Kansallinen ilmasto- ja energiastrategia tunnustaa epävarmuudet

Painopiste siirtyy energiasta

05.05.2022, kello 14:25

Teksti Petri Sallinen | Kuva Scanstockphoto, Lehktikuva

Painopiste siirtyy energiasta

Edistyksellinen, mutta ei tunteita herättävä. Tältä maistuu tuore kansallinen ilmasto- ja energiastrategia, joka poikkeuksellisesti julkaistiin vasta hallituskauden loppumetreillä.

Kansallinen ilmasto- ja energiastrategia on hallituksen näkemys siitä, millä keinoilla ilmastopoliittiset tavoitteet saavutetaan. Nyt julkaistu strategia piirtää melko realistisen kuvan asetelmasta: hallituksen asettamat tavoitteet toteutuvat, jos kaikki kaavaillut toimenpiteet onnistuvat. Saman toteaa myös Suomen ilmastopaneelin puheenjohtaja professori Markku Ollikainen.

— Parhaassa tapauksessa jopa maatalouden päästövähennystavoitteet saavutetaan. Suurin haaste Suomelle on kuitenkin nielut.

Ollikaisen mielestä strategia tunnustaa tietyt epävarmuudet. Suurten linjausten yhteyksissä epävarmuuksia on tällä kertaa tarkasteltu aikaisempaa enemmän.

— Tästä huolimatta ainakin ääripäiden skenaarioissa olisi voitu tehdä hieman radikaalimpia linjauksia. Peruskonsensus on kuitenkin aika hyvä.

— Euroopan geopoliittisen asetelman muuttuminen aiheuttaa pysyviä muutoksia energiamarkkinoille ja ilmastopolitiikan toteuttamiselle, toteaa Suomen ilmastopaneelin puheenjohtaja professori Markku Ollikainen.

Epävarmuuksien korostuminen on näinä aikoina luonnollista. Venäjän kaasumarkkinoiden manipulaatiosta aiheutunut energiahintakriisi ja Ukrainan sota ovat epävarmuuksien ääripäitä. Niitä oli lähes mahdoton ennustaa vielä puoli vuotta sitten.

— Euroopan geopoliittisen asetelman muuttuminen aiheuttaa kuitenkin pysyviä muutoksia energiamarkkinoille ja ilmastopolitiikan toteuttamiselle. Toistaiseksi näiden vaikutuksia ei ole kyetty analysoimaan kattavasti, Ollikainen huomauttaa.

Ollikainen ennustaa, että sopeutumistoimet Keski-Euroopassa ja Suomessa nostavat energian markkinahintaa pidemmäksi ajaksi. Lyhytkestoiset hintapiikit ovat historiaa.

Energian kallistuminen ei ole kuitenkaan ristiriidassa ilmastopolitiikan toteuttamisen kanssa. Hintojen nouse parantaa päästöttömien energiamuotojen kilpailukykyä ja lisää investointihaluja. Hieman pidemmällä aikavälillä tämä johtaa energiantuotantomuotojen puhdistumiseen ja nopeuttaa irtautumista fossiilitaloudesta. Tämä on etu, joka parantaa Euroopan kilpailukykyä.

— Markkinahäiriöiden syitä olisi kuitenkin tutkittava syvällisemmin, jotta niihin osattaisiin varautua tulevaisuudessa paremmin, Ollikainen toteaa.

Euroopan unionissa ja Suomessa on jo säädetty melkoinen määrä lakeja. Uusia ei enää tarvita, mikäli jo päätetyt lait otetaan käyttöön. Jo tämä itsessään on tehostamistoimi, joka voi nopeuttaa esimerkiksi lupamenettelyä.

Mihin jäi osaaminen?

Kansallisen ilmasto- ja energiastrategian toteuttaminen käytännössä edellyttää osaamista. Ollikaisen mielestä osaaminen sekä tutkimus- ja tuotekehitys jäävät strategiassa turhan vähälle huomiolle.

— Suomi on ajanut tutkimustoimintaa alas viimeiset 15 vuotta. On laskettu, että Suomi tarvitsee vuosittain 3000–4000 uutta insinööriä, jotta yritykset saisivat kaipaamaansa osaamista. Tämä on selvä ongelma Suomessa.

Samalla tuotekehitykseen ja tutkimukseen tarkoitettua rahaa on tarjolla enemmän kuin koskaan. Rahat jäävät käyttämättä, jos tekijät puuttuvat.

”Ei herätä suuria tunteita”

— Linjaukset edistävät hyvin energiatoimialan kannalta tärkeitä asioita, mutta strategia ei kuitenkaan herätä suuria tunteita, toteaa Helen Oy:n vastuullisuus ja yhteiskuntasuhteiden johtaja Maiju Westergren.

Westergrenin mielestä linjaukset ovat ”edistyksellisiä, mutta ilman vau-efektiä”.

— Onneksi kaukolämpö saa strategiassa ansaitsemansa huomion.

Westergren muistuttaa, että strategia sisältää myös Euroopan unionin Suomelle asettamat velvoitteet. Kansallinen liikkumavara on kapea, koska suurin osa energia-alan ohjauksesta on peräisin unionista. Merkittävin yksittäinen energia-alaa ohjaava puhtaasti kansallinen asia on energiaverotus.

— Energiatoimialan kannalta polttamiseen perustuvien energiamuotojen verokohtelu on aivan oleellinen asia. Etenkin se, miten energiaverotus kohtelee kaukolämmön tuotantoa ja minkälainen on poltettavien biopolttoaineiden asema tulevaisuudessa, Westergren huomauttaa.

— Valtion rahantarve ei katoa, vaikka paljon veroja tuottavien fossiilisten polttoaineiden käyttö loppuu. Mistä valtio kerää tarvitsemansa verotulot jatkossa? Miten energiaveroratkaisut vaikuttavat energian loppuhintaan, energiamuotojen väliseen kilpailuun ja huoltovarmuuteen?

Kansallinen ilmasto- ja energiastrategia jättää sähkön ja lämmön yhteistuotannon vaille huomiota. Markkinatilanne tosin on jo ohjannut investoijien mielenkiinnon pois perinteiseltä suomalaisten vahvalta alueelta. Myöskään Helen ei aio enää investoida yhteistuotantoon.

— Strategian yksi vika on se, että se ei anna selkeitä viitteitä siitä, minkälaisiin tuotantomuotoihin kannattaisi investoida, Westergren toteaa.

Westergren olisi nostanut myös energiaverkkojen roolia näkyvämmälle paikalle.

— Turhan usein unohdetaan se, mitä kaikkea energiaverkot mahdollistavat. Siirtomaksujen hinta saa aivan liian suuren merkityksen keskusteluissa, vaikka samalla pitäisi puhua siitä, minkälaisen vastineen rahalle saa.

 

— Markkinahäiriöitä ei poisteta uusia häiriöitä aiheuttavalla säätelyllä, huomauttaa Energiateollisuus ry:n toimitusjohtaja Jukka Leskelä.

Pääpaino siirtymässä

Kansallisen ilmasto- ja energiastrategian pääpaino on siirtymässä energiasektorilta muille toimialoille. Painotuksen reivaaminen sopii hyvin, koska energiatoimiala saavuttaa päästövähennystavoitteensa joka tapauksessa — ja suunniteltua nopeammin.

— Tavoitteiden asettelussa olennaisinta ei ole se, kuinka paljon päästöt johonkin tiettyyn vuoteen mennessä vähenevät. Oleellisempaa on siirtymän toteutuminen ylipäätään. Tämä on kriittistä etenkin teollisuuden ja liikenteen päästöjen vähentämisessä, toteaa Energiateollisuus ry:n toimitusjohtaja Jukka Leskelä.

Leskelä ihmettelee tapaa, jolla nyt julkaistu kansallinen ilmasto- ja energiastrategia syntyi. Hallituskauden aikana kaikki merkittävät ilmastopoliittiset päätökset tehtiin yksittäisinä asioina — ennen kuin strategiaa oli edes olemassa. Asiat yhteen kokoava strategia sen sijaan valmistui vasta hallituskauden viimeisillä metreillä.

Strategian myöhästymisessä on myös jotain hyvää. Ukrainan sota nosti huoltovarmuusasioiden painoarvoa ja pakotti tarkastelemaan energiamarkkinoiden olemusta uudella tavalla.

— Energian hinta on noussut rajusti ja hinnat ovat pysyneet korkealla tavanomaista pidempään. Luulisi, että tämäntapaiset ilmiöt pakottavat miettimään myös politiikkatoimia uudella tavalla, Leskelä huomauttaa.

Leskelä muistuttaa, että ennen Ukrainan sotaa maailman kaupassa koettiin pitkä vakauden kausi, jolloin asiat olivat ”älyttömän hyvin”. Nyt vakauden vastapainoksi ovat nousseet epävarmuus, markkinahäiriöt ja halu panostaa kansalliseen huoltovarmuuteen ja energian varastointiin.

— Markkinahäiriöitä ei poisteta uusia häiriöitä aiheuttavalla säätelyllä. Oleellista on pitää huolta siitä, että siirtymä fossiilitaloudesta vihreään talouteen jatkuu epävarmuudesta huolimatta. Tässä paras keino on markkinoiden hintaohjaus.

Leskelä virtaviivaistaisi säätelyä. Se tuo järjestelmään dynaamisuutta.

— Investoijan näkökulmasta koko lupajärjestelmä pitäisi uudistaa perusteellisesti. Tavoitteena pitäisi olla nopea, selkeä ja yksinkertainen prosessi. Lupajärjestelmän uudistaminen on kuitenkin valtava työ, joka jää väkisin seuraavan hallituksen tehtäväksi.

Kansallisesta ilmasto- ja energiastrategiasta puhuttiin Energiateollisuus ry:n webinaarissa 4.5.2022.

Lue, mitä työ- ja elinkeinoministeriön energiaosaston ylijohtaja Riku Huttunen ajattelee uudesta ilmasto- ja energiastrategiasta.

Lisää juttuja kansallisesta ilmasto- ja energiastrategiasta:

Pienreaktoreille vauhtia

Valmiiksi vetyä varten

Ei yksin, vaan yhdessä

Lämpöä ilman päästöjä

Sähköä mereltä

 

 

#energiatalous #ilmastopolitiikka
Jaa artikkeli:

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakkolliset kentät merkitty *

Kommentit ()

Johannes Koskela
...ja suomalainenhan maksaa, muttei vikise! Siirtyy autosta bussiin ja tarjoustalosta kirpputorille, mutta maksaa.