Blogit

Markkinat Omakynä Antti Kohopää

Ympäristöneuvostossa ilmastopolitiikan tulevaisuus

22.03.2024, kello 13:48

Maanantaina Brysselissä kokoustaa ympäristöneuvosto. Ympäristöneuvostoon kuuluvat EU-maiden...

Omakynä Tuotanto Marja Rankila

Pienistä puroista kasvaa suuri virta

20.03.2024, kello 15:12

Keskusteluissa nousee usein eteen väite, että vesivoimaa ei enää tulevaisuudessa tarvita, kun...

Jäsenkynä Markkinat Kimmo Alatulkkila

Kaupunkien energiayhtiöt vetytalouden ja viennin vetureiksi?

05.03.2024, kello 12:25

Pitkä ja kylmä talvi alkaa tuntua hiljalleen punteissa. Kylmissä olosuhteissa eläminen antaa meille...

Energiavirastolla suuria suunnitelmia

Valvontamalli remonttiin?

10.02.2022, kello 13:52

Teksti Petri Sallinen | Kuva Scanstockphoto

Valvontamalli remonttiin?

Sähkömarkkinalaki muuttui viime vuonna. Oliko muutos niin suuri, että se antoi viranomaisille luvan myllätä sähkönjakelutoimialan pelisäännöt uuteen kuosiin saman tien?

Sähkönjakelu on Suomen valvotuin toimiala. Taustalla vaikuttaa sähkömarkkinalaki, jonka perusteella sähkönjakelutoimialaa valvova Energiavirasto on laatinut toimialan tekemisiä ohjaavat pelisäännöt — valvontamallin.

Valvonnan tarkoituksena on pitää sähköverkkojen rakentamisen kustannukset kurissa ja vahtia asiakkailta kerättävien verkkopalvelumaksujen kohtuullisuutta. Valvonta kohdistuu myös verkkoyhtiöiden liiketoiminnan tuottoihin.

Järjestelmän tärkein tavoite on kuitenkin varmistaa suomalaisen sähkönjakelun toimitusvarmuus. Sähköverkkojen on kyettävä palvelemaan yhteiskuntaa kaikissa oloissa.

Sähkönjakelusta muodostettiin monopoli, kun sähkömarkkinat avattiin 1990-luvulla. Monopoleilla on kolkko maine. Monen mielestä monopoli on lupa painaa rahaa ilman riskejä.

Miksi sähkönjakelu ei voisi toimia kilpailluilla markkinoilla samalla tavalla kuin sähkönmyynti tai muut kilpaillut toimialat. Teoriassa kilpailu voitaisiin toteuttaa sähkönjakelussa. Asiaa on jopa tutkittu. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että pitkin Suomea risteilisi eri yhtiöiden rinnakkaisia sähköverkkoja, joiden kesken sähköä käyttävä asiakas tekisi valintansa.

Miksi sähkönjakelu on kuitenkin monopoli kaikkialla maailmassa? Siksi, koska tehokkaasti valvottu monopoli on sähkönkäyttäjien kannalta halvempi ratkaisu. Joskus monopoli on kansantalouden kannalta se edullisin tapa tuottaa palveluita, vaikka monopoleista ei kauheasti tykkäisikään. Edes taloustieteilijät eivät pistä tässä kohtaa hanttiin.

Kansakunnan palvelija

Yhteiskunta on asettanut suomalaiselle sähkönjakelulle kovat odotukset. Ensimmäisen kerran odotukset realisoituivat, kun Tapaninpäivän myrsky lamaannutti sähköverkot monille alueilla viikoiksi vuonna 2011. Tämän jälkeen hallitus ja eduskunta päivittivät sähkömarkkinalain pikavauhdilla uuteen kuosiin kansalaispalautteen puristuksessa. Tavoitteeksi asetettiin, että suomalaisista sähköverkoista on rakennettava säävarmat vuoteen 2028 mennessä. Päivitetyn lainsäädännön ja valvonnan avulla haluttiin varmistaa se, että vastaava tilanne ei enää koskaan toistuisi.

Matkan varrella odotuksien kirjo on laventunut. On huomattu, että sähköverkot ovat monen asian mahdollistajia. Hyvin toimivia verkkoja tarvitaan esimerkiksi siihen, että kaikki kaukana käyttöpaikoista tuotettu päästötön sähkö saadaan kiikutettua asiakkaille.

Kun yhteiskunta sähköistyy, moninkertaistuu sähkönkäyttö: päästöjä aiheuttavat fossiiliset polttoaineet korvautuvat päästöttömällä sähköllä. Sähköverkkoja tarvitaan kasvavien sähkömäärien käsittelyyn eikä hiilineutraali Suomi toteudu ilman toimivia sähköverkkoja. Sähkö on kansakunnan sydän ja sähköverkot ovat kanavia, joita pitkin sydän pumppaa elämää yhteiskunnan jokaiseen kolkkaan.

Valvonta varmistaa tehokkuuden

Lainsäädäntö ja viranomaisvalvonta asettavat tiukat taloudelliset reunaehdot sähköverkkoyhtiöille. Tämä on monopolien valvonnan perusajatus. Toisaalta valvontajärjestelmä määrittelee jokaiselle sähköverkon rakentamisessa tarvittavalle pultille ja johtokilometrille maksimihinnan, toisaalta järjestelmä kannustaa kustannustehokkuuteen. Tulostakin yhtiöt saavat tehdä, mutta viranomaisen asettamissa rajoissa.

Kaikki tämä tähtää siihen, että verkot saadaan hyvään iskuun säädetyssä ajassa, mutta ei hinnalla millä hyvänsä. Monopolin suojissa ei asiakkailta voi kerätä mitä tahansa, vaikka siltä voi äkkiseltään tuntua.

Katosiko riippumattomuus?

Energiavirasto on energia-alan yrityksistä ja poliittisista päättäjistä riippumaton sääntelyviranomainen. Euroopan unionin sisämarkkinadirektiivin mukaan sen on itsenäisesti ja riippumattomasti arvioitava sähkönjakelun valvontamenetelmien muutosten tarpeellisuutta, aikataulua ja sisältöä.

Valvontamenetelmien perusteiden massiivinen muutos kesken valvontajakson ei näytä riippumattoman viranomaisen toiminnalta. Verkkoyhtiöiden mielestä Energiaviraston ainoa vaikutin on ollut verkkopalvelumaksujen hintojen laskeminen Suomen eduskunnan, valtioneuvoston sekä työ- ja elinkeinoministeriön ennalta määräämällä tavalla. Energiavirasto on siis luopunut riippumattomuudestaan.

— Ratkaisut heikentävät merkittävällä tavalla kaikkien sähköverkkoyhtiöiden edellytyksiä pitää yllä sähköverkkojen toimintavarmuutta ja mahdollisuuksia kehittää verkkoja, todetaan verkkoyhtiöiden yhteisessä markkinaoikeudelle osoitetussa valituksessa.

 

Vain hinta kiinnostaa

Sähköverkoilla on siis suuri yhteiskunnallinen tehtävä. Tämä tuppaa usein unohtumaan. Sähkönjakelu on helppo häivyttää taustakohinaksi, jonka olemassaolo havaitaan vasta sitten, kun sähköä ei ole saatavilla.

Sähkönjakelussa selvästi kiinnostavin asia on hinta. Hinnassa suurimman huomion saavat hinnankorotukset. Elämisen kallistuminen potuttaa tietenkin aina, mutta verkkopalvelumaksujen kallistuminen potuttaa erityisen paljon. Ehkä juuri siksi, koska kaikki tietävät sähkönjakelun olevan monopolitoimintaa.

Viranomaisvalvonta ja lainsäädäntö pitävät kuitenkin huolen siitä, että verkkopalvelumaksuja ei voi korottaa miten huvittaa. Korotuksille on asetettu rajat. Lähtökohta on kuitenkin se, että säävarman sähköverkon investoinnit katetaan asiakkailta kerättävillä verkkopalvelumaksuilla.

Kun sähköverkoista rakennetaan säävarmoja, tarvitaan rahaa urakan alussa enemmän kuin urakan viimeisinä vuosina. Rahantarve voidaan laskea hyvinkin tarkkaan viranomaisten asettamien reunaehtojen perusteella. Jo nyt verkkopalvelumaksut on kääntyneet joillakin alueilla laskuun. Tämä johtuu siitä, että suuri osa työstä on tehty.

Rahoituspaineita helpotti se, että säävarmuuden saavuttamisen tavoiteaikaa lykättiin vuodesta 2028 vuoteen 2036. Syynä oli se, että kaikki verkkoyhtiöt eivät olisi saavuttaneet tavoitetta kohtuullisin kustannuksin vuoteen 2028 mennessä.

Verkkopalvelumaksujen laskeminen ei ole kuitenkaan uutinen, joka aiheuttaa riemunkiljahduksia — monesti asia ei edes ylitä uutiskynnystä. Syynä saattaa olla viestintä tai viestinnän puutteet. Viestintää on myös kertominen verkkopalvelumaksujen hintojen korotuksista. Korotuksen voi tehdä kertarysäyksellä tai korotukset voi tiputella pienempinä palasina pidemmälle aikavälille. Entä miten pitäisi kertoa siitä, mitä vastinetta kallistuneet verkkopalvelumaksut asiakkaille tuottavat?

Mitä rahalla saa?

Sähköverkkojen tärkein tehtävä on olla olemassa: palvella kotien ja yritysten sähkönkäyttötarpeita 24/7. ”Toimin — olen siis olemassa” on lähes sama asia kuin filosofi René Descartesin lanseeraama ”Ajattelen — olen siis olemassa”.

Tämä on juuri sitä, mitä rahalla saa — sähköverkkojen olemassaoloa, joka insinöörien kielellä on yhtä kuin toimitusvarmuus. Ei kovin kiinnostava ilmaisu, vaikka hyvä toimitusvarmuus takaa sen, että päästöt vähenevät ja kansakunta voi laventaa sähkönkäyttöään.

Verkkopalvelumaksulla saa pienempiäkin asioita: marjat, sienet ja hirvipaistit eivät sula pakastimessa lumimyrskyn aikana ja sähköpatterit tai maalämmitysjärjestelmien pumput lämmittävät koteja häiriöttömästi kaikilla keleillä.

Onko suomalainen verkkopalvelu kallis vai halpa tuote? Saako rahalle hyvän vastineen vai onko se reilusti ylihinnoiteltua? Ainakin sähkökatkon aikana pakastimessa sulaneelle puolukkalitralle voi laskea hinnan. Mitä heikompi sähköverkon toimitusvarmuus on, sitä useammin pakastin sulaa — ja sitä enemmän verkkopalvelumaksulle saa vastinetta, jos pakastin ei sula milloinkaan.

Eurooppalaisessa vertailussa suomalaiset verkkopalvelumaksut ovat keskikastia. Verkkopalvelusta joutuu maksamaan selvästi Suomea enemmän mm. Belgiassa, Espanjassa, Irlannissa, Norjassa ja Saksassa. Ruotsissa hinta on tällä hetkellä hitusen Suomea halvempi. Kreikassa hinta taas on selvästi halvempi. Hintavertailu ei kuitenkaan kerro mitään toimitusvarmuudesta.

Investointiedellytykset heikkenevät

Verkkoyhtiöiden luottamus monopolitoimintoja valvovan viranomaisen riippumattomuuteen romuttuu, kun Energiavirasto muuttaa valvontamenetelmien perusteita kesken valvontajakson.

— Tämä on erittäin poikkeuksellista ja ristiriidassa etukäteissäätelyn periaatteiden kanssa, toteaa Energiateollisuus ry:n sähköverkkojohtaja Kenneth Hänninen.

— Esitetyt muutokset ovat sitä paitsi kohtuuttomia. Ne heikentävät verkkoyhtiöiden investointiedellytyksiä ja vaikeuttavat Suomen hiilineutraalisuustavoitteiden saavuttamista.

Hännisen mielestä lainvoimaisia viranomaispäätöksiä ei saisi muuttaa kesken valvontajakson — etenkään näin radikaalilla tavalla. Jos lainsäädännön muuttuminen edellyttää valvontamallin päivittämistä, olisi muutostyö tehtävä vaiheittain. Silloin vaikutukset pysyvät kohtuullisina.

— Samalla pitäisi arvioida myös verkkojen rakentamisessa syntyvä todellinen säästöpotentiaali, kun toimitusvarmuusinvestointien toteuttamisen määräaikaa pidennettiin vuodesta 2028 vuoteen 2036.

 

Kun säännöt muuttuvat yllättäen

Verkkopalvelumaksut — etenkin niiden korottaminen — ovat olleet jo vuosia julkisen keskustelun silmätikkuna. Yhtiöt ovat kuitenkin toimineet lakien ja viranomaisten ohjeiden mukaisesti — tosin joskus vähän kömpelösti, kuten insinööreillä on usein tapana. Vaikka hintojen korottamisessa ei ole kyse verkkoyhtiöiden rötöstelystä, tarttuivat päättäjät lopulta asiaan. Tämän seurauksena sähkömarkkinalakia muutettiin.

Uusittu laki otettiin käyttöön viime vuoden elokuussa. Samalla Energiavirasto käynnisti valvontamallia koskevat muutostyöt. Viraston ajatuksena on, että valvontamalli on päivitettävä vastaamaan uudistettua lainsäädäntöä.

Kaikki eivät kuitenkaan ajattele samalla tavalla. Verkkoyhtiöiden mielestä lakiin tehdyt muutokset ovat teknisiä ja niiden vaikutus käytännön toimintaan on vähäinen. Tästä huolimatta Energiavirasto halusi muuttaa valvontamallin perustuksiaan myöten — ja kesken meneillään olevan valvontajakson.

Valvontajaksot ovat oleellinen osa järjestelmää. Suomessa sähkönjakelumonopolia valvotaan neljän vuoden pituisissa jaksoissa. Jaksojen vaihtuessa yhtiöiden tekemiset tutkitaan ja samalla piirretään suuntaviivat seuraavalle jaksolle. Nyt meneillään oleva valvontajakso on viides ja se käynnistyi vuoden 2020 alussa.

Draaman perusjuoni liittyy juuri valvontajaksoihin. Voiko viranomainen muuttaa pelisääntöjä kesken valvontajakson? Vastaus on kyllä — mikäli lainsäädäntö muuttuu valvontajakson aikana oleellisesti. Muuttivatko viime vuonna tehdyt sähkömarkkinalain päivitykset lainsäädäntöä ”oleellisesti”? Antoivatko lainsäädäntöön tehdyt teknisluonteiset muutokset Energiavirastolle oikeuden tehdä valvontamalliin massiivisia ja radikaaleja muutoksia?

Tästä kiistellään. Samasta syystä verkkoyhtiöt ovat tehneet suurella joukolla markkinaoikeudelle valituksen Energiaviraston laatimasta valvontamallin muutoksesta. Lopullisesti asia ratkaistaan käräjillä, jonka päätöstä joudutaan odottamaan ainakin vuosi.

Mikä muuttuu — jos muuttuu?

Dramaattisin Energiaviraston esittämä valvontamalliin muutos on ”yksikköhintalistan päivittäminen”. Energiavirasto on hinnoitellut jokaisen sähköverkkojen rakentamisessa tarvittavan komponentin. Listan avulla virasto määrittelee sen, mitä yksittäinen pultti tai johtokilometri saa enimmillään maksaa. Hintalistan avulla sähköverkkojen rakentamisen kustannuksia seurataan.

Nyt virasto haluaa hilata komponenttien arvoja alemmaksi. Tällä tavalla sähköverkkojen rakentamisen hinta laskee — samalla laskevat myös asiakkailta kerättävät verkkopalvelumaksut.

Kuulostaa byrokraattiselta ja jopa hieman huvittavalta. Hupi on tästä kuitenkin kaukana, koska verkkoyhtiöiden omistaman sähköverkon arvo määräytyy sen rakentamiseen käytettyjen osien arvojen perusteella. Kun komponenttien arvoja lasketaan, laskee myös sähköverkkojen arvo.

Energiavirasto otti uudet hintalistat käyttöön tämän vuoden alussa. Ratkaisun seurauksena sähköverkkojen arvosta leikkaantui 15–22 prosenttia verkkoyhtiöstä riippuen. Euroksi muutettuna suomalaisten sähköverkkojen arvosta suli yhteensä yli kaksi miljardia euroa.

Sähköverkkojen arvojen sulattaminen vaikuttaa myös verkkoyhtiöiden liiketoiminnan tuottoihin. Tällä hetkellä verkkoyhtiön liiketoiminnan riskitön tuotto voi enimmillään olla 4,96 prosenttia. Tuottolaskennan perusteena on kuitenkin sähköverkon arvo. Kun verkkojen arvo laskee, laskee myös mahdollisuus liiketoiminnan tuottoihin.

Eikä tässä vielä kaikki. Tämän lisäksi Energiavirasto haluaa leikata suurinta sallimaansa liiketoiminnan tuottoa 20 prosentilla — 4,96 prosentista 3,97 prosenttiin.

Yksikköhintojen laskeminen ja suurimman sallitun tuottotason niistämisen leikkaavat verkkoyhtiöiden yhteenlasketusta liikevaihdosta pelkästään tämän vuoden aikana 295 miljoonaa euroa. Tämä on kuudesosa koko toimialan liikevaihdosta.

Kannattaako toimia tehokkaasti?

Yksikköhintojen leikkaaminen vaikuttaa muullakin tavalla. Sähköverkkojen rakentamisessa käytettyjen komponenttien maksimihintojen määrittely on kannustanut verkkoyhtiöitä myös tehokkuuteen. Tähän tarvitaan kuitenkin esimerkki.

Energiavirasto on päättänyt, että pulttilaatikko saa maksaa korkeintaan kymmenen euroa. Kun verkkoyhtiö kilpailuttaa pulttien toimittajat, maksaa yhtiö pulttilaatikosta kahdeksan euroa. Sen jälkeen, kun pultit on käytetty sähköverkon rakentamiseen, saa verkkoyhtiö kuitenkin nostaa verkkonsa arvoa kymmenellä eurolla. Verkkoyhtiön tehokkaan toiminnan arvoksi muodostui kaksi euroa.

Investointikannustimista sovitaan jokaisen valvontajakson alussa. Tämä antaa verkkoyhtiölle suuntaviivat hankintoja varten seuraaviksi neljäksi vuodeksi. Nyt virasto kuitenkin muutti kannustumia kesken valvontajakson. Tämän vaikutuksista on hyvä jatkaa samalla esimerkillä.

Jos Energiavirasto laskee kesken valvontajakson pulttilaatikon hyväksytyn maksimihinnan kymmenestä eurosta kahdeksaan euroon, rankaisee ratkaisu niitä verkkoyhtiöitä, jotka saivat laatikollisen pultteja yhdeksällä eurolla — mikä sekin oli tehokasta toimintaa vielä valvontajakson alussa. Kahdeksalla eurolla pulttinsa hankkineet taas eivät saa minkäänlaista palkintoa toimintansa tehostamisesta.

Kaikki verkkoyhtiöt eivät kykene tekemään hankintoja Energiaviraston määrittelemillä maksimihinnoilla. Ennen yksikköhintalistan päivittämistä 15 verkkoyhtiötä ei tähän hankinnoissaan pystynyt. Ne ehkä joutuivat maksamaan pulttilaatikosta 12 euroa. Valvontajärjestelmän näkökulmasta niiden tekemät investoinnit olivat kannattamattomia. Kun Energiavirasto laskee yksikköhintoja, arvioidaan tällaisten verkkoyhtiöiden määrän kaksinkertaistuvan.

 

#ilmastopolitiikka #sähköverkot
Jaa artikkeli:
Vastuullista journalismia

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakkolliset kentät merkitty *

Kommentit ()

Ei kommentteja