Blogit

Markkinat Omakynä Jukka Relander

Mammutista gaselliksi

16.05.2024, kello 09:00

Viime keväänä alallamme keskusteliin siitä, onko energiakriisi jo päättynyt. Alan yhtiöiden...

Markkinat Omakynä Kaneli Seppänen

Äänestämällä vaikutat EU:n ilmasto- ja energiapolitiikan suuntaan

09.05.2024, kello 06:00

Europarlamenttivaalit ovat pian täällä, ja vaikka Brysselissä toimivat poliitikot ovat jo palanneet...

Markkinat Omakynä Petri Sallinen

Energiajournalismi on harvojen herkku

03.05.2024, kello 09:54

Energia-alan lainsäädännöstä 80 prosenttia valmistellaan Brysselissä, ja lehdistönvapautta...

Energia-Suomi 2004, osa 1

Päästökauppa hämmensi ja häkellytti

14.05.2024, kello 13:27

Teksti Petri Sallinen | Kuva Scanstockphoto

Päästökauppa hämmensi ja häkellytti

Päästökauppa oli energiapolitiikan kestoteema 20 vuotta sitten. Sen valmistelu eteni Suomessa hämmennyksen vallassa ja salamyhkäisyyden ilmapiirissä. Asiaa valmistellut kauppa- ja teollisuusministeriö ei kerännyt kehuja niukasta tiedottamislinjastaan.

Vuosi 2004 oli YK:n riisin vuosi. Tuolloin Suomi käytti sähköä 82,2 terawattituntia. Tuulivoiman osuus tuotannosta oli alle promille. Kaukolämpöä kului kiinteistöjen lämmittämiseen 29,9 terawattituntia, josta 37 prosenttia tuotettiin maakaasulla.

Pääministerin jakkaralla istui Matti Vanhanen. Hän ohjasti perinteistä punamultahallitusta, jonka ohjaksiin Vanhanen päätyi vahingossa, kun Anneli Jäätteenmäki joutui edellisenä vuonna eroamaan pääministerin paikalta vain parin kuukauden pestin jälkeen.

Presidentinlinnaa emännöi Tarja Halonen. Hänet oli valittu ensimmäiselle kaudelleen vuonna 2000 — ensimmäisenä naisena. Energiatoimialan kannalta tärkeimmät ministerit olivat kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen (kepu) ja ympäristöministeri Jan-Erik Enestam (rkp).

Suomen talous pyöri Nokian vetämänä. Nokian liikevaihto vuonna 2004 oli 29,3 miljardia euroa. Matkaviestimiä myytiin vuoden 2004 aikana ennätyksellinen määrä, kuten Nokian pääjohtaja Jorma Ollila totesi yhtiön vuosikertomuksessa. Erkki Liikanen nimitettiin Suomen Pankin pääjohtajaksi ja Mikael Jungner YLEn pääjohtajaksi.

Euroopan unioni laajeni 25 maata kattavaksi liitoksi, kun kymmenen uutta jäsenmaata liittyi unioniin — lähinnä entisiä Itä-Euroopan sosialistimaita. Ukrainan presidentinvaalien toisen kierroksen epäselvyydet käynnistivät Oranssin vallankumouksen.

Venäjän duuma hyväksyi reilulla ääntenenemmistöllä liittymisen Kioton ilmastosopimukseen. Suomessa Hanna Pakarisesta tuli ensimmäinen Idols-kisan voittaja ja nörttien perustama Facebook aloitti toimintansa.

Energiauutiset seurasi — ja seuraa

Energiauutiset on selittänyt, selventänyt ja syventänyt energiapolitiikan tapahtumia ja energia-alan ilmiöitä jo 35 vuotta. Näin teimme myös 20 vuotta sitten, kun Energiateollisuus ry syntyi. Juttusarjassamme referoimme 20 vuotta vanhoja Energiauutisten julkaisemia kirjoituksia. Osa haastateltavista osasi nähdä pitkälle tulevaisuuteen, osalla analyysit menivät täysin pieleen. "Eiliset typerät puheeni eivät tänään minua kiinnosta" -toteamus heijastaa tulevaisuuden ja menneisyyden suhdetta inhimillisesti. Vaikka tulevaisuus voi olla menneisyyttä kiinnostavampaa, määrittelee menneisyys sen, mitä olemme tänään — ja ehkä myös sen, mitä olemme huomenna.

 

Päästökauppa aiheuttaa hämmennystä

Europan unionissa päästökauppa teki tuloaan. Suomessa ministeriryhmä oli julkaissut aiheesta mietintönsä jo vuoden 2003 joulukuussa. Aihetta vatvottiin energiatoimialan ja teollisuuden keskusteluissa koko vuoden.

Hallituksen ja asiasta vastanneen kauppa- ja teollisuusministeriön salamyhkäinen ja niukka tieodottamislinja sai ankaraa kritiikkiä. Miten Suomi aikoo jakaa päästövähennystavoitteet taakanjakosektorin ja päästökauppasektorin kesken? Entä miten päästövähennyksiä kohdistetaan energiateollisuudelle ja muulle teollisuudelle?

Pitkään oli epäselvää myös se, miten Suomi suhtautu Kioton-mekanismeihin. Kioton mekanismien avulla esimerkiksi suomalaiset yritykset olisivat voineet toteuttaa päästövähennystoimia kehitysmaissa ja niistä saadut vähenemät olisi laskettu Suomen eduksi.

— Tämä on herkkää tavaraa. En puhu siitä mitään ennen kuin asioista on keskusteltu ministerityhmässä, totesi ympäristöministeri Jan-Erik Enestam Energiauutisten haastattelussa.

Enestamin mielestä päästökauppa on keino lievittää päästövähennysten aiheuttamia kustannuksia. Tuulivoima-alalle ympäristöministeri kaipasi kotimaisia valmistajia ja kotimaista osaamista.

Tuolloin tavoitteena oli saada Suomeen 500 megawattia tuulivoimatehoa vuoteen 2010 mennessä. Enestam totesi, että realistina hän ei usko Suomen tuulivoimatavoitteen toteutuvan.

— Jos kaikesta huolimatta näin käy, olen yllättynyt.

Päästökauppaan liittyi idea energiaverotuksen eriyttämisestä. Ajatuksena oli pitää eri energiamuotojen välinen kilpailuasetelma tasapuolisena asettamalla päästökauppasektorille syntyviä kustannuksia vastaava vero päästökaupan ulkopuolisille toiminnoille. Tämä olisi tarkoittanut mm. sitä, että ydinvoimalle ja vesivoimalle olisi asetettu ylimääräinen vero.

— Päästökaupasta voi muodostua sähköyhtiöille tuottoisa rahasampo, totesi vihreiden kansanedustaja Osmo Soininvaara vuonna 2004 Energiauutisten haastattelussa. Soininvaara oli jo tuolloin päästökaupan intomielinen kannattaja.

— Päästökauppa voi jopa korvata energiankäytön säännöstelyn tarpeen torjuessaan kasvihuonekaasupäästöjä. Jopa tuulivoimasta voi tulla aikaa myöten kannattava energialähde, jota ei tarvitse tukea julkisin varoin.

Kokoomuksen kansanedustaja Kimmo Sasi kritisoi ankarasti Suomen neuvottelemia päästövähennysvelvoitteita Energiauutisten haastattelussa. Sasin mielestä Pekka Haavisto ja Satu Hassi neuvottelivat Suomelle liian tiukat raamit ilman mitään varaumia.

— Satu Hassi ei valvonut Suomen etuja. Hänelle tärkeämpiä olivat sopimuksen syntyminen ja Suomelle asetettavat kovat ympäristövelvoitteet kuin Suomen kokonaisvaltainen kansallinen etu.

Ongelmia suomalaisilla sähkömarkkinoilla?

Vaasan yliopistossa tehty tutkimus väitti vuonna 2004, että sähkömarkkinat toimivat Suomessa huonommin kuin Norjassa ja Ruotsissa. Tutkimuksen mukaan Suomen sähkömarkkinoiden sidonnaisuus pohjoismaisen sähköpörssin hinnanmuodostukseen on Pohjolan heikoin — vain harvoilla suomalaisilla sähköasiakkailla on sähköpörssin hintaa seuraileva sopimus. Tästä huolimatta suomalaiset sähkönmyyjät perustelevat asiakkailleen hintamuutoksia pörssin tapahtumilla.

Sähköasiakkaiden haluttomuus kilpailuttaa sähkönmyyjiä oli tutkijoiden mielestä yksi syy suomalaisten sähkömarkkinoiden heikkoon tilaan. Tuolloin noin 11 prosenttia kotitalouksista kertoi kilpailuttaneensa sähkönmyyjänsä.

Sähkönmyyjien välinen kilpailuasetelma oli Suomessa tutkimuksen mukaan muita maita selvästi heikompi. Parannuskeinoksi selvitys ehdotti tarjoushintojen julkistamista.

Sähkökilpailu ei toimi

Sähkömarkkinat eivät lisää energiayhtiöiden tehokkuutta, vaan päinvastoin ne laiskistuvat ja läskistyvät. Näin totesi Uudenmaan Rautavalimo Oy:n toimitusjohtaja Pekka Kemppainen vuonna 2004 Energiauutisten haastattelussa.

Haastattelussa Kemppainen kertoo, kuinka neljätoista pk-yritystä oli laittanut sähkönhankintansa nippuun, jotta ne saisivat suuremmalla hankintamäärällä edullisempia kilowattitunteja suuruuden ekonomian periaatteiden mukaisesti. Ryhmä ei saanut yhtäkään yhteistarjousta, vaan tarjoukset pilkottiin yrityskohtaisiksi.

— Tarjousten perusteella voi päätellä, että sähkönmyyjät ovat sopineet yhteishinnoittelusta. Jos rakentaisimme itse kahden megawatin tehoisen dieselin sähköä tuottamaan, olisi hinta vain 0,1 senttiä kilowattitunnilta kalliimpi kuin sähköyhtiön verkosta ostettuna.

Kemppaisen mielestä sähkökilpailu pienten ja keskisuurten yritysten osalta ei näillä systeemeillä voi toimia.

Turpeelle reilu hiilidioksidivero

Energiantuotannossa käytettävää turvetta ei veroteta sen polttamisen aiheuttamien hiilidioksidipäästöjen mukaisesti. Turpeen polttamista pitäisi verottaa aiheuttamisperiaatteen mukaisesti, totesi Suomen Luonnonsuojeluliiton ympäristöasiantuntija Anssi Vaittinen vuonna 2004 Energiauutisten haastattelussa.

— Turpeen käytöstä energiantuotannossa olisi luovuttava vuoteen 2025 mennessä.

Suomen Kaukolämpö ry:n toimitusjohtaja Heikki Koivisto muistutti, että turpeen tuotantoon ja energiakäyttöön aikanaan tehdyt investoinnit ovat kansantalouden kannalta ”hillittömiä”. Investoinnit on sitä paitsi tehty valtion ohjauksessa ja valtion ohjeiden mukaisesti.

— Turpeen ominaispäästökerroin ei ole tällä hetkellä kohdallaan. Turpeen osalta pitäisi tehdä laaja elinkaariselvitys, jonka jälkeen ominaispäästökerrointa voitaisiin tarkastella uudestaan, Koivisto huomauttaa.

Eurooppalaisen energiapolitiikan suunta?

Vuoden 2004 kesäkuussa Suomessa järjestettiin kolmannet europarlamenttivaalit. Suomesta parlamenttiin valittiin tällä kertaa 14 edustajaa aikaisempien 16 sijasta. Energiauutiset toteutti puolueille kyselyn vaalien alla energiapoliittisista aiheista. Aiheiksi nousivat sähkönjakelun valvonta, kilpailupolitiikka, energiamarkkinoiden keskittyminen, verkkoinvestoinnit, kuluttajan asema sähkömarkkinoilla ja päästökauppa.

Kaikkien poliittisten puolueiden mielestä sähköverkkoyhtiöiden valvonta kuuluu kansalliselle viranomaiselle — ei komission alaisuudessa toimivalle regulaattorille. Valvontaviranomaisen tärkein tehtävä on estää ristiin subventio verkkotoiminnan ja kilpaillun sähkönmyynnin välillä. Osa puolueista totesi, että verkkopalvelumaksuina perityt ylituotot pitäisi automaattisesti palauttaa asiakkaille.

Kaikki puolueet kannattivat eurooppalaisten sähkömarkkinoiden avaamista mahdollisimman nopeasti. Suurimmaksi kilpailun esteeksi koettiin pullonkaulat maiden välisissä kantaverkkoyhteyksissä. Vasemmistopuolueiden mielestä kilpailullisten näkemysten on väistyttävä, mikäli se heikentää ympäristön tilaa tai ihmisten terveyttä.

Suhtautuminen verkkoinvestointeihin oli liikuttavan yksimielistä. Pääsääntöisesti verkkoinvestoinnit turvataan puolueiden mielestä ”pakottamalla, sanktioilla ja lainsäädännöllä”.

Monien puolueiden mielestä energia-alan yritysten omistuksien keskittyminen on riski. Toisaalta keskittyminen lisää tehokkuutta ja vähentää toimintakustannuksia. Kilpailuviranomaisille haluttiin lisää valtuuksia, jotta määräävässä markkina-asemassa olevia yhtiöitä voitaisiin valvoa mahdollisimman hyvin koko EU:n alueella.

#energiahistoria #energiapolitiikka
Jaa artikkeli:
Vastuullista journalismia

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakkolliset kentät merkitty *

Kommentit ()

Ei kommentteja