Hintakatto, kapasiteettimekanismi…

Hallitusohjelman energia-arvoitukset

24.08.2023, kello 15:51

Teksti Petri Sallinen | Kuva Scanstockphoto

Petteri Orpon hallituksen taival on käynnistynyt energia-ammattilaisen näkökulmasta kummallisella tavalla. Arvokeskustelut ovat jyränneet lähes kaiken muun. Samalla tapa keskustella nostaa niskakarvat pystyyn. Asiakeskeiset tekniikan ihmiset ovat hämmentyneitä.

Energia-alan kannalta hallituksen ohjelma on suhteellisen hyvä — monen mielestä jopa hyvä. Ohjelma on pitkä ja yksityiskohtainen. Tavoitteiden tulkintoihin ja selityksiin ei ole kuitenkaan vielä ehditty. Tällä hetkellä yhteiskunnallinen kello jätättää noin kuukauden tavanomaisesta, sanovat politiikan ammattilaiset.

Energia-alalla ei uskota, että Suomi olisi saanut arvokeskustelun kurasta roiskeita, jotka saisivat kansainväliset investoijat epäröimään. Investointihaluihin vaikuttavat muut seikat. Esimerkiksi se, onnistuuko hallitus vauhdittamaan yritysten toimintaympäristöön kaavailtuja muutoksia riittävän nopeasti.

Suomi ei voi houkutella investoijia valtiollisilla tukiaisilla. Tässä kisassa suomalaisten rahat loppuvat nopeasti, kun vastassa on suuria Euroopan teollisuusmaita. Kisa on voitettava investointiympäristön vetovoimaa kasvattavilla toimilla, kuten lupamenettelyjen sujuvoittamisella.

Esimerkiksi merituulivoimaa koskevat linjaukset olisi tehtävä nopeasti. Muuten Itämerelle kaavaillut merituulipuistot nousevat Suomen sijasta Ruotsin puolelle. Jos näin tapahtuu, johdetaan myös merituulivoimalaitosten tuottama sähkö Ruotsin kantaverkkoon, jossa sitä käyttävät Ruotsiin puhtaan sähkön perässä kiiruhtaneet teollisuusyritykset.

Suomessa metsähallitus kontrolloi merituulivoimalaitosten rakentamista aluevesivyöhykkeille. Metsähallituksen menettelyt ovat osoittautuneet hitaiksi ja byrokraattisiksi. Samalla talousvyöhykkeille rakentamista haluttaisiin ohjata uudella säätelyä, jonka luonne on vielä arvoitus.

Vihreästä tuli puhdasta

Vihreä siirtymä ei ole kadonnut, vaikka nimi vaihtui. Elinkeinoelämän keskusliiton keräämien investointisuunnitelmien perusteella teollisuus aikoo investoida Suomeen 140 miljardia euroa seuraavien kymmenen vuoden aikana. Investointiajatukset perustuvat pitkälti siihen, että Suomesta on tulevaisuudessa saatavilla puhtaasti tuotettua energiaa.

Puhdas siirtymä ei ole mikä tahansa ilmiö. Taloustieteilijöiden mielestä se on laskevan inflaation lisäksi ainoa merkittävä tekijä, joka lähivuosina vauhdittaa suomalaisen kansantalouden kehitystä.

Suurin osa teollisuuden suunnittelemista investoinneista on energia-alan investointeja. Intoilussa on tosin aimo annos hypeä. Kaikki investoinnit tuskin toteutuvat, mutta politiikkatoimilla niiden mahdollista toteutumista voidaan ainakin kirittää. Hallitusohjelman kirjausten perusteella hypetystä on tulkittu myös siten, että Suomesta voi pahimmillaan muodostua puhdasta bulkkia tuottava tehdas, jota myy tavaraa jalostamattomana Eurooppaan.

Ikävä kehitys voidaan torpata taitavan teollisuuspolitiikan avulla. Koska puhdas sähkö on yhä useammalle yritykselle merkittävä tuotannontekijä, olisi parempi houkutella puhdasta sähköä tarvitseva teollisuus Suomeen. Kyytipoikana se tarjoaa suomalaisille työtä ja valtiolle verotuloja. Selkeä homma siis!

Säilyykö katto korkealla?

Epätietoisuutta ja ihmettelyä aiheuttaa hallitusohjelmaan tehty kirjaus hintakaton asettamisesta sähkömarkkinoille. Tällä hetkellä tukkusähkömarkkinoilla on jo käytössä hintakatto. Sen mukaan sähkön spot-hinta ei missään olosuhteissa saa ylittää 4000 euroa megawattitunnilta. Tällä on haluttu varmistaa se, että sähkön hinta ei karkaa pilviin tilanteissa, jolloin sähköjärjestelmää kohtaa suurempi häiriötilanne.

Kun energiakriisin seurauksena eurooppalaisen sähkön hinta kääntyi jyrkkään nousuun, ehdotettiin hintakaton alentamista 4000 eurosta tuhanteen euroon megawattitunnilta. Euroopan yhteisillä sähkömarkkinoilla hintakaton justeeraaminen ei ole kuitenkaan Suomen hallituksen tai yksittäisen unionin jäsenmaan käsissä. Hintakaton laskeminen vaati koko unionin kattavan päätöksen. Jos tähän ryhdytään, ei uusia päätöksiä synny hetkessä.

Todennäköisimmin hallitusohjelman hintakattopuheilla tarkoitetaan sähkön vähittäismarkkinoita. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi hintaputkea, joka määrittelee sähkön hinnalle alarajan ja ylärajan. Hinta vaihtelisi putken sisällä kysynnän ja tarjonnan perusteella, mutta putken seinämät pitäisivät hinnan kurissa. Hintaputki on kuitenkin puhdasta spekulaatiota ja tulkintaa hallitusohjelman kirjauksista.

Miltä näyttää kapasiteettimekanismi?

Kapasiteettimekanismi herättelee myös energia-ammattilaisen huomion. Mitä sillä tarkoitetaan ja mitä sillä tavoitellaan?

Kapasiteettimekanismi muistuttaa Suomessa aikaisemmin käytössä ollutta tehoreserviä. Tehoreservivoimalaitoksen omistajalle maksettiin siitä, että se pitää voimalaitoksensa käyttökunnossa, jotta laitoksella voitaisiin tarpeen vaatiessa tuottaa sähköä. Tehoreservilaitoksella ei kuitenkaan saa tuottaa sähköä normaalitilanteissa, jotta valtiollisin vartoin tuettu laitos ei sotkisi sähkön hinnanmuodostusta markkinoilla. Tehoreservilaitoksen käytöstä päättää aina viranomainen ja tehoreservi muodostetaan kilpailuttamalla.

Kapasiteettimekanismiin sijoitettu voimalaitos toimii sähkömarkkinoilla samaan tapaan kuin mikä tahansa voimalaitos. Sen omistajalle maksetaan siitä, että laitos on olemassa ja toimintakunnossa. Tällä varmistetaan se, että vanhenevia laitoksia ei suljeta ennen aikojaan tai että huonosti kannattavan laitoksen toimintaa ei lopeteta. Kapasiteettimaksu saattaa tuottaa omistajalle juuri sen verran nappulaa, että laitosta kannattaa vielä käyttää.

Toistaiseksi kukaan ei tiedä, minkälaisia laitoksia kapasiteettimekanismiin on kaavailtu. Periaatteessa siellä voi olla mikä tahansa laitos — todennäköisimmin kuitenkin sellaiset laitokset, joiden kannattavuus on kiikun kaakun tai jotka käyttävät fossiilisia polttoaineita tai joiden elinkaari on päättymäisillään. Kivihiiltä käyttävä Meri-Pori tai maakaasua käyttävä Vuosaari B voisivat olla tällaisia laitoksia.

Mitä useammalle laitokselle maksetaan siitä, että ne ovat olemassa, sitä kalliimmaksi järjestelmän ylläpitäminen käy yhteiskunnalle. Jos saattohoitoon ajautuneita voimalaitoksia pidetään keinotekoisesti hengissä kapasiteettimaksujen avulla, voi tukijärjestelmä syrjäyttää markkinoilta muita kilpailukyvyltään heikkoja laitoksia — esimerkiksi sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksia.

Sähkömarkkinoilla hintavaihtelut kasvavat. Silloin yhä useammin voi ilmaantua pitkiäkin aikoja, jolloin sähköntuotanto jollain tietyntyyppisillä laitoksilla ei ole kannattavaa. Tämä lisää tarvetta käyttää yhä enemmän veroeuroja, mikäli laitokset halutaan pitää toimintakuntoisina kaikissa olosuhteissa.

Kapasiteettimekanismi on käytössä mm. Ranskassa ja Britteinsaarilla. Ihan uusi ajatus se ei ole — tosin emme vielä tiedä, miltä suomalainen versio näyttää.

EU-vaikuttaminen saa vauhtia

Hallituksen energia- ja ilmastopolitiikan linja näyttää ohjelman perusteella jatkuvan samankaltaisena kuin aikaisemmin. Suuressa kuvassa ei siis tapahdu muutoksia. Suomi ei irtaudu kansainvälisistä sopimuksista, vuodeksi 2035 asetettu hiilineutraalisuustavoite säilyy eikä ilmastolakia avata.

Näin energia-ala tulkitsee hallitusohjelmaa ja on siitä tyytyväinen. Energia-alan kaltaiselle toimialalle toimintaympäristön vakaus on arvokas asia.

Energiapolitiikan eri osa-alueet näyttäytyvät ohjelmassa aikaisempaa tasaväkisempiä. Ilmastopolitiikan rinnalla taloudellisuus, energian hinta, huoltovarmuus ja toimitusvarmuus ovat selkeämmin samalla viivalla.

Suurin muutos näyttää tapahtuvan EU-vaikuttamisessa: Suomi lisää höyryä. Koska merkittävä osa energiatoimialan ja ympäristöalan lainsäädännöstä kirjoitetaan Brysselissä, on oltava aktiivinen, jotta kansalliseen lainsäädäntöön ei ilmaannu ikäviä asioita. Nykyinen EU-komissio ei enää tee uusia poliittisia avauksia, mutta uuden komission työkirja on jo avautunut.

Lisää hallitusohjelmaa analysoivia juttuja on täällä.

Ilmastopolitiikan linja pitää

Tuulivoimalle keppiä ja porkkanoita

Toimivat sähköverkot on kilpailuetu

Vesivoimaa — kyllä ja ei

Kuinka paljon on 1+1?

#energiapolitiikka