Toimivat sähköverkot on kilpailuetu

25.06.2023, kello 11:18

Mitkä ovat sähkön siirtämisen tarpeet eri puolilla Suomea 2030-luvulla? Tästä hallitus haluaa luoda ”strategisen näkemyksen”. Kun näkymä on riittävän selkeä, voidaan käynnistää tarvittavat toimenpiteet investointien vauhdittamiseksi ja investointeja hidastavien pullonkaulojen poistamiseksi.

— Hallitusohjelma tunnistaa oikeita asioita: investointien tarpeellisuuden ja lupamenettelyjen sujuvoittamisen merkityksen, toteaa Energiateollisuus ry:n sähköverkkoihin perehtynyt johtava asiantuntija Ina Lehto.

Lehdon mielestä viranomaisten resurssien varmistaminen lupakäsittelyssä on kuitenkin syytä varmistaa. Muuten asiat eivät etene toiveajattelua pidemmälle.

— Lupamenettelyjen sujuvoittamista tarvitaan kaikilla verkkotasoilla: suurjänniteverkoissa, mutta myös paikallisissa jakeluverkoissa.

Hallitusohjelman mukaan kansallisesti tärkeiden teollisuuskeskittymien sähkönsiirtotarve ja kohtuulliset sähkönsiirtokustannukset on syytä varmistaa. Taas kerran investoinnit sähköverkkoihin ja investointien sujuva toteuttaminen korostuvat.

Tarvitseeko sähköä tuottavia ja sähköä käyttäviä kohteita aina liittää kantaverkkoon? Hallitusohjelman mielestä ei tarvitse. Jos paljon sähköä käyttävä teollisuuskohde sijoittuu voimalaitoksen tai sähköä tuottavan teollisuuslaitoksen kylkeen, ei sähköä tarvitse kierrättää kantaverkon kautta — riittää, kun sähköä tuottava ja sähköä käyttävä kohde kytketään yhteen. Tämä vähentää tarvetta investoida kantaverkkoon ja joissakin tapauksissa tämä voi olla ratkaisu kiertää sähköverkon pullonkauloja.

Samanlainen hattu päässä hallitus haluaa kannustaa sääriippuvaista sähköntuotantoa sijoittumaan kantaverkon rakenteen kannalta parhaimpiin — tai helpoimpiin — paikkoihin.

— Eurostatin tilastojen mukaan suomalaiset siirtohinnat olivat viime vuonna kotitalouksille Euroopan keskiarvon alapuolella, vaikka muuten Suomi on yksi Euroopan kalleimpia maita elää. Investoinnit sähköverkkoihin ovat siis onnistuneet kustannustehokkaasti, Energiateollisuus ry:n sähköverkkoasiantuntija Ina Lehto huomauttaa.

Rautaa rajalle

Suomi on rajat ylittävien johtojen avulla kytketty Euroopan sähkömarkkinoihin: pohjoisesta ja lännestä Ruotsiin ja etelästä Baltian maiden verkkoihin. Aivan pohjoisimpien rajajohtojen avulla sähköä voidaan liruttaa myös Norjasta. Siirtoyhteydet Venäjältä suljettiin, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Parhaimmillaan venäläisen sähkön osuus Suomessa oli kymmenen prosenttia vuotuisesta sähkönkäytöstä.

Suomesta viedään sähköä naapurimaihin ja sitä tuodaan naapurimaista aina silloin, kun hinta on kohdallaan. Sähköä siis ostetaan aina sieltä, mistä sitä saa edullisimmin — tämä on yhteispohjoismaisten sähkömarkkinoiden perusta. Kilpailu pitää jokaisen maan sähköntuottajat ketterinä.

Rajat ylittävät siirtoyhteydet lisäävät myös turvallisuutta. Jos suomalainen sähköntuotanto ei syystä tai toisesta riittäisi kattamaan kaikkea kysyntää, voidaan sähköä hankkia naapurimaista. Talven kylmimpinä hetkinä rajajohdot Suomen ja Ruotsin välillä ovat käyneet aika ajoin kuumina.

Tuontisähkön osuus Suomessa on ollut pitkään 20–25 prosenttia vuosittaisesta sähkönhankinnasta. Olkiluodon uuden ydinvoimalaitoksen käynnistyminen ja reippaasti kasvava tuulivoimalaitoskapasiteetti ovat jo kääntäneet asetelman ajoittain uuteen asentoon: tämän vuoden toukokuussa Suomi ensimmäisen kerran vei enemmän sähköä naapurimaihin kuin toi sitä.

Olipa sähkön kulkusuunta mikä tahansa, on rajat ylittävien siirtojohtojen toimittava hyvin. Kapasiteettiakin johdoissa olisi oltava riittävästi, jotta johtoja pitkin voidaan kuljettaa juuri se määrä sähköä, jota johdon toisessa päässä kulloinkin tarvitaan. Sähkömarkkinatoimijoiden mielestä Suomen ja Ruotsin välillä rautaa voisi olla nykyistä enemmän: on hetkiä, jolloin rajajohtojen kapasiteetti ei riitä. Tämä on nostaa sähkön hintaa etenkin niillä alueilla, joilla kysyntä on kovempaa kuin mitä johdot kykenevät sinne sähköä siirtämään — etenkin Suomessa, joka on pohjoismaisilla markkinoilla yksi hinta-alue.

Hallitus aikoo edistää siirtoyhteyksien vahvistamista Pohjoismaihin, mutta myös Baltiaan. Jos Merenkurkkuun rakennetaan uusi merikaapeli, niin samassa yhteydessä hallitus haluaisi selvittää sähkön ja vedyn siirtoyhteyksien synergioita. Tämä on luontevaa, koska useampi vetytalouden visio perustuu siihen, että Suomella ja Ruotsilla olisi yhteinen vetyverkosto, joka yhdistäisi Suomen ja Ruotsin rannikkoalueet Pohjanlahden pohjoisilla perukoilla.

Älykkyyttä ja kulutusjoustoja

Älyteknologia ja kulutusjoustot kulkevat käsi kädessä. Kulutusjoustot tasaavat sähkönkäytön huippuja ja vapauttavat sähkökuormia. Tähän tarvitaan älyteknologiaa, jotta kenenkään ei tarvitse nojailla sormi nappulalla tunnista toiseen. Älyteknologia hoitaa asian kuin automaatti.

Lehto on tyytyväinen. Hallitusohjelma tunnistaa älyteknologian merkityksen sähköverkkojen kehittämisessä.

— Älyteknologian rooli on ymmärretty. Yhtä lailla on tärkeää tunnistaa se, että älykkyyden ja joustojen kehittämisen lisäksi sähköverkoista on rakennettava niin vahvat, jotta älykkäät järjestelmät voivat toimia verkkojen päällä. Älyteknologia edellyttää omanlaisia investointeja, joiden ominaisuudet ja rajoitteet on ymmärrettävä.

Lehto huomauttaa, että sähköverkkoinvestoinnit ja älyteknologian laajat käyttää edellyttävät sähköverkkotoiminnan valvontamenetelmiltä ennustettavuutta, jotta investointien kustannustehokkuus säilyisi.

—Kulutusjoustoilla ja sähköverkkoinvestoinneilla on merkittävä rooli, kun yhteiskunta sähköistyy.

Epäselvä sähköverkkoyhtiöiden rooli

Hallitus haluaa lisätä edullisen ja yksinkertaisen älyteknologian käyttöönottoa kotitalouksissa. Ajoitusautomatiikalla kotitaloudet voivat säästää rahaa, kun sähkön käyttö ohjautuu kalliilta tunneilta halvoille tunneille.

Hallitusohjelman mukaan sähköverkkoyhtiöt velvoitetaan asentamaan etäohjausjärjestelmiä sähkölämmitteisiin kiinteistöihin. Tavoitteena lienee halu parantaa sähkölämmitteisten kiinteistöjen kuormien ohjausta etenkin kriisitilanteissa.

Lehto ei ymmärrä sitä, miksi ja miltä osin asia kannattaa velvoittaa monopolissa toimivien sähköverkkoyhtiöiden tehtäväksi.

— Automatiikkaa ja ohjausjärjestelmiä on saatavilla kilpailluilta markkinoilta. Monopoliyhtiöiden tuppautuminen kilpailemaan sähköurakoitsijoiden kanssa sopii verkkoyhtiöille huonosti. Mikä verkkoyhtiöiden rooli tässä kuviossa mahtaa olla?

Lehdon mielestä idean kustannustehokkuus ja saavutettavat hyödyt olisi vähintään selvitettävä tai keksittävä kannustimia, jotka ohjaisivat kotitalouksia hankkimaan itse ohjausjärjestelmiä.

— Kuinka paljon sähkölämmitteisiä kiinteistöjä ohjaamalla saataisiin kerättyä kuormia, joita kriisitilanteissa voitaisiin ohjata, Lehto kysyy.

— Asia olisi selvitettävä ennen päätöksentekoa.

Suoran sähkölämmityksen suosio on ollut jo pitkään laskussa ja varaavia sähkölämmitysjärjestelmiä ohjataan jo nyt paljon. Oletukset saavutettavista hyödyistä ohjauspotentiaalia lisäämällä voivat olla vanhentuneita.

Miten sähkönsiirron hinta kehittyy?

Sähkönsiirtohinnat olivat pitkään kriittisen keskustelun kohteena. Energiakriisi hillitsi kansalaisten kritiikkiä, kun huomattiin hyvin toimivien sähköverkkojen merkitys poikkeuksellisissa oloissa.

Nyt hallituksen tavoitteena on edistää siirtohintojen ”kohtuullista kehittymistä”, mutta samalla hallitus aikoo pitää huolen siitä, että sähköverkkoihin tehdään riittävät investoinnit. Yhdistelmä on hyvä. Näyttöä tuloksistakin on.

— Eurostatin tilastojen mukaan suomalaiset siirtohinnat olivat viime vuonna kotitalouksille Euroopan keskiarvon alapuolella, vaikka muuten Suomi on yksi Euroopan kalleimpia maita elää, Lehto huomauttaa.

Artikkelin viimeistä sitaattia ja kuvatekstiä editoitu 10.7.2023 klo 14.24.

#energiapolitiikka #sähköverkot

Jaa artikkeli: