Blogit

Markkinat Omakynä Antti Kohopää

Ympäristöneuvostossa ilmastopolitiikan tulevaisuus

22.03.2024, kello 13:48

Maanantaina Brysselissä kokoustaa ympäristöneuvosto. Ympäristöneuvostoon kuuluvat EU-maiden...

Omakynä Tuotanto Marja Rankila

Pienistä puroista kasvaa suuri virta

20.03.2024, kello 15:12

Keskusteluissa nousee usein eteen väite, että vesivoimaa ei enää tulevaisuudessa tarvita, kun...

Jäsenkynä Markkinat Kimmo Alatulkkila

Kaupunkien energiayhtiöt vetytalouden ja viennin vetureiksi?

05.03.2024, kello 12:25

Pitkä ja kylmä talvi alkaa tuntua hiljalleen punteissa. Kylmissä olosuhteissa eläminen antaa meille...

Eduskuntavaalit 2023, osa 1

Energiavaalit peruttu

20.03.2023, kello 12:13

Teksti Petri Sallinen | Kuva Scanstockphoto

Energiavaalit peruttu

Ei tullut energiavaaleja, vaikka siihen oli kaikki mahdollisuudet. Nostetta ei riittänyt korona-ajan vihreästä elvytyspaketista — eikä Venäjän masinoima energiakriisi nostanut energiapolitiikkaa vaalien kärkiteemaksi. Kiinnostus energiapolitiikkaa kohtaan vain laimenee, kun kevät kääntää sähkön hinnan laskuun.

Suomi selvisi energiakriisistä, mutta energiajärjestelmä ei ole vielä valmis. Energiakriisi paljasti energiajärjestelmän heikkouksia, jotka vaativat uusilta päättäjiltä huomiota. Sitä paitsi kesän jälkeen koittaa uusi talvi, jonka liepeissä saattaa roikkua energiakriisin jäänteitä.

Väistyvä energiatalvi kohteli kaltoin ainakin sähkölämmitteisissä omakotitaloissa asuvia kansalaisia. Sähkömarkkinamalliin kohdistuvat nurinat ovat todellisuutta ja vaativat nekin päättäjiltä huomiota. Mitä sähkömarkkinamallille pitäisi tehdä, jotta väistyvän talven tapahtumat eivät enää toistuisi?

Tässä syitä, miksi Energiauutiset pureutuu eduskuntavaalien alla puolueiden energiapoliittisiin ohjelmiin. Löytyykö puolueiden ohjelmista vastauksia vielä ratkaisemattomiin energiapolitiikan kysymyksiin? Esitimme myös puoluesihteereille kolme räätälöityä energiapoliittista kysymystä.

Kantaako energian viehätys?

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun kirjoitan energiapoliittisista teemoista eduskuntavaalien alla. Olen ehtinyt kirjoittaa näitä juttuja aina vuodesta 1989 asti. Kerta toisensa jälkeen energia-ala ennustaa vaaleista muodostuvan todelliset energiavaalit, mutta lähes aina joku muu aihe jyrää energia-aiheiden ylitse.

Neljä vuotta sitten eduskuntavaaleissa oli jo ilmastovaalien tuntua, kun kaikki puolueet perussuomalaisia lukuun ottamatta allekirjoittivat ilmastositoumuksen. Ilmastotoimien hinta ja kustannusten oikeudenmukainen jakaminen aiheuttivat jonkin verran poliittista vastakkainasettelua. Samaan aikaan huoli ilmastonmuutoksen etenemisestä nousi kansalaiskyselyjen kärkeen.

Energia jäi kuitenkin vaaleissa sivurooliin. Aivan vaalien kynnyksellä keskustelu kestävästä metsien käytöstä ja hakkuista sivusi ilmasto- ja energiapolitiikkaa, mutta metsien yhteys energiapolitiikkaan jäi suurelle yleisölle kaukaiseksi. Huomion veivät sosialidemokraattien lupaama vappusatanen ja yksityisissä vanhustenhoitolaitoksissa ilmenneet laiminlyönnit. Myös kärkipolitiikkojen terveysongelmat varjostivat vaalikeskusteluita.

Jos energiainsinööri saisi päättää

Eduskuntavaalien alla uusille päättäjille laaditaan toivelistoja — samaan tapaan kuin lapset kirjoittavat lahjatoiveistaan joulupukille. Toiveiden tynnyristä ammentavat myös energiainsinöörit.

Sähköverkkojen ja sähkönjakelun kanssa touhuava insinööri toivoo, että verkkojen rakentamista ohjaava investointiympäristö olisi mahdollisimman vakaa. Jos näin tapahtuu, on rakentamisessa tarvittavan rahoituksen hankkiminen helppoa ja itse rakentaminen etenee sujuvasti. Samaa vakautta odotetaan sähkönjakelua valvovilta viranomaisilta.

Uuden voimalaitoksen rakentamista suunnittelevan insinöörin toive on hieman erilainen. Toivelistan kärjessä on mahdollisuus toteuttaa uusi laitos teknologianeutraalisti ja markkinaehtoisesti. Teknologianeutraalius tarkoittaa sitä, että poliittisilla päätöksillä ei määrättäisi uudessa laitoksessa käytettävää tekniikkaa. Insinööri osaa tehdä valinnan itse ja hän haluaa myös kilpailuttaa hankintansa.

— Aika moni tuulivoimalaitos syntyisi nopeammin, jos byrokratiaa olisi vähemmän, voimalaitosinsinööri huudahtaa.

Sujuva lupamenettely ja kaavoitus ovat myös voimalaitosinsinöörin toivelistalla.

Energiainsinööri ei kaipaa rahaa valtiolta investointiensa toteuttamiseen. Rahoitus ja rakentaminen hoituvat markkinaehtoisesti, jos toimintaympäristö on kunnossa. Energiainsinööri käyttäisi sen sijaan julkista rahaa tutkimukseen ja tuotekehitykseen — ennen kaikkea uuden teknologian kaupallistamiseen ja saattelemaan hyvät keksinnöt markkinoille.

— Neljä prosenttia BKT:sta tutkimukseen ja tuotekehitykseen olisi sopiva julkisen rahoituksen osuus. Tästä riittäisi euroja useammalle merituulivoimalaitoksen ja pienydinvoimalaitoksen demolle, energiainsinööri miettii.

Energiainsinööri pohtii usein sitä, miksi energia-alan työt eivät kiinnosta nuorisoa. Monenlaisia energia-alan töitä on jatkuvasti tarjolla ja liksakin on teollisuustoimialojen kärkikaartia. Energiaverkkoja tai voimalaitoksia ei voi siirtää Kiinaan, vaan ne sijaitsevat Suomen rajojen sisällä hamaan loppuun asti — työtä riittää siis joka puolella Suomea.

— Matemaattis-luonnontieteellistä opetusta voitaisiin lisätä jo peruskoulusta asti. Samalla korkeakouluihin voitaisiin avata enemmän energia-alan ammatteihin johtavia aloituspaikkoja, energiainsinööri toteaa.

Markkinaehtoisuus on kestotoive

Rajat ylittävä energiayhteistyö ja EU:n kattava markkinaehtoinen energiajärjestelmä. Nämä ovat energiainsinöörin mielestä tehokkaimmat lääkkeet energiakriisien kaltaisia ilmiöitä vastaan. Tähän tarvitaan kaikkien EU-maiden välistä yhteistyötä ja erityisesti Pohjoismaiden välistä yhteistyötä.

— Kun eurooppalaisista sähkömarkkinoista päätetään yhdessä, saadaan alueelle yhteiset vakautta tuovat pelisäännöt. Tämän jälkeen Pohjoismaat voivat asettaa yhteisen tavoitteen yhteiskunnan sähköistämisestä ja energiajärjestelmän kehittämisestä, energiainsinööri pohtii.

— Asiaa voidaan edistää taitavasti toteutetuilla poliittisilla päätöksillä.

Energiainsinööri liikuttuu ajatuksesta rakentaa uusia sähkönsiirtoyhteyksiä eri hinta-alueiden välillä — etenkin Pohjoismaissa ja Pohjoismaiden välillä. Ne parantavat markkinoiden toimintaa ja toimitusvarmuutta — kaikkea sitä, mikä on energiainsinöörin mielestä elämässä tärkeää.

— Samalla periaatteella voitaisiin rakentaa yhteispohjoismainen vetyverkosto. Se antaisi vauhtia vihreälle siirtymälle, lisäisi investointeja puhtaaseen sähköön ja synnyttäisi lopulta vetymarkkinat, josta Suomi voisi saada kohtuullisen viipaleen.

 

Ykkösaiheesta sivuraiteelle

Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja sitä edeltänyt maakaasumarkkinoiden peukalointi velloi keskusteluissa koko viime vuoden eikä syyttä: toimet käynnistivät ennen kokemattoman energiakriisin Euroopassa ja Suomessa.

Energiansäästämisestä muodostui uusi normaali ja sähkökatkoihin varauduttiin totisin mielin. Perustylsä huoltovarmuuskin oli äkkiä enemmän kuin kiinnostava asia. Perinteiset energianhankintakanavat sulkeutuivat — sähkön kallistuminen kosketti kaikkia.

Energiajohtajat ja energia-alan asiantuntijat täyttivät illasta iltaan televisiostudiot ja radiolähetykset. Samalla kansalaisten asenteet ydinvoimaa kohtaan kääntyivät yltiömyönteisiksi. Kansalaisten energiatietoisuus moninkertaistui hetkessä.

Kriisin jäätävässä syleilyssä suomalainen energiajärjestelmä osoitti paremmuutensa keskieurooppalaiseen järjestelmään verrattuna. Suomessa tehdyt energiapoliittiset päätöksetkin osoittautuivat oikeiksi ja onnistuneiksi. Paketti saatteli Suomen ensimmäisen kriisitalven ylitse suhteellisen pienin kolhuin.

Näytelmän loppukohtaus ei kuitenkaan huipennu raskaan sarjan energiavaaleihin, joiden yhteydessä Suomen kohtaloita ratkottaisiin mielikuvituksellisten energiapoliittisten lupausten avulla.

Kriisitalven opetukset kuitenkin pysyvät — ainakin energiapolitiikan suurkuluttajien mielissä. Näillä näkymin kriisin tärkein opetus on energian tuotannon ja käytön irrottaminen pysyvästi fossiiliriippuvuudesta. Uusia voimalaitoksiakin tarvittaisiin lisää, mikä tarkoittaa lupakäytäntöjen sujuvoittamista ja toimintaympäristön virittelyä investointeihin kannustavaksi.

Kriisi osoitti myös hyvin toimivan energiajärjestelmän merkityksen. Energia on ratkaisu moneen pulmaan, mutta se on myös hyvinvoinnin mahdollistaja.

Säilyvätkö ilmastotavoitteet?

Suomen tavoitteena on olla ilmastoneutraali vuoteen 2035 mennessä. Jo toimintansa lopettaneen hallituksen tavoite tuskin muuttuu vaalien jälkeen aloittavan uuden hallituksen käsissä, vaikka politiikan sivupöydistä onkin huudeltu tavoitteiden lykkäämistä.

Kaikesta huolimatta suomalainen sähköntuotanto puhdistuu lähivuosien aikana kokonaan. Kaukolämmön tuotannossa on vielä tekemistä, mutta lämmöntuotannossakin puhdistuminen tapahtuu nopeammin kuin on kuviteltu.

Energiatoimialan ikuinen toive on ”poliittisen päätöksenteon pitkäjänteisyys ja kyky luoda ennakoitavuutta”. Toive on perusteltu, mutta istuu huonosti poliittiseen todellisuuteen, jossa eduskunta, hallitus ja poliittiset ohjelmat vaihtuvat neljän vuoden välein,

Joka tapauksessa selkeä näkymä innostaa investoimaan. Tänä vuonna energiatoimiala investoi yli 3,8 miljardia euroa energiantuotantoon ja siirtoverkkoihin. Tämä on kolmannes kaikista Suomen teollisista investoinneista. Investointeihin on vaikea kannustaa, jos toimintaympäristön epävakaus kasvattaa riskejä.

Eduskuntavaalit 2023 -sarjan jutut:

Vasemmistoliitto, osa 2

RKP, osa 3

Perussuomalaiset, osa 4

Keskusta, osa 5

SDP, osa 6

Vihreät, osa 7

Kokoomus, osa 8

 

#energiapolitiikka
Jaa artikkeli:
Vastuullista journalismia

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakkolliset kentät merkitty *

Kommentit ()

Ei kommentteja