 2020 Venäjältä tuotiin peräti 3,6 miljoonaa kuutiota haketta. Loput hankittiin Itämeren alueelta.

Kun energiakauppa Venäjän kanssa loppui vuoden 2022 jälkeen, korvautui venäläinen hake kotimaisella hakkeella. Vuonna 2024 puuhakkeen tuonti oli supistunut 1,7 miljoonaan tonniin, josta vain 0,8 miljoonaa tonnia käytettiin energiantuotannossa.

Metsien kaksoisrooli

Metsillä on Suomessa kaksoisrooli. Suomi on pitkään elänyt metsistä, mutta metsät ovat myös merkittävä ilmastopolitiikan väline. Tämä näkyy erityisesti energiantuotannon ilmastopoliittisessa historiassa.

Suomen metsät olivat hiilinielu vuosikymmenten ajan. Metsien kasvu imi enemmän hiilidioksidia ilmasta kuin mitä puiden hakkaaminen ja puiden käyttö sitä vapautti metsiin sitoutuneista hiilivarastoista. Tämä oli helpotus Suomen ilmastopolitiikan näkökulmasta ja auttoi osaltaan saavuttamaan päästövähennystavoitteet. ”Puuta riittää kaikille” oli usein toistettu hokema, kun joku epäili, onko puun polttamiseen panostaminen järkevää.

Ilmastopolitiikan leppoisat päivät kestivät aina vuoteen 2021 asti. Tuolloin Luonnonvarakeskuksen inventaarissa huomattiin, että Suomen metsät eivät enää sidokaan hiilidioksidia aikaisempaan tapaan. Päinvastoin — metsät olivat muuttuneet päästölähteiksi.

Luonnonvarakeskuksen mukaan syy muutokseen oli kasvaneet hakkuut. Nykyisin metsän kasvusta 90 prosenttia kuluu hakkuisiin ja luonnonpoistumaan. Aikaisemmin tähän kului reilut 70 prosenttia kasvusta.

Samaan aikaan maaperässä tapahtuu aikaisempaa enemmän hajoamista, joka vapauttaa ilmaan hiilidioksidia. Syynä tähän on ilmaston lämpeneminen.

Bioenergian käyttö sähkön ja etenkin lämmön tuotannossa nostettiin ilmastopolitiikan työkalupakissa raskaansarjan moukariksi jo vuosikymmeniä sitten. Kivihiilestä, maakaasusta ja turpeestakin päästäisiin eroon, kunhan ne vain korvataan lämpökeskuksissa ja yhteistuotantolaitoksissa bioenergialla — erityisesti metsäenergialla.

Energiayhtiöt tarttuivat innokkaasti porkkanoihin, kun bioenergian käyttöä edistettiin poliittisin toimin. Energiatoimialaa kannustettiin lisäämään bioenergian käyttöä erilaisten risupakettien — eli taloudellisen tuen — avulla.

Kansainvälisessä ilmastopolitiikassa bioenergian käyttö määriteltiin päästöttömäksi energiantuotantomuodoksi. Kun jokin tuotantomuoto on päästötöntä, ei laitosten omistajien tarvitse ostaa päästöoikeuksia, jotka nostavat tuotetun energian hintaa.

Metsähakkeen käyttö kiihtyy

Aktiivisten toimien seurauksena bioenergian käyttö energiantuotannossa kasvoi nopeasti 2000-luvun alussa. Erityisesti metsähaketta kului suuria määriä. Voimalaitoskattiloita kehitettiin paremmin puun polttamiselle soveltuviksi.

Metsähaketta käytettiin lämmön tuotannossa ja voimalaitoksissa 2000-luvun alussa selvästi alle miljoona kuutiota vuodessa, mutta jo vuonna 2006 sitä poltettiin yli kolme miljoonaa kuutiota.

Vuosi 2023 oli metsähakkeen käytön huippuvuosi. Silloin sitä paloi energiayhtiöiden kattiloissa 11 miljoonaa kuutiota, josta hakkutähteiden osuus oli kolme miljoonaa kuutiota. Lisäksi käytettiin sahanpurua (kolme miljoonaa kuutiota), puunkuorta (vajaat kaksi miljoonaa kuutiota) ja teollisuuden puuperäisiä tähteitä (noin miljoona kuutiota).

Samalla energiantuotanto puhdistui. Tämä olikin yksi Suomen ilmastopolitiikan tärkeimmistä tavoitteista. Energiantuotanto oli ollut pitkään Suomen ylivoimaisesti suurin hiilidioksidin päästelijä. Viimeinen kivihiiltä käyttävä laitos suljettiin viime vuoden maaliskuussa.

Tällä hetkellä 96 prosenttia Suomen sähköntuotannosta on päästötöntä. Kaukolämmöntuotannossa fossiilisten polttoaineiden osuus oli viime vuonna enää 13 prosenttia.

Muutos on ollut selvästi oletettua nopeampaa. Esimerkiksi kivihiilen energiakäytön kieltävä laki olisi antanut mahdollisuuden polttaa kivihiiltä aina vuoteen 2029 asti.

Mitä metsissä tapahtuu?

Suomen ilmastopolitiikan perusongelma on tällä hetkellä metsänielujen heikentyminen. Kun metsät eivät ime riittävästi hiilidioksidia, on päästövähennystoimia keksittävä jostain muualta ja kalliimmalla hinnalla — pahimmassa tapauksessa päästöoikeuksia on ostettava Suomen rajojen ulkopuolelta.

Päästöjen vähentämisen lisäksi Suomi on sitoutunut säilyttämään luonnon monimuotoisena ja vesistöjen laatuakin olisi syytä parantaa. Tämä kaikki näkyy metsissä tavalla ja toisella.

Mitä metsissä pitäisi tehdä sen lisäksi, että hakkuita olisi vähennettävä? Sitran selvityksen keskiössä ovat lehtipuita, vanhoja puita ja lahopuuta metsissä lisäävät toimet. Samalla olisi varmistettava puuston kasvu. Tämä tarkoittaa sitä, että ”hakkuukäyttäytymistä on muutettava”, kuten tutkijat toteavat.

Jos metsiin ehdotetut toimenpiteet toteutuvat, kasvaa lehtipuiden osuus. Erityisesti järeitä lehtipuita sisältävien metsien pinta-ala lisääntyisi. Samalla kuollutta puuta jäisi enemmän, kun säästöpuita ja tekopökkelöitä jätettäisiin nykyistä reilummin. Kuolleelle puulle selvitys ei kuitenkaan määrittele määrätavoitetta.

Kun ilmasto lämpenee, kasvavat eliöiden aiheuttamat tuhot metsissä. Roudattoman kauden piteneminen taas aiheuttaa aikaisempaa enemmän tuulituhoja. Tuhoriskien arvioidaan kasvavan jo lähivuosikymmenien aikana.

Selvityksen mukaan yhä suurempi osa metsistä saatavasta puusta on tulevaisuudessa peräisin puustotuhoalueilta. Tämä voi lisätä vähempiarvoisen kuitupuun ja energiapuun tarjontaa.

Väheneekö puun energiakäyttö?

Sitran selvitys olettaa, että puun energiakäyttö vähenee tulevaisuudessa joka tapauksessa. Syynä on ”luonnollinen tekninen kehitys” ja ”puun polttoa hillitsevä ohjaus”. Analyysi on samansuuntainen kuin mihin energiatoimiala on tällä hetkellä menossa.

Esimerkiksi kaukolämmöntuotannossa nopeasti toteutunut sähköistyminen vähentää polttamista ja lisää sähkökattiloiden käyttöä. Sähkökattiloiden kapasiteetti on tällä hetkellä noin 2000 megawattia. Kantaverkkoyhtiö Fingrid arvioi kapasiteetin nousevan jopa 6000 megawattiin vuoteen 2040 mennessä.

Kaukolämpöalan sähköistyminen myllää koko energiajärjestelmän. Uusi sähköä ja lämpöä tuottavia laitoksia enää rakenneta. Samalla kun polttaminen vähenee, häipyy suomalaisesta energiajärjestelmästä säistä riippumatonta sähköntuotantoa, jolla on periteisesti tasattu tuulivoimatuotannon jättämiä aukkoja — suo siellä ja vetelä täällä.

Polttamiseen perustuvat energiantuotantomuodot siis näyttävät supistuvan markkinaehtoisesti. Halvan sähkön lisäksi teollisuuden ja datakeskusten tuottamien hukkalämpöjen hyödyntäminen syrjäyttää polttamiseen perustuvaa tuotantoa. Jos vetytalouden visiot toteutuvat täydessä laajuudessaan, tarjoaa puhtaan vedyntuotanto valtavat määrät hukkalämpöjä.

Biopolttoaineiden käytön verottaminen todennäköisesti hillitsee energiayhtiöiden haluja käyttää kalliiksi käyviä polttoaineita. Tällä logiikalla mm. energiaturve katosi lähes kokonaan markkinoilta melko nopeasti.

Oleellista on kuitenkin se, onko polttamiselle vaihtoehtoja. Jos ei ole, siirtyy verojen aiheuttama kustannus energiaa käyttävien kotitalouksien ja yritysten maksettavaksi. Viimeisten viiden vuoden aikana metsähakkeen hinta on muutenkin noussut lähes 80 prosenttia. Tämä selittää osaksi kaukolämmön hintojen nousua.

Entä miten päättyy biogeenisen hiilidioksidin tarina, jos bioenergian käyttö loppuu? Suomessa olisi paljon potentiaalia — tosin tarinan kirjoittaminen ei ole vielä lähtenyt kunnolla liikkeelle.

#bioenergia #kaukolämpö #puuenergia